torstai 14. tammikuuta 2016

Ainako aloitetaan vuodesta nolla eli rakennussuojelua Joensuussa

Kolumni




Olen katsellut Joensuun PT-taloa Kirkkokatu 27:ssä uusin silmin. Uusin silmin sikäli, että kohta sitä taloa ei enää ole. Niin kuin ei monta muutakaan vanhaa taloa Joensuun keskustassa. Huokaisin mielessäni: Ainako vuosi nolla? Miksei aika- ja kulttuurikerrostumia säilytetä? Edes sitä vähää, mitä niistä Joensuun kaupungissa on enää jäljellä.
     Juuri tätä kirjoittaessani huomasin Karjalaisessa (3.1.) arkkitehti Samuli Sallisen haastattelun. Siinä hän toteaa: ”Rakennukset antavat kaupungille ilmeen, niistä tulee osa kaupunkilaisten muistijälkiä sukupolvelta toiselle.” Samassa jutussa uutta Joensuuta rakentava nuoremman polven arkkitehti esittää pohdittavaksi vanhan säilyttämistä lisärakentamisen avulla Inarin kulmassa hotelli-ravintola Wanhan Jokelan tontilla Torikatu 26:ssa. Olen samaa mieltä. Nokkapokalla ei tässäkään asiassa ole saavutettu mitään. Olisi sovinnon ja perinteiden säilyttämisen aika.
     Sikälikin Samuli Sallinen on ajankohtainen henkilö, että hän on yksi niistä arkkitehdeista, jotka ostivat City-Marketin kulmilta kortteli 48:n vanhat puutalot. Yli satavuotiaat puutalot entisöidään ja sisäpihalle rakennetaan kerrostaloja, millä koko homma rahoitetaan. Arvostan.

PT-taloa viinilasin äärellä vastapäisen ravintola Sointulan ikkunasta katsellessa nousee mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sointulan miljööstä ja pakosalle joutuneista yrittäjistä huokuu Wanhan Jokelan perinnettä.

Kuva: Esko Eskelinen. PT-talo, Joensuu. (www.suomenmuseotonline.fi)

Pienteollisuustaloa on sanottu kaupungin ensimmäiseksi ostoskeskukseksi vuodelta 1957. Se rakennettiin pienyrittäjien liikepaikaksi. Mikä on heidän kohtalonsa nyt kun talo viimeisimpien uutisten mukaan puretaan 2017 ja YIT rakentaa tilalle 6-kerroksisen liike-asuintalon? Mistä löytää kannattavan paikan vaikkapa mustekasettien täyttöpalvelun yritteliäs pariskunta, joka juuri remontoi liikettään? Auttaako kaupunki?
     PT-talo on todettu kannattamattomaksi korjata mm. vesiputkiston ja ilmastoinnin osalta. Voisiko tällaisissa tapauksissa kehitellä uusia korjausmenetelmiä yhteistyössä vaikkapa ranskalaisten kanssa. Siellähän on toiminnassa jopa 1700-luvulla rakennettuja liikerakennuksia. Uudenlaista korjausrakentamista voisi tehdä opetuskohteena ammattikoululaisista insinööri- ja arkkitehtiopiskelijoihin. Parempia tukijärjestelmiäkin varmasti kaivataan vanhan rakennuskannan säilyttämiseen ja kunnostamiseen.

Vanhaa Joensuuta näkee kohta enää Heikki Tarman teoksista jos tätä vauhtia mennään. Olen lueskellut Tarman teosta Joensuu. Katuja ja kortteleita. Kuvakirja (2011). Autenttisen kuvamateriaalin avulla siinä kierretään ruutukaavaa päästä päähän ja 1840-luvulta nykypäivään. Puu-Joensuusta on jäljellä vain rippeitä mm. Taitokorttelissa ja Laakkosen kunnostamassa Olsonin talossa, ja onneksi kortteli 48:n uudessa tulemisessa.
     Joensuu ihmisineen herää henkiin Tarman kirjoissa. Hän on tehnyt korvaamatonta työtä sen puolesta, että edes muistot säilyvät; kaupunkilaisten muistijälkiä kuten arkkitehti Sallinen toteaa. Joensuu on vanha kauppakaupunki, käsityöläiskaupunki, nykyisin yliopistokaupunki ja kasvava aluekeskus. Tekisikin mieli vedota täkäläisten kauppiaiden ja muiden ”porvareiden” kotiseutuylpeyteen, huolehtimaan nykyistä paremmin rikkaan talous- ja rakennushistorian perinteistä. Vuodesta nolla ei aina pitäisi lähteä. Viihtyisä ja innovatiivinen asuinympäristö sisältää historiallisia kerrostumia.

Kortteli 48 


Penttilänranta, Rauma Repolan tehtaan johtajan asuintalo. 



Penttilänranta. La Passione -ravintolan talo, tyhjänä. 


Hassisen Kone –yhtye otti 1979 nimensä vihreässä puutalossa Niskakatu 14:ssä olevasta ompelukoneliikkeestä. Hassinen tosin suuttui ja muutti liikkeensä nimen vähemmän suosituksi. Hassisen Koneesta tuli legenda, joka innosti Ilosaarirockinkin kehittämistä. Vuonna 2006 vihreä talo päätettiin purkaa ja pienen riidan jälkeen YIT rakensi paikalle kerrostalon. En yhtään ihmettelisi jos talossa kummittelisi. Puolenyön tienoilla kuuluisi perustuksista kumeaa laulua ja kitaransoittoa.

Te ostatte / muoviruusuja omenapuissa / plastisia lauseita lasten suissa / soluissa vieraat geenit / migreeni jumalaisten puutarhojen torppareilla. (sanat: Ismo Alanko)


Teksti ja kuvat: Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri 

Kolumni. Karjalainen 11.1.2016