Kolumni
Olipa kerran kohtaaminen Keski-Suomen kirjailijatalolla Jyväskylässä. Sinne tuli keväisenä päivänä sairaseläkkeellä oleva WSOY:n markkinointijohtaja Juhani Kivimäki tapaamaan talon toiminnanjohtajaa Risto Urriota. Paikalla oli myös kirjailija, kulttuuritoimittaja Teppo Kulmala.
Kivimäki esitteli miehille ideaansa: Jyväskylään olisi saatava kirjamessut. Helsinki ja Turku pitäkööt syksyllä, Jyväskylä keväällä. Kirjailijat kannustivat kehittämään ideaa. Oli kevät 2004. Kivimäki teki muutaman vuoden uupumatta töitä messujen eteen. Kevättalvella 2007 Paviljongissa olivat ensimmäiset Jyväskylän kirjamessut.
Näin Risto Urrio muisteli minulle historiaa tämänvuotisilla messuilla. Messut ovat olleet nyt jo yhdeksän kertaa, toissa vuonna oli välivuosi. Ensi vuonna Jyväskylän Paviljongissa on kymmenvuotisjuhlamessut. Hyvät ideat johtavat parhaimmillaan pysyviin tuloksiin. Syntyy uutta kulttuuria ja taloutta.
Kummelit.
Kirjamessujen konsepti näyttää vakiintuneen sellaiseksi, että järjestetään samalla parit muutkin messut. Tänä vuonna yhdessä olivat viinimessut, ruokamessut, lemmikkieläinmessut, ja pihalla snowcrossin MM-kilpailut. Viime vuonna kirjamessuilla oli esillä turvallisuuspolitiikka, tänä vuonna keskityttiin tietokirjallisuuteen. Messukokonaisuus veti tänä vuonna komeat 11 000 kävijää.
Messuilla on kaupallinen järjestäjä, Sevent Oy, yhteistyössä Jyväskylän Messujen kanssa. Paikalla on kustantamoja, kirjailijavieraita, käsityöläisiä, divareita, kirjakauppoja, levykauppoja, kirjastoja, kansalaisjärjestöjä puolueista kirjailija- ja kotiseutuyhdistyksiin. Kirjailijahaastattelujen lisäksi ohjelmassa oli nyt myös novellinesityskilpailu. Messuilta näyttää löytyvän jokaiselle jotain. Messut kuuluvat ja näkyvät kautta Keski-Suomen. Yle Jyväskylä lähettää suoraa messuohjelmaa radiossa ja netti-tv:ssä koko viikonlopun.
Tällä kertaa vetonaulana oli kahden euron kirjamyymälä, jota kyllä myös arvosteltiin. Mutta kirjat ainakin päätyivät innokkaiden lukijoiden kasseihin, muutoin ne olisivat jo matkalla paperinkeräykseen. Kuulin yhden isän sanovan pikkutyttärelleen: ”Annan sinulle 2 euroa joka kerta kun menet kirjastoon.”
Kansankodin pimeämpi puoli.
Tein kirjamessuilla pienen kyselyn. Miksi kirjamessut ovat tärkeitä -kysymykseeni annetuissa vastauksissa korostui messujen rooli kirjan ja kirjallisuuden kohtaamispaikkana. Paikalla ovat niin tekijät, lukijat kuin kirjallisuuden välittäjätkin. ”Että kirjat leviäisivät, ihmiset oppisivat lukemaan, erityisesti nuoret. Messuilla on kokoontumisajomeininkiä, ihmiset näkee toisiaan, verkostoituu, tietoja päivitetään, on kasvotusten tapaamisia. Antaa uskoa siihen että kirja ei häviä. Lukija tekee yllättäviä kirjalöytöjä.”
Wanhan Laukaan kotiseutuyhdistys on ollut messuilla niiden alusta saakka. ”Tärkeä kontaktipintana, voi kertoa kotiseututyöstä, odottamattomia tapaamisia. Ihmiset tulevat kertomaan meille lisää Laukaan historiasta.”
Miten kehittää messuja –kysymykseen vastattiin mm. että kaupunki voisi tulla vastaan pääsymaksuissa, niin että kaikkien olisi sinne helppo tulla. Monialamessuja pidettiin hyvänä kokonaisuutena.
Maritta Lintunen signeeraa uutukaistaan.
Suomen Maakuntakirjailijat ry. oli messuilla näkyvästi esillä.
Miksei Joensuussa ole vielä kirjamessuja? Eikä lähimaillakaan. Messut voisivat vetää väkeä Kainuuta, Savoa, Etelä-Karjalaa ja Venäjää myöten. Mielestäni messut voitaisiin järjestää Joensuussakin samalla idealla. Ohessa voisi olla vaikka viinimessut, levymessut, antiikkimessut, automessut, kotiseutumessut, puutarhamessut. Järjestäjänä täytyisi olla kokenut kaupallinen toimija. Millaisella profiililla erottauduttaisiin maan muista kirjamessuista?
Sopiva ajankohta olisi syyskuun puolivälin kirjallisuusviikko. Miksei Joensuun kirjallisuustapahtumakin voisi olla messujen yhteydessä. Kirjailijat ja tutkijat pääsisivät puhumaan suurelle yleisölle suoraan ”lauteilta”. Samalla tulisi varmasti uusia kuulijoitakin, miehiä, nuoria ja lapsiperheitä.
Monialamessujen voittamaton etulyöntiasemahan on siinä, että ne vetävät paikalle monenlaista väkeä. Varmasti myös niitä, joita kirjallisuuskärpänen ei erityisemmin ole puraissut. Kirjallisuus ja lukeminen tulisivat tutuiksi, myös uusille sukupolville.
Kari Tahvanainen
kartsa.tahvanainen@gmail.com
Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri
Kuvat: Kari Tahvanainen
Tämä on broadsheet-versio kolumnistani. Toimituksen hiukan lyhentämä tabloid-versio ilmestyi Karjalaisessa 16.3.2016
