Joensuu 18.3.2016
Avaussanat – Ukri 60 vuotta kielen kärjessä
Kari Tahvanainen, kirjailija, Ukrin varapuheenjohtaja
Grafiikka: Kari Tahvanainen/PowerPoint
Edellisen kerran Talvipäivät olivat Joensuussa vuonna 2001. Tuolloin teemana oli Kirjailijat vieraassa maassa, teemasta puhuivat mm. Jarkko Laine, Asta Piiroinen, Veronica Pimenoff, Andrei Mishin ja Vuokko Niskanen. Seminaaripäivää vietettiin Sortavalassa Venäjän puolella. Rajankäynti on teemanamme tämänkertaisilla Talvipäivillä.
Talvipäivien 2016 aluksi pieni katsaus Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin 60-vuotiseen historiaan. - Esityksen taustalla pyöri valokuvaesitys. Siinä on aluksi mustavalkoisia kuvia Ukrin 50-vuotisjuhlavuoden juhlakirjasta Kielen kärjessä Ukri, jonka toimitin 2006. Nyt Ukri viettää 60-vuotisjuhlavuottaan ja otimme saman teeman tällekin juhlavuodelle – Ukri kielen kärjessä 60 vuotta.
Valokuvaesityksen toinen osa esittelee Ukrin toimintaa lähinnä 80-luvulta eteenpäin. Ja kolmas osa tuo teille tunnelmia Ukrin viimeisimmältä vuosikymmeneltä. Lisää Ukrin historiasta voitte lukea kotisivuiltamme. Syksyllä ilmestyy Ukrin 60-vuotisantologia, jossa kerron tarkemmin kirjailijayhdistyksemme lähihistoriasta.
Ukrin juurilta
Kirjailija Jouko Lehtonen kertoo Ukrin alkuvaiheista näin:
Kaikki alkoi kun nuori runoilija Olavi Aaltonen osti käytetyn polkupyörän Kalevi Sorsalta.
Aaltonen haaveili Helsingissä kirjoittajarenkaasta. Se alkoi pyöriä nuorisolehti Vihurin ympärillä. Lehti hankki eri puolilta maata avustajia. Tavoitteena oli myös oma valtakunnallinen Väliasemalla-antologia.
Vihurin sihteerinä toimi Kalevi Sorsa, joka kävi Tampereella Yhteiskunnallista Korkeakoulua. Kirjallisuuden opettajana toimi puoli-kesälahtelainen Haavi, Kalle Kakkonen, Mikko Naula alias professori Unto Kupiainen.
Helsinkiläisten nuorten kirjoittajarenkaan ”kummisedäksi” tuli Olavi Siippainen. Hän muutti lääkärivaimonsa Laura Latvalan työn myötä Pohjois-Karjalan Paiholaan vuonna 1952. Alkoi Pielisjoen kutsu.
Helsinki oli tärkeä, totta kai: kirjalliset salongit ja Paavo Haavikko ja olympialaiset ja Armi Kuusela. Mutta miksi runoilla vain oikeaoppisia pääkaupungin silosäkeitä?
Eikö runoryhmä voisi toimia siellä, missä laulut on ennenkin laulettu? Ja mikä ryhmälle tunnukseksi, mikä nimeksi? Onhan Itä-Suomi, Kalevala, Karjalan laulumaat sentään jotain katulyriikkaan verrattuna. Eino Leinokin sieltä!
Olavi Aaltonen osti vuonna 1953 Helsingissä käytetyn polkupyörän Kalevi Sorsalta. Aaltonen lähti polkemaan kohti Pohjois-Karjalaa, Siippaisten luo, kevein mielin, kulunein renkain.
Pyörä kulki parissa päivässä Kouvolaan. Mutta sinne se jäi. Hajosi pahainen runoilijan rukki. Kirjalliset sormet eivät sitä saaneet kuntoon. Aaltonen heitti pyörän metsään. Kaihersi pyörän kumi, paloi päässä runorengas, Leinon säe sauhusi:
”Tuop’ oli Ukri tuhma ukko…”
Eino Leinon isä syntyi Liperin Kiiessalossa ja Leino Kainuun Paltamolla. Itä innoitti, karjalainen sananpursi liikutti. Eino Leino loi Helkavirsissään oudon kansanhahmon: Ukrin. Se kuvasti huimapäistä kansallistunnetta.
”Yks oli uhri Ukrin uhri, se oli sankari-unien,
toinen uhri heimon uhri, se oli sankaritekojen,
kolmas uhri kuolon uhri, se on maine maailmalla!”
Unet, sankariteot ja mainen maine – siinä pelottava sanantaitajan loitsu ja kirous. Mutta Ukri, se on runoutta, siinä on haastetta.
1950-luku. Kirjallistaiteellinen kerho Ukri perustettiin 7.10.1956 Kontiolahden Paiholassa. Se oli aluksi monitaiteellinen yhdistys. Perustajajäsenet olivat Olavi Aaltonen, Olavi Siippainen, Laura Latvala, Esko Eskelinen, Usko Laukkanen, Ilmari Saarinen ja Vesa Niemeläinen. Vesa Niemeläisestä, kuvassa olevasta baskeripäisestä nuorukaisesta, tulikin sitten Ukrin ensimmäinen puheenjohtaja. Hän opiskeli Joensuussa opettajaksi ja julkaisi 1956 esikoisrunokokoelmansa Lauluja suvannolta.
Pian Ukri muuttui kirjallisuusyhdistykseksi. Ukrin alkuvaiheista ja maakunnan kirjallisesta elämästä voi lukea Olavi Siippaisen teoksesta Kirjeitä kirjailijatovereille 1945 – 1963. Teos ilmestyi 1975 Laura Latvalan toimittamana.
1960-luvulla Ukri jatkoi Väliasemalla-antologiansa innoittamana antologioiden julkaisua. Itse asiassa nyt on ilmestynyt jo 18 antologiaa. Tuolloin Ukri oli mukana vaikuttamassa mm. Kirjallisuuspoliittinen toimikunta Idässä, Taideviikoilla Joensuussa, ukrilaisten näytelmiä esitettiin Joensuun kaupunginteatterissa, tekstejä Karjalaisen kulttuuriliike Aatrassa.
1970-luku oli tunnetusti osallistumisen aikaa. Joensuun Kulttuuriseminaarit olivat maankuuluja tapahtumia. Anna-Liisa Alanko kertoo juhlakirjassamme, että runoja mentiin esittämään niin Pankakosken tehtaille Lieksaan kuin ravintola Pekka Kettuseenkin Joensuussa. Aika elävää menoa jo siis tuohon aikaan!
1980-lukua silloinen puheenjohtaja Matti Kettunen kutsuu iloiseksi vuosikymmeneksi. Jäsenistö oli aktiivista ja johtokunta puhkui intoa. Oli Lyylin lystejä jäsenistölle, saatiin oma kerhohuone ja tämä edelleen käytössä oleva oma logo, jonka teki graafikko Aulis Lehikoinen. No, Ukrille perustettiin myös oma kirjallisuuspalkinto, Ukrin Vuoden kynä, jolla palkitaan edelleenkin kirjailijoita ja kirjallisuuden edistäjiä. Vuonna 2010 sillä palkittiin 100-vuotias kirjailija Otto Rummukainen. Ukri järjesti myös kulttuurimatkoja mm. Moskovaan ja Keski-Eurooppaan. Runoilija Tapani Kinnunenkin muuten vilahti tuolla mustavalkoisessa kokouskuvassa, pitkätukkateininä.
1990-luvun puheenjohtaja Jouko Lehtonen sanoo että runoilijat ovat valkoisia mustalaisia. Järjestettiin runokiertueita, runokioskeja, oli innokkaita kirjoittajaryhmiä kuten Veriryhmä. Pistettiin pystyyn myös valtakunnallinen omien tekstien esityskilpailu Runosuu, joka jatkui sitten vuoteen 2007 saakka. Kiteelle perustettiin yhdessä Marvan kanssa Maruknat-kirjallisuustapahtuma. Kaupalliseen paikallisradioonkin päästiin heti alkumetreillä ja siellä ollaan yhä edelleenkin – Iskelmä Rex –radioaseman Jokisappi-kirjallisuusohjelman merkeissä. Syntyi myös Ukkonen-tiedotuslehti.
1990-luvun loppupuolen puheenjohtaja Pasi Hirvonen kirjoittaa että vuosituhannen vaihdetta lähestyttiin rohkeasti runoillen. Mentiin vaikka maitokärrillä baariin tai runojunalla halki maakunnan.
2000-luvulla lähestyttäessä Ukrin 50-vuotisjuhlavuotta jouduin itsekin puheenjohtajan rooliin moneksi vuodeksi. Matkustelimme mm. Petroskoissa uuden Kahden Karjalan runous –tapahtuman merkeissä. Vuonna 2000 perustettuun Joensuun kirjallisuustapahtumaankin Ukri rupesi antamaan juhlavuoden jälkeen oman panoksensa, joka on konkretisoitunut nykyisin erityisesti perjantai-illan runokaraokeillan junailemiseen. Ukrin huomassa syntyi myös uusi lasten ja nuorten kuvataidejaosto Sanaratas. Viime vuonna itsenäistynyt lapsemme Sanaratas juhli jo 10-vuotissynttäreitään. Sanataide on saanut vahvan toteuttajan maakunnassa.
Ukrin kivijalkaa näiden suurten projektien rinnalla ovat kuitenkin jäsenillat, kirjoittajaryhmät, kirjoituskilpailut, tiedotuslehti Ukkonen, matka ja vierailut. Niillä varmaan Ukrin kirjallisuusreki lepää ja menee eteenpäin. Jäsenmäärämme on kymmenen viime vuoden aikana noussut 180:stä 220 jäseneen.
Oli mielenkiintoista käydä läpi Ukrin kymmenen viime vuoden toimintakertomuksia. Niissä tämä toimintamme rakenne näkyy hyvin selkeästi. Jäsenillat joita nyt yritämme kehittää avoimiksi Ukrin illoiksi, toteutuvat melkeinpä kuukausittain eri teemoilla ja vierailijoilla.
Ukri on haluttu yhteistyökumppani, Pohjois-Karjala on vilkas kulttuuritapahtumien maakunta, ja tapahtumat jatkuvat ja jatkuvat kun ne on kerran saatu alulle. Vuodesta toiseen eläviä tapahtumia ovat nykyisin ensinnäkin Ukrin maakunnalliset matineat, joita on nykyisin peräti kolme: Omakustannematinea, Kesäinen kirjailta ja Pohjois-Karjalan kirjailijamatinea marraskuussa. Kirjojahan pohjoiskarjalaisilta ja täältä lähtöisin olevilta kirjailijoilta ilmestyy vuosittain 30 – 40 nimikettä.
Yhteistyötapahtumia ovat Tarinaniskennän karsinnat, koko perheen Outopia-tapahtuma Outokummussa, vammaistaiteen katselmus Joensuun Parafest ja kirjastokiertueet. Kirjastoissa eri puolilla maakuntaa olemme esiintyneet myös ammattitanssijoiden kanssa. Musiikin puolella järjestimme Joensuun Popmuusikkojen kanssa sanoituskursseja puolenkymmenen vuoden ajan. Yksi erikoisempi tapahtumasarja on ollut Joensuun Karsikon kirjaston puolustaminen. Pro Karsikon kirjasto –tapahtumia jouduttiin järjestämään vuosien ajan. Nyt pieni kaupunginosakirjasto näyttää porskuttavan hyvin ja muotoutuvan myös itsepalvelukirjaston suuntaan.
Ei voi olla lopuksi mainitsematta Wanhan Jokelan runosalonkia, jota ehdittiin järjestää muutaman kerran ennen kuin kuuluisa kulttuuriravintola jouduttiin lopettamaan. Mutta runokaraokeillat ravintola Sointulassa tavallaan jatkavat samaa arvokasta elävää perinnettä, kuten yhdestä kuvasta tuossa näkyi. Kirjan ja ruusun päivänä järjestämme Sointulassa Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden kulttuurikerhon kanssa runokaraokeillan.
Runokaraoke Sointulassa. Kuva: Kari Tahvanainen
Ukri on ollut kielen kärjessä jo 60 vuotta.
