Kirja-arvio
Kyläkirjojen joukossa
Muuan kyläkirja (2016)
Louhiojalta, hyvää päivää (2012)
Louhiojan kyläyhdistys ry.
Louhiojan kyläyhdistys on tallettanut paikallista historiaa ja nykypäivää jo kahteen kyläkirjaan. Niistä uusin, Muuan kyläkirja, ilmestyi kesällä. Louhiojalta, hyvää päivää –kyläkirja puolestaan näki päivänvalon vuonna 2012. Kirjat on koonnut Louhiojan kyläyhdistys.
Louhiojalta, hyvää päivää -kirjan kuvitusta
Missä se sellainen Louhioja oikein on? Kun Joensuusta ajetaan pohjoiseen Lieksaan vievää valtatietä 73 noin kolmekymmentä kilometriä, Louhiojan kylä on Pielisjoen rantamilla, viitisen kilometriä ennen Enon kirkonkylää. Annelin kyläkauppa oli vuosikymmeniä maamerkki ainakin kesämökille menijöille. Kylällä on ollut asutusta aina 1700-luvulta alkaen. – Jorma Leppänen määrittää aiemmassa kyläkirjassa Louhiojan taloudellisten ja muiden tekijöiden pohjalta monen kylän joukoksi, johon kuuluvat myös Kaltimo, Vanhakaltimo, Kuusijärvi, Novikka, Nilos ja Koivulahti.
Uusi kyläkirja tarkastelee kylän ja lähialueiden elämää peruselementtien maan, ilman, veden ja tulen näkökulmista. Historiaa valottavat harvinaiset Pekka Knoppin 1900-luvun alkupuolella ottamat valokuvat. Novikankyläläinen valokuvaaja Knopp nousi arvoon arvaamattomaan, kun hänen lasinegatiiviarkistonsa löydettiin ja Louhiojan kyläyhdistys otti sen haltuunsa. Pekka Knopp olisi ehdottomasti ansainnut oman tarinansa kyläkirjassa.
Maan tasalta Louhiojasta kertovat niin luontoharrastaja Juha Mikkola kuin jo edesmennyt Pentti Antikainen kävellen runon rytmissä kotikylänsä raitteja. Naisten asemaakin Louhiojan historiassa nostetaan esiin.
Ilmaan puolestaan viittaa Arevan kaavaileman uraanikaivoksen uhka, joka nosti suoranaisen kansanliikkeen sitä vastaan. Onnen ja surun hetkiä on ollut kylän arkielämässäkin, mistä Jorma ja Jouko Leppänen ovat koonneet muistumia.
Vesi ja tuli merkitsee elämää, ja sitähän Louhiojalta löytyy, muun muassa Louhiteatterin 2006 alkaneesta vilkkaasta toiminnasta. Jaakko Hirvosen värikkäät muistelmat taas kertovat menneestä elämästä, muun muassa asekätkennästä ja sota-ajan lentoturmasta, mutta myös poikien kolttosista.
Tätä uutta Muuan kyläkirja –teosta lukiessa kannattaa pitää käsillä myös aiemmin ilmestynyt Louhiojalta, hyvää päivää –kyläkirja. Nimittäin sieltä pääsee monesti kaivamaan isompaa kontekstia kylän historian vaiheisiin osana Suomen historiaa. Mainittakoon Jorma Leppäsen artikkeli taloudesta, aatteista ja harrastustoiminnasta kuten urheilusta. Kirjoa on riittänyt laidalta toiselle.
Näyttää että tulipalot ovat monesti vieneet kehitystä eteenpäin. Vanhan kansakoulun palon seurauksena rakennettiin 1957 Louhiojan koulu, joka on edelleen kylän keskeisimpiä paikkoja. Esikoislestadiolaisten rukoushuoneen palon seurauksena rakennettiin aikoinaan uusi rukoushuone, jossa kukoistaa nykyisin kulttuuri – Kulttuuriyhdistys Louhen vahvalla panoksella. Talossa toimii mm. tunnettu Louhiteatteri. Kyläkoulun historiasta teokseen on tallennettu sellainenkin harvinaisuus kuin koulunjohtaja Antti Puhakan vihkiäisjuhlapuhe vuodelta 1957.
Kyläkirjat ovat sellaista mikrohistoriaa, että niistä löytyy aina pieniä yksityiskohtia, jotka muuten jäisivät unholaan. Vaikkapa sellainen detalji, että mikä olikaan Louhiojan koulun talonmiehen nimi. ”Antti puussa, Rauha maassa.” Tällainen lentävä sanonta poikaporukoissa Louhiojan koulun opettajasta jäi itselleni mieleen parilta kouluvuodelta tuossa koulussa. Kotikyläni Koivulahti kuului Louhiojan alueeseen.
Näiden kahden kyläkirjan tekstien vaihteluväli ulottuu runoista ja muisteluksista asiaproosaan ja toimintakertomuksiin. Jonkinasteisesta tekstien yhtenäistämisestä olisi ollut hyötyä, samoin oikoluennasta. Karttoja olisi kaivattu molempiin kirjoihin. Kyläyhdistyksen nettisivujen osoitettakaan kirjoista ei löydy. Muutamat kirjoittajista eivät ole kirjojen ilmestyessä olleet enää keskuudessamme, minkä olisi voinut mainita. Uuden kyläkirjan taitto on jäänyt puolitiehen.
Kyläkirjoille on asetettava samat laatuvaatimukset kuin muullekin kirjallisuudelle. Muutoin kyläkirjoja väheksyttäisiin suotta. Kyläkirjojen tekemiseen löytyy asiantuntemusta mm. Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen julkaisemasta Kylä kirjaksi –teoksesta, jonka ovat toimittaneet historioitsijat Jukka Partanen ja Pasi Tuunainen.
Enolaisen Louhiojan kylän kaksi kyläkirjaa, Louhiojalta, hyvää päivää ja Muuan kyläkirja, ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Elävää kyläelämää ja kylähistoriaa vanhojen valokuvien ryydittämänä.
Biisi:
Volkswagen: Jättäkää Pohjois-Karjalan uraani rauhaan (s. Suonna Kononen)
Kirjana kämmenellä. Iskelmä Rex 12.9.2016 - Kari Tahvanainen
PS.
Louhiojasta on ilmestynyt edellisen jutun jälkeen vielä kolmaskin kyläkirja. Ojasta louhittua. 2018.
Teoksessa muistellaan Louhiohan nimittämistä maakunnan Vuoden kyläksi vuonna 2017. Louhiojan koulun 70-vuotisjuhlat vuodelta2017 on myöskin tallennettu tähän kirjaan. Yhteistoimintakylän voimavaroista kerrotaan kirjassa, samoin muuttuvasta kylämaisemasta. Muistot Louhiojalta kuvin ja sanoin tuovat esille kylän elävää historiaa.
Kari Tahvanainen
