Tulkintoja - Joensuun taidemuseo Onni

Aimo Tukiainen
Olli 1939
Olavi Turtiaisen kokoelma
Kuva: Kari Tahvanainen 



Olli 1939 Suomi

No onhan minulla hörökorvat
hymyilyttää vähän
Potkittiin palloa poikien kanssa
kampasin tukan
Haluaisin niin lukea kaikki maailman kirjat
ja piirtää sadun
Isä sanoi eilen jotain siitä jylystä
joka lähenee ja lähenee
Ukkonenko lienee tulossa
Mennään uimaan ennen sitä! Tulkaa!


Olli 2015 Afganistan

No onhan minulla hörökorvat
hymyilyttää vähän
Potkittiin palloa poikien kanssa
kampasin tukan
Haluaisin niin lukea kaikki maailman kirjat
ja piirtää sadun
Isä sanoi eilen jotain siitä jylystä
joka lähenee ja lähenee
Ukkonenko lienee tulossa
Mennään uimaan ennen sitä! Tulkaa!


Olli 2016 Syyria

No onhan minulla hörökorvat
hymyilyttää vähän
Potkittiin palloa poikien kanssa
kampasin tukan
Haluaisin niin lukea kaikki maailman kirjat
ja piirtää sadun
Isä sanoi eilen jotain siitä jylystä
joka lähenee ja lähenee
Ukkonenko lienee tulossa
Mennään uimaan ennen sitä! Tulkaa!


Olli 2017 Venäjä 

No onhan minulla hörökorvat
hymyilyttää vähän
Potkittiin palloa poikien kanssa
kampasin tukan
Haluaisin niin lukea kaikki maailman kirjat
ja piirtää sadun
Isä sanoi eilen jotain siitä jylystä
joka lähenee ja lähenee
Ukkonenko lienee tulossa
Mennään uimaan ennen sitä! Tulkaa!



Kari Tahvanainen

TULKINTOJA

Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin runoilijoiden runotulkintoja Joensuun taidemuseo Onnin kokoelmateoksista. Esillä taidemuseo Onnissa vuoden 2016 loppuun saakka. 

Yksin museossa

Kolumni

Karjalan Heili 19.11.2016 

Kuvat: Kari Tahvanainen

Kaikkihan tietävät Yksin kotona –elokuvat. Niistä on jo muodostunut joulunajan klassikkoleffoja. 
     Minä jäin yksin Joensuun taidemuseo Onniin. Olin tutustumassa toisen kerroksen kokoelmiin eräänä iltapäivänä. Aluksi siinä oli kiertelemässä muutamia muitakin museossa kävijöitä, näytti olevan suomalaisia ja japanilaisia. 
     Kaikkialla ympärilläni oli suomalaista taidetta alkaen kultakaudelta 1850 – 1890-luvuilta, jatkuen 1890 – 1940-luvuille ja lopulta Turtiaisen ym. kokoelmiin aina 1970-luvulle saakka. Aulassa on vielä uudempaakin taidetta. 
     Ilmastointilaitteet humisevat. Kokoelmahuoneet ovat erivärisiä, alkaen punaisesta ja jatkuen siniseen, siniharmaaseen ja vaaleampiin sävyihin.  Hämyisen ikonihuoneen jätän nyt väliin, koska vaellan sattuneesta syystä Suomen historian maisemissa. 
     Syksyinen valo siivilöityy ikkunoista Siniseltä virralta ja länsipuolella vanhalta koulultani Lyseon lukiolta päin. Olen ajatuksissani. Otan välillä mustakantisen muistivihkon olkalaukusta ja raapustan muutaman sanan, taulujen herättämiä ajatuksia. 

Seisoin elämän pöydän äärellä Rafael Wardin kanssa. Kirkas, niin kirkas ja voimakas on maailma, ja hyvä. Aimo Tukiaisen kanssa hymyilimme hörökorvaiselle Ollille 1939. Magnus von Wrightin ja Hjalmar Munsterhjelmin kanssa elin jo talvessa; talvimaisemat kultakaudelta tuoksuivat lumelta ja pakkaselta.  Oscar Parviaisen kanssa kuikuilimme lopuksi ylös paratiisiin. Sitten vain aulaan taksijonoon, Wardin seurassa jälleen. 
     Kaksi pelon häivähdystä lävisti mieleni. Munsterhjelmin äiti ja poika metsässä. Tukiaisen Olli 1939. ”Eilen kun vielä tiennyt en.” Tämä meidän aikamme nostaa mieleen lapsikohtaloita. Ne koskettavat. 
     Nälkävuosi 1867 oli ovella. Talvi- ja jatkosota 1939 – 1944 olivat edessä. Jylinä ei ollut ukkosen. Olli on hörökorvainen Olli tänään Afganistanissa, Syyriassa, Venäjällä. 

Kunnes satun katsahtamaan ympärilleni. Höristän korviani. Vielä äsken jostain kuului puhetta. Askelia. Katson kelloa. Siitä on jo tunti aikaa. Olen ollut tunnin yksin museossa. 
     Alakerrassa on vain lipunmyyjä kopissaan, vaihdamme muutaman sanan. Jään kahvinurkkauksen sohvalle juomaan maistuvaa kappuccinoa. Mielessä välähtää.  Olisihan tuolla voinut olla pitempäänkin. Yksin museossa. Vain punaviini puuttui. Hetkistä paratiisissa. Yöllä näen valoisaa unta kesäisen joen rannalta. 
     Muistivihkooni olen raapustanut tuntojani taideteoksista tehdäkseni niistä runoja. Ajattelin esittää runoni marraskuun lopulla yhtenä iltana taidemuseolla.  Ja saada yhden runoistani koko loppuvuodeksi runotelineeseen kyseisen taideteoksen eteen. Kaikkien koettavaksi. 
     Itse asiassa en ole asialla yksin. Meitä on viisi ukrilaista runoilijaa, jotka tempaisemme Ukrin 60-vuotisjuhlavuoden lopuksi tekemällä tulkintoja Joensuun taidemuseo Onnin teoksista. Katsotaan mitä saamme aikaan taiteiden rajapinnalla. 


Kari Tahvanainen 
Kirjoittaja on kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja ja kirjailija 

Kynä elää

Sanojen vuolas virta
jäykkänä jään alla

mutta kirja ei ole kuollut
kynä elää
kynä elää 

muste on
tarinaa täynnä

ja tulen kuin sade 


              c. Kari Tahvanainen 2016