Kolumni
Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta. Minä olen kirjoittanut sata kolumnia. Hauska yhteensattuma.
Luin äskettäin ääneen kolumnejani vuosikymmenten varrelta ja yleisö kuunteli hiirenhiljaa. Olin kirjailijavieraana Kainuun Kirjailijoiden runokahvilassa Paltamon Eino Leino -talolla kauniina kesäiltana.
Kolumni on perusteltu kannanotto ajankohtaiseen asiaan, kenties kehittämisehdotuksineen. Kolumnit ovat vaikuttavia hetkiä 3000 merkin aitiossa, pituus ja julkaisuaikataulu ovat annettuja. Ammattikirjoittajalle ne ovat oiva väylä tuoda mielipiteitään julki jaarittelematta.
Joskus vain miettii, mitä merkitystä näillä kolumneilla on. Vaikuttavatko ne mihinkään. On vain luotettava siihen, että kun kolumni rupeaa elämään omaa elämäänsä julkaistuna, ehkä se merkitsee jollekulle lukijalle jotain, jopa vaikuttajalle ja päättäjälle. Palautetta kolumneista saa harvoin.
Olen kirjoittanut kolumneja ennen kaikkea kulttuuriaiheista ja kirjallisuudesta. Yleisemmätkin yhteiskunnalliset asiat ovat olleet usein esillä. Kolumneja on ilmestynyt mm. Karjalan Heilissä, Karjalaisessa, Outokummun Seudussa, Kotiseutu-Uutisissa, Pielisjokiseudussa, järjestöjen valtakunnallisissa lehdissä, radiossa ja nettilehdissä.
Olen tehnyt arkeologisia kaivauksia. Tavoitteena on löytää kaikki kirjoittamani kolumnit. Niitä on siis toistasataa. 1990-luvun vanhimmat kolumnit ovat vielä kateissa, arkistoni uumenissa. Ja voi olla, että kaivauksia pitää tehdä Heilinkin arkistoon.
Kolumneista löytyy mielenkiintoisia ajankuvia. 1990-luvulla esitin, ettei perustettaisi Kerubia vaan Kulttuuribunkkeri nuorisolle. No, Kerubi perustettiin ja onhan siitä tullut aika hyvä kulttuuribunkkeri musiikin merkeissä. Vuosituhannen vaihteessa maakunnassa toimi Susiraja.net – ensimmäinen nettilehti, joka sittemmin sulautui Karjalaiseen. Kirjoitin siihen mm. kolumnin naistutkimuksesta ja muistokolumnin runoilija Hannu Hirvoselle.
Elokuussa 1999 kirjoitin Heiliin aiheesta Ilosaarirock hillitsee muuttoliikettä. Kritisoin siinä rumasta kielenkäytöstä, roskaamisesta ja nuorison turmelemisesta huolestuneita kaupunkilaisia, jotka unohtavat, että festari tuo nuorisolle työpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia. Sain muutaman ärtyneen palautteen, jossa nämä valittajat kokivat, etten arvosta heitä. Aihe näyttää olevan ajaton.
Pari poimintaa. 2002 uumoilin kirjoituskoneen kuolemaa. 2005 puolustin pieniä kirjastoja. 2007 etsin maalaisuuden henkeä. 2012 ehdotin Postikortin päivää. Vuoden 2015 kolumnistani Karjalaisessa olen ylpeä. Ennustin että Itä-Suomen rautatieverkostolla on vielä loistava tulevaisuus. kunhan arvot muuttuvat.
Kolumneja ja muita älynväläyksiä ilmestyy kirjana, kunhan arkeologiset kaivaukset päättyvät ja mielenkiintoisimmat löydöt on valikoitu.
Kolumninlukuillasta innostuneena en malta olla ehdottamatta kolumnikaraokeiltoja. Sellainen ilta sopisi kirjastoon. Voitaisiin lukea vaikka Pekka Peitsen kolumneja juhlavuoden kunniaksi.
Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja
Karjalan Heili 9.9.2017
