Kolumni
Aika moni on kuullut parin viime vuosikymmenen kuluessa
sanan Jokisappi. Se on kaikunut radioaalloilla illansuussa viikosta ja vuodesta
toiseen. Kysehän on pohjoiskarjalaisesta kirjallisuusohjelmasta, joka pyörii
Iskelmä Rex –radiokanavalla. Ohjelmaa tuottaa Pohjois-Karjalan
kirjailijayhdistys Ukri.
Aika moni on meiltä kysellyt, mitä se jokisappi oikein
tarkoittaa. Jokea ja sappea jotain, mutta mitä. Onkin aika paljastaa jokisapen
salaisuus. Sitä varten on palattava vuoteen 1998, jolloin Joensuun kaupunki
täytti 150 vuotta.
Näissä merkeissä, juhlavuonna, ilmestyi Pohjois-Karjalan
kirjailijayhdistys Ukrin viidestoista antologia Jokisappi. Ukrihan on
julkaissut antologioita vuodesta 1956 lähtien aina muutaman vuoden välein.
Jokisappi-antologian toimitti silloinen Ukrin puheenjohtaja Pasi Hirvonen.
Tämä Jokisappi-antologia on värikäs satasivuinen teos,
runoa ja proosaa. Kirjoittajia on parikymmentä, mukana tuon ajan vanhoja ja
uusia ukrilaisia, maakunnan kirjailijoita ja aktiivisia kirjoittajia. Onpa
mukana nyt jo edesmennyt suuruus, kirjailija Seppo Lappalainenkin. Kirjahan
löytyy edelleen maakunnan kirjastoista.
Kirjan kansi on tyyliltään jotenkin tuttua tekoa.
Varsinkin jos olet istunut aikoinaan ravintola Wanhassa Jokelassa tai nykyisin
Sointulassa. Seinällä on iso maalaus Jokelan salin puolelta, ne valkoliinaiset
pöydät ja piano, peiliseinä ja pylväät. Sen kuten Jokisappi-antologian varsin
abstraktin kannenkin on tehnyt kuvataiteilija Merita Koskimies, ja hän myös
runoilee tässä teoksessa.
Löydänpä Jokisapesta itsenikin. Kirjoitin siihen
juhlarunon Joensuulle: Kulmillas Joensuu.
Käyvät isä, poika / ja purskuttava ahven mäntymetsässään
/ ja kädetön, kengätön on äiti / kuivuneella lähteellään // tähyävät länteen / paljaat jalat ikuisuuden graniitissa /
soittaa tuohitorvi äänetöntä lauluaan // Herää kaupunki pieni! // lakita
naisesi hiirenkorvilla / vanno valasi tuohitorville valkolakki // ja käy
kusella hämärän aamuyössä / palatsinnurkalla pojan kanssa
Runoilija Ilpo Kortelainen puolestaan sanailee runoilijan elämästä:
Runoilija Ilpo Kortelainen puolestaan sanailee runoilijan elämästä:
On öin / kuun manna / ja tähtien sappi: / lisälehtiä saa
/ runomappi. // Runoja kirjoitin / kansion turvoksiin, / kun menin aika ajoin /
hurmoksiin. / Välillä nousi päähän / ylevää mietettä / ei kaikki ollut / arjen
harmaata / ajatuslietettä.
Tästä runosäkeestä muodostui lopulta sapen ympärille ja
Joensuun, joen kaupungin, juhlavuoteen sopiva nimi: Jokisappi.
Pohjoiskarjalainen kirjallisuusohjelmakin sai sitten
myöhemmin nimekseen Jokisappi. Alkuvuosina, vuodesta 1996 kirjallisuusohjelma
oli pyörinyt nimellä Mie tulikärpänen. Sekin nimi muuten löytyy
kirjailijayhdistys Ukrin antologiasarjasta.
Meillä kirjailijoilla on sana hallussa ja syntyy
arvoituksellisia riimittelyjä, lahjamme suomen kielelle.
Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja
Jokisappi-kirjallisuusohjelman vastaava toimittaja
