sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Jokisapen salaisuus


Kolumni

Aika moni on kuullut parin viime vuosikymmenen kuluessa sanan Jokisappi. Se on kaikunut radioaalloilla illansuussa viikosta ja vuodesta toiseen. Kysehän on pohjoiskarjalaisesta kirjallisuusohjelmasta, joka pyörii Iskelmä Rex –radiokanavalla. Ohjelmaa tuottaa Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri.
     Aika moni on meiltä kysellyt, mitä se jokisappi oikein tarkoittaa. Jokea ja sappea jotain, mutta mitä. Onkin aika paljastaa jokisapen salaisuus. Sitä varten on palattava vuoteen 1998, jolloin Joensuun kaupunki täytti 150 vuotta.
     Näissä merkeissä, juhlavuonna, ilmestyi Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin viidestoista antologia Jokisappi. Ukrihan on julkaissut antologioita vuodesta 1956 lähtien aina muutaman vuoden välein. Jokisappi-antologian toimitti silloinen Ukrin puheenjohtaja Pasi Hirvonen.



Tämä Jokisappi-antologia on värikäs satasivuinen teos, runoa ja proosaa. Kirjoittajia on parikymmentä, mukana tuon ajan vanhoja ja uusia ukrilaisia, maakunnan kirjailijoita ja aktiivisia kirjoittajia. Onpa mukana nyt jo edesmennyt suuruus, kirjailija Seppo Lappalainenkin. Kirjahan löytyy edelleen maakunnan kirjastoista.
     Kirjan kansi on tyyliltään jotenkin tuttua tekoa. Varsinkin jos olet istunut aikoinaan ravintola Wanhassa Jokelassa tai nykyisin Sointulassa. Seinällä on iso maalaus Jokelan salin puolelta, ne valkoliinaiset pöydät ja piano, peiliseinä ja pylväät. Sen kuten Jokisappi-antologian varsin abstraktin kannenkin on tehnyt kuvataiteilija Merita Koskimies, ja hän myös runoilee tässä teoksessa.
      Kirja jakaantuu viiteen osastoon. Joensuu 150 vuotta, Terveisiä metsästä, Arjen supernova, Sinä teet railoja minuun ja Oksasta itsesi elämän puuhun. Kirjoittajat muun muassa runoilevat juhlivalle Joensuulle, pohtivat kirjoittamisen merkitystä ja ihmissuhteita.
      
Löydänpä Jokisapesta itsenikin. Kirjoitin siihen juhlarunon Joensuulle: Kulmillas Joensuu.
Käyvät isä, poika / ja purskuttava ahven mäntymetsässään / ja kädetön, kengätön on äiti / kuivuneella lähteellään // tähyävät länteen / paljaat jalat ikuisuuden graniitissa / soittaa tuohitorvi äänetöntä lauluaan // Herää kaupunki pieni! // lakita naisesi hiirenkorvilla / vanno valasi tuohitorville valkolakki // ja käy kusella hämärän aamuyössä / palatsinnurkalla pojan kanssa     
     Runoilija Ilpo Kortelainen puolestaan sanailee runoilijan elämästä: 
On öin / kuun manna / ja tähtien sappi: / lisälehtiä saa / runomappi. // Runoja kirjoitin / kansion turvoksiin, / kun menin aika ajoin / hurmoksiin. / Välillä nousi päähän / ylevää mietettä / ei kaikki ollut / arjen harmaata / ajatuslietettä.

Tästä runosäkeestä muodostui lopulta sapen ympärille ja Joensuun, joen kaupungin, juhlavuoteen sopiva nimi: Jokisappi.
     Pohjoiskarjalainen kirjallisuusohjelmakin sai sitten myöhemmin nimekseen Jokisappi. Alkuvuosina, vuodesta 1996 kirjallisuusohjelma oli pyörinyt nimellä Mie tulikärpänen. Sekin nimi muuten löytyy kirjailijayhdistys Ukrin antologiasarjasta.
     Meillä kirjailijoilla on sana hallussa ja syntyy arvoituksellisia riimittelyjä, lahjamme suomen kielelle.


Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja Jokisappi-kirjallisuusohjelman vastaava toimittaja


Karjalan Heili 24.4.2019