YLE Radio Suomen maakuntaradiot, myös Pohjois-Karjalan radio, ovat kuulemma parantaneet palveluaan. Lauantaiaamun perinteinen onnitteluohjelma, jossa välitettiin onnentoivotuksia ja soitettiin toivemusiikkia, on lakkautettu. Tilalle on perustettu valtakunnallinen Onnen sävel.
Saman tien YLE Pohjois-Karjalan radio vaikeni lauantailta kokonaan. Maakunnallisen radiouutistarjonnan suhteen olemme nyt viikonloppuisin Iskelmä Rexin varassa. Siellä se monitoimimies Kai Pitkänen vetää niin uutiset kuin toiveet, biisit, kirpputorit ja lauantaitanssitkin. Tai Liina, Seppo, Hertta, kuka kulloinkin.
Minussa kuuntelijana tilanne herättää haikeita ja ristiriitaisia tunteita. Radio on useimmiten auki lauantaiaamupäivisin. Sitä vain jumiutuu kuuntelemaan onnitteluja, maakunnan uutisia - ja Karjalan valoa. Ollaan elämän peruskysymysten äärellä, kun mökinmummo kysyy rutisevalla ja ulisevalla puhelinlinjalla: ”Oonko se minä?”. Ja Anneli Lujanen kiskaisee soittajan maanpinnalle toteamalla että sinähän se oot, annapas tulla ne onnittelut. Mutta nuo ajat ovat nyt ohi. Onnen säveleen mahtuu vain muutama pohjoiskarjalainen onnitteluviesti.
Myös kirjallisuuden esilläolo maakuntaradion ohjelmissa tuntuu vähentyneen. Toimittaja Pirkko Korkalo sai jotenkin kirjallisuuden ja erityisesti vuoden uutuudet elämään katsauksissaan ja haastatteluissaan. Yritin kerran kutsua Pirkkoa kulttuuritoimittajaksi, mihin hän tuhahti, ettei hän mikään kulttuuritoimittaja ole. Mielestäni kyllä oli, henkeen ja vereen. Kunnia hänen muistolleen.
Karjalan valo –ohjelma esittelee maakunnan bändejä ja muusikkoja. Tulee mieleen, eikö ohjelmaa voisi laajentaa käsittämään myös kirjallisuuden kuulumisia. Kirjallisuus jos mikä on nykyistä Karjalan valoa, kulttuuria joka näkyy ja kuuluu, myös valtakunnallisesti. Täällä sinnittelee, ei niin hyvissä oloissa, melkoinen joukko kirjailijoita. Joukko on myös jatkuvasti uusiutuvaa. Niin nuorta kuin vanhempaakin uutta voimaa, uusia kirjailijoita, tulee kirjallisuuden kentälle.
Vaikka nyt lauantait hiljenivät YLE Pohjois-Karjalan radion osalta, täytyy muistaa että sekin on saavutus, kun maakuntaradio on äänessä arkisin kukonlaulusta illansuuhun. Muistan ajan jolloin radiosta kuuluivat vain pariin kertaan päivässä muutaman minuutin uutiset Yleisradion Joensuun toimituksesta.
Silloin radioasema sijaitsi nykyisen konservatorion viereisessä piparkakkutalossa, sen ullakolla. Samaan taloon mahtuivat niin Joensuun taidemuseo kuin pääkirjastokin. Tuli muutaman kerran pistäydyttyä silloisessa pikkutoimituksessa kertomassa rauhanliikkeen tapahtumista. Myöhempinä aikoina onkin ollut mukavaa nähdä täyden palvelun maakuntaradion kehittyminen. Toimituskin on toista maata.
Oonko se minä –mummollakin tulee olla oikeus esittää onnentoivotuksensa maakunnan omilla radiokanavilla. Nyt sen oikeuden takaa vain EU:n itäisin yksityinen radioasema Iskelmä Rex, Jokiradio, kuten sitä kuulee yhäkin nimitettävän; Radio Jokisen seuraaja. Sananvapaus on kaventunut lähes puolella, tältä osin.
Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on Suomen Maakuntakirjailijoiden puheenjohtaja
Karjalan Heili -kaupunkilehti 24.2.2011 Ukri-kolumni
