Punahonkainen Väinämöinen

Katsokaa, ihmiset, ystävät hyvät!

lausui meille tummissaan tuolla

punahonkainen väinämöinen

kun aika laskeutui hetkeksi Karjalan kukkuloille,

kuin Neringan rantojen kultaiseen meripihkaan

heinäsirkan loputon sävellystyö,

kun lokakuun kello oli lyönyt kolme lyöntiään

ja aurinko laski, kohta koittaisi ilta

minä katsoin yli sataa lokakuun iltaa

ja te vaelsitte itään

katsoin ja te vaelsitte länteen

tätä rajamaata

kuuli askeleenne oksiltani tuuli

ja tervaskannot esi-isäni ennen minua,

pienestä pitäen me katsoimme vaellustanne

te kosmiset karttaneulat ajan iholla

matkojen päässä, kaiken jälkeen

koskivat minuun näkevät kädet,

sivellen, etsien, laskeutui ääreeni

Liettuan sumumetsien valkotukka surusilmä,

lounaistuulen ja meripihkan henki,

ja näkevät kädet herättivät minut

unesta tumman kaarnani takaa,

vielä kerran kaikki nämä vuodet

saivat hahmon, käsiini kanteleen

te kosmiset karttaneulat,

ajan iholla vaeltajat,

olen osa kipuanne,

olen osa iloanne,

osa teitä

Kari Tahvanainen

Teoksesta Tähdenlento leimalla (1997)

Väinämöinen ansaitsee paremman paikan

Olli Sorjonen esitteli 17.8. Karjalaisen lukijoille Julkinen taide –sarjassaan Ipolitas Uzkurnysin Väinämöinen-patsaan, joka on Joensuussa Kuntohovin takapihalla Niinivaaran Tikkarinteessä. Sorjonen esitti hyvän kysymyksen: onko patsas piilossa, paikassa josta kovinkaan moni ei sitä osaa edes etsiä.

Olin mukana patsasprojektissa 1995. Hankimme patsaan Joensuun seudun Donelaitis seura – Liettuan ystävät ry:n toimesta useiden yhteistyötahojen kanssa. Hanketta olisi voinut parhaiten valaista Karjalaisen juuri edesmennyt päätoimittaja, lehdistöneuvos Pekka Sitari, jonka arvovallalla ja innolla projekti saatiin toteutettua.

Patsaaseen ja sen tekemiseen liittyy arvokasta historiaa. Nyt jo edesmennyt liettualainen Ipolitas Uzkurnys oli pikkupoikana ihaillut suomalaisia, jotka kävivät talvi- ja jatkosotaansa. Liettuan kohtalona oli joutua Neuvostoliiton miehittämäksi ja liettualaisia kyydittiin Siperiaan.

Uzkurnys oli liikuttunut, kun hän pääsi tekemään Väinämöinen-patsaansa Joensuuhun – Suomen itsenäisyydelle ja sotaveteraaneille. Hän saapui kaupunkiin mukanaan mahtavat piilukirveet ja muut veistotyökalut. Kirjoitin patsaan tekemisestä runonkin: Punahonkainen Väinämöinen. Se löytyy teoksestani Tähdenlento leimalla.

Uzkurnys veisti patsaan Sokoksen ala-aulassa. Punahonka oli hankittu Karjalan metsistä rajan takaa. Luovutustilaisuudessa Kuntohovilla patsasta oli vastaanottamassa mm. Terho A. Könönen.

Mielestäni nyt viisitoista vuotta myöhemmin patsaalle voitaisiin jo harkita näkyvämpää paikkaa. Sen se ehdottomasti ansaitsisi. Ehdotankin, että patsas siirrettäisiin jossain vaiheessa keskikaupungille. Sopivia paikkoja voisivat olla Vapaudenpuisto tai hautausmaan alue rajan taakse jääneiden muistomerkin paikkeilla. Tai sisätiloja ajatellen Carelicumin aula.

Kari Tahvanainen

Kirjailija, Donelaitis-seuran kunniajäsen

Joensuu 

Karjalainen 24.8.2011

Outopian henki kaupungin yllä

Kolumni

Ensimmäinen Outokummun Outopia-tapahtuma on loppusuoralla. Kyykerin kylätalolla voi käydä vielä heinäkuussa tutustumassa taidenäyttelyyn ja kirjoittelemassa utopioitaan utopiaseinälle.

Meillä järjestäjien puolella on syytä hymyyn, toivottavasti osallistujillakin. Pitkään ideoitu ja suunniteltu kokonaisuus tuntui syyspimeässä utopialta, mutta palavereissa se alkoi hahmottua. Ammattiopiston outokumpulaiset nuoret loivat sille keväänkorvalla värikkään ilmeen. Outopia-lippu nostettiin kylätalon salkoon 10.6. ja banderolli ripustettiin rautatiesiltaan. Utopiasta oli tullut totta.

Kirjallisuuden osalta vastasimme Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrissa tarinakisasta ja omakustanneillasta. U-topos -kisaan tuli 59 työtä lapsilta, nuorilta ja aikuisilta. Tuomariston puheenjohtajana oli jännittävää availla erityisesti kouluilta tulleita pulleita kirjekuoria. Tarinat oli kirjoitettu usein ruutupaperille lyijykynällä, innokas kädenjälki näkyi konkreettisesti.

Koskettavia olivat muidenkin utopiat. Tarinoissa toistuivat unet, lemmikit, karkit, yhdessäolo, yhteisyys ja arkielämä. Satuaiheissa oli monesti hyvä haltia, joka toteuttaa toivomuksia. Narnia, satulinnat ja toiset maailmat saivat kilpailussamme uusia tulkintoja. Tirkistelijän tarina taas kuvasi syrjäytyneen unelmia verhon raosta katsottuna. ”Elämä on kuin satu, tarina jota kohtalo kirjoittaa.” Pistin talteen tällaisen viisauden kirjoitusten joukosta.

Omakustanneillassa 10.6. esittelin kirjan tekemisen perusasioita. Hyvin tehty omakustanne on kirjoittajalle monesti parempi vaihtoehto kuin ammattitaidottomasti kustannettu teos. Kansien väliin laitettu paperinippu ei vielä ole kirja, vaan sitä pitää hioa kuin timanttia. KopiJyvän tuotepäällikkö Juhani Saarinen, vanha konkari Gummerukselta, kertoi kuinka kirja saadaan parhaiten painatettua. Illassa viisi omakustantajaa esitteli uusia teoksiaan. Aloitimme Ukrin omakustannematineat 12 vuotta sitten. On mielenkiintoista huomata, että kohtuullinen määrä omakustantajia tulee joka vuosi kertomaan kirjoistaan. – Outokummun sirkuksen nuorille vielä kiitos hauskasta ideasta; illan esitys liittyi kirjaan ja lukemiseen.

Lauantai 18.6. koitti sateisena, mutta ilmojen haltija kunnioitti tapahtumaamme ja Kyykerin vanhan koulun pihalla oli vilskettä koko päivän. Klovnien taidokkaat temput vetivät nuorimpia puoleensa, utopian maailmaan, mutta niin teki myös karttakepinheittokisa ja tarinakatselmuskin. Oudointa outokumpulaista etsittiin positiivisessa hengessä. Ja kirpputori löytöineen on täyttä utopiaa tällaisessa tapahtumassa.

Outopia 2011 osoitti, että yhteistyössä on voimaa, järjestöt toimivat ja Outokumpu on kulttuurikaupunki. Olen mukana tekemässä myös jo vakiintunutta Joensuun kirjallisuustapahtumaa, ja samaa tekemisen kepeyttä ja osaamista olin hahmottavinani meidänkin työryhmässämme. Toiminnan salaisuus tällaisen tapahtuman aikaansaamisessa kaiketi lähtee aidosta tekemisen halusta ja kyvystä, ja hyvästä verkostoitumisesta. Outopiapäivistä tulee tätä menoa vakiintunut lisä maakunnan tapahtumien joukkoon.

Kari Tahvanainen

kirjailija, Ukrin varapuheenjohtaja

Kolumni, Outokummun Seutu 28.7.2011