Olli Sorjonen esitteli 17.8. Karjalaisen lukijoille Julkinen taide –sarjassaan Ipolitas Uzkurnysin Väinämöinen-patsaan, joka on Joensuussa Kuntohovin takapihalla Niinivaaran Tikkarinteessä. Sorjonen esitti hyvän kysymyksen: onko patsas piilossa, paikassa josta kovinkaan moni ei sitä osaa edes etsiä.
Olin mukana patsasprojektissa 1995. Hankimme patsaan Joensuun seudun Donelaitis seura – Liettuan ystävät ry:n toimesta useiden yhteistyötahojen kanssa. Hanketta olisi voinut parhaiten valaista Karjalaisen juuri edesmennyt päätoimittaja, lehdistöneuvos Pekka Sitari, jonka arvovallalla ja innolla projekti saatiin toteutettua.
Patsaaseen ja sen tekemiseen liittyy arvokasta historiaa. Nyt jo edesmennyt liettualainen Ipolitas Uzkurnys oli pikkupoikana ihaillut suomalaisia, jotka kävivät talvi- ja jatkosotaansa. Liettuan kohtalona oli joutua Neuvostoliiton miehittämäksi ja liettualaisia kyydittiin Siperiaan.
Uzkurnys oli liikuttunut, kun hän pääsi tekemään Väinämöinen-patsaansa Joensuuhun – Suomen itsenäisyydelle ja sotaveteraaneille. Hän saapui kaupunkiin mukanaan mahtavat piilukirveet ja muut veistotyökalut. Kirjoitin patsaan tekemisestä runonkin: Punahonkainen Väinämöinen. Se löytyy teoksestani Tähdenlento leimalla.
Uzkurnys veisti patsaan Sokoksen ala-aulassa. Punahonka oli hankittu Karjalan metsistä rajan takaa. Luovutustilaisuudessa Kuntohovilla patsasta oli vastaanottamassa mm. Terho A. Könönen.
Mielestäni nyt viisitoista vuotta myöhemmin patsaalle voitaisiin jo harkita näkyvämpää paikkaa. Sen se ehdottomasti ansaitsisi. Ehdotankin, että patsas siirrettäisiin jossain vaiheessa keskikaupungille. Sopivia paikkoja voisivat olla Vapaudenpuisto tai hautausmaan alue rajan taakse jääneiden muistomerkin paikkeilla. Tai sisätiloja ajatellen Carelicumin aula.
Kari Tahvanainen
Kirjailija, Donelaitis-seuran kunniajäsen
Joensuu
Karjalainen 24.8.2011
