On aina hyvä, kun löytyy joku pelastamaan pulasta.
Harvemmin vain tulee miettineeksi, kuinka tärkeä arjen palvelusuhdeverkosto
meille itse kullekin on.
Sanotaan että kaupungissa
palvelusuhdeverkostosta onkin tullut usein tärkeämpi kuin naapuristosuhteista. Siinä
lienee enemmän pysyvyyttä kuin vaihtuvissa naapureissa. Palvelut ovat arjen
kiinnityskohtia omaan urbaaniin asuinyhteisöön, merkityksellisiä tuttavuuksia.
Harvemmin tulee myös
miettineeksi, kuinka pitkäaikaisia suhteita palveluista muodostuu elämäämme. Kerron
muutamasta. Tekisi mieli kiittää näitä pienyrittäjiä – harvoin he kiitosta
saavat.
Hammaslääkäri Sirkka
Patrikainen Metsätalon hammaslääkäriasemalla pääsi paikkaamaan hampaitani
80-luvun alkupuolella. Armeijan energiajuomat olivat hiukan hajottaneet
hammaskalustoa. Patrikaisesta tuli oma hammaslääkärini. Hammaskalustoa on
huollettu vuosittain ja tuntuupa hammaslääkäri usein muistavan, missä vaiheessa
mikin korjaamisen tarve syntyi.
Fillarilla on kaaduttu, saatu
turpiin Joensuun yössä, paikkoja on irtoillut. Kerran torkahdin Ilosaarirockin
jälkeisenä aamuna hammaslääkärin tuoliin. Kerran etuhammas katkesi - ja
yllätys, pääsin vastaanotolle jo samana päivänä. Patrikainen kaivoi laatikosta
tilapäisen hampaan. Kelpasi taas hymyillä ja odottaa hampaan korjaamista.
Odotushuoneessa törmää silloin tällöin vanhoihin tuttuihin, kuten
kansanedustaja, eduskunnan varapuhemies Pekka Raviin, jonka kanssa olimme
kaupungin nuorisolautakunnassa 80-luvulla pitkät tovit. Vaihdetaan leppoisasti
kuulumiset.
Olen intohimoinen pyöräilijä
ja fillarit kaipaavat usein huoltoa. Tutuiksi ovat tulleet niin Pesosen
legendaarinen pyöräpaja kuin Sarolan pyöräkorjaamokin Niinivaaralla.
Parikymmentä viime vuotta olen ollut Väisäsen Sporttipajan vakiasiakas –
nykyinen Sportman Torikadulla. Aina kun fillarini kaipaavat huoltoa, suunnistan
tuttuun paikkaan ja tiedän että homma hoituu, ystävällisesti ja
ammattitaidolla. Fillari vain katoaa kellariin ja seuraavana päivänä tuodaan
sieltä entistäkin ehompana.
Minusta tuli autoilija vasta
keski-ikäisenä, vuosituhannen vaihteessa. Auto-opiston Marko Käyhkö kylläkin
väitti että olenhan minä autoillut pimeästi iät ajat. Kyllä, tartuin traktorin
rattiin joskus kymmenvuotiaana maatilallamme, Massey Fergusonin. Samathan ne on
hallintavälineet autossakin.
Auton kautta on muodostunut hyvä
palvelusuhde pieneen korjaamoon Raatekankaalla. Autokorjaamo Pauli Niemi on
hoidellut vanhaa autoani vuodesta toiseen; katsastusmiehetkin ovat olleet
tyytyväisiä. Viimeksi käydessäni muistelimme äskettäin edesmennyttä yhteistä
tuttuamme toimittaja Markku Liikamaata – kaksi Lapin miestä, Niemi ja Liikamaa.
Jos soitan tien päältä ja
kerron epäilemästäni viasta, varaosa saattaa jo odottaa korjaamolla kun menen sinne.
Pauli ja pojat tuntevat autoni paremmin kuin minä koskaan. Olen pitänyt tapana
olla mukana huolloissa ja korjauksissa, katsomassa, oppimassa uutta autostani. Ne
ovat mielenkiintoisia tuokioita, ja autot ovat mielenkiintoisia vehkeitä.
Näiden kolmen tärkeän
palvelusuhteen lisäksi mieleen alkaa tulla yhä uusia. Palvelujen maantieteen
henkilökohtainen kartta on monipuolinen ja juureva. Pitääpä mainita vielä pari.
Asiallinen isännöitsijä, asiakassuhdetta parikymmentä vuotta, jolle voi valittaa
vaikka naapurin elämöinnistä tai laskutuksista. Taitava parturi,
asiakassuhdetta kolmisenkymmentä vuotta, joka taikoo pikku hiljaa harveneviin
hiuksiin yhä paremman leikkauksen. Ja Wanha Jokela, jota ei kohta enää ole.
Mihin joutuisimmekaan ilman
näitä pien- ja keskisuuria yrittäjiä, juurevaa yrittäjäkulttuuria, jota
onneksemme on Joensuun kantakaupungissammekin, tässä pikku cityssä. He tekevät
elämästämme laadukkaan.
Kari Tahvanainen
kirjoittaja on
kirjailija ja
Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja
Kolumni Karjalan Heilissä 15.7.2012
