Tapani Heinonen
Reunalla
Minerva, 2012, 305
s.
Maalla ei ole ollut kaikilla mukavaa. Jyväskyläläinen
kirjailija ja psykologi Tapani Heinonen kertoo uudessa teoksessaan koskettavan
tarinan miehestä joka kasvoi homona pienessä kylässä. Kirjana kämmenellä on
tänään Heinosen esikoisromaani Reunalla.
Päähenkilö,
psykologi Juhani Nieminen elää miehensä kanssa onnellisessa parisuhteessa
kaupungissa, mutta isän kuolema avaa menneisyyden haavoja lapsuuteen saakka. Isä
on ollut ankara ja väkivaltainen, äiti myötäilijä ja tunteensa kadottanut
ihminen, sisko taas keskiluokkainen normien toistaja. Vyyhti alkaa purkautua
perunkirjoitusriitojen myötä, kun paljastuu että perheeseen tullut vävy on anastanut
siskon kanssa häikäilemättä itselleen perheen omaisuutta. Tällaisia tapauksia
löydämme arkielämästä. Romaani on muutenkin toden tuntuinen kasvutarina
maalais-Suomesta.
Särkynyttä
peiliä, eikä revittyä kuvaa, ei saa enää ehjäksi, mutta menneisyyden kanssa voi
pyrkiä tekemään sovintoa, löytämään siitä kutakin elämän roolihenkilöä ajavia
motiiveja ja selityksiä. Ja siihen tämä romaani pyrkiikin onnistuneesti,
enemmän rakkauden ja ymmärtämisen kuin katkeruuden sävyisellä ajattelulla.
Reunalla on
hyvinkin sukupolviromaani 1950-luvulla syntyneestä maalaissukupolvesta.
Aineelliset olosuhteet olivat usein vaatimattomat, mutta elämä sitäkin
rikkaampaa mielikuvitusleikkien, musiikin, kirjojen, harrastusten, luonnon ja
kavereiden parissa. Ja kaikki nivoutuu tässä tapauksessa osaksi
maanviljelijäperheen työelämää.
Homoksi
itsensä tunnistavalle nuorelle tulee kuitenkin vaikea paikka, kun teini-ikä alkaa.
Homous oli virallisesti kiellettyä 1970-luvun alkuun saakka, mutta ainahan
nuoret ovat tiensä ja keinonsa löytäneet. Juhani harrastaa seksiä naapurinpojan
kanssa, myöhemmin myös nuoren maanviljelijän kanssa. Mutta ennen pitkää nuoren
on tehtävä valintansa: jäädäkö pieneen maaseutuyhteisöön heteroperheenisän
valheroolissa vai lähteäkö avarammille maille ja olla oma itsensä. Juhani
päättää lähteä. Lopulta suku yrittää vaieta hänet kuoliaaksi. Nykyajasta
katsottuna hän miettii valintaansa kirjan loppusivuilla verraten sitä
maanviljelijäystävänsä kohtaloon:
”…hän oli
viime hetkellä pelastunut, vaikka oli itsekin astunut ansaan. Paljonko heitä
oli, hän ajatteli? Heitä, jotka astuivat, eivätkä pelastuneet. Näitä maan
hiljaisia, jotka kantoivat kuollutta rakkautta sisällään kuin vastasyntyneen
arkkua. He olivat jääneet juurilleen, perustaneet perheen, mutta kieltäneet
samalla itsensä, halunsa, intohimonsa, rakkauden nälkänsä. Kaivaneet hitaasti
sudenkuoppaa, jonka peittivät hiljaisella valheella, kunnes putosivat itse
siihen. Ja montako kertaa hikisesti rattiin puristuneet kädet tekivät
äkkikäännöksen öisellä maantiellä rekan valojen lähestyessä? ”
Työvoimatoimistossa
psykologina työskentelevä Juhani auttaa työssään myös omaa tietään etsiviä
nykynuoria. Yhteiskunta on muuttunut toisella tavalla kovaksi, työelämän
myllerrykset, itseriittoinen byrokratia, loputon kiire ja stressi koettelevat
ihmisiä. Maalaisnuorille ei ennen vanhaan ollut ammatinvalintaohjausta eikä
muuta ammattilaisten tukea, mutta tiensä he silti ovat löytäneet. Kaksi
aikakautta lähenee romaanissa askel askeleelta toisiaan, kirjan rakenne
herättää pohtimaan myös yhteiskunnan muutosta. Rakkaus, rehellisyys, arvot,
elämän tarkoituksen etsintä, ajattomat peruskysymykset ovat teoksessa myös esillä.
Siinä missä Onnenmaa-tyyppisissä
tarinoissa vanhan maaseudun ja maaseutuyhteisön kuvaksi tarjotaan
yksiulotteista valoisuutta, Tapani Heinosen romaani tuo kuvaan myös varjot ja
toisenlaisuuden, toiseuden. Menneen nostalgisoimisen ohessa herää pakosta myös
ristiriitaisia ajatuksia, jos yhteiskuntaa halutaan kuvata rehellisesti.
Suomessa on
ilmestynyt kiitettävästi kuvauksia eri sukupolvien homo- ja lesbonuorten
elämästä. Muun muassa Pentti Holapan Ystävän muotokuva, Pirkko Saision Punainen
erokirja, Sami Hilvon Viinakortti, Aila Tuomen Kuolemanvoittoleikki, Hannu
Väisäsen trilogia, ja onpa Heikki Turunenkin kuvannut homonuorten elämää
maaseudulla romaanissaan Yö kevään kuun. Näiden kuvausten joukkoon Tapani
Heinosen romaani Reunalla sijoittuu, ja hyvin paikkansa ansaitseekin.
c Kari Tahvanainen,
Iskelmä Rex, Jokisappi 8.4.2013
