Kirja-arvostelu
Julkinen eläin
Robustos, 2015. 141 s.
Muistatte varmaan runoilijan joka tykkää esiintyä sukkahousut päässä. Nyt tämä runoilija on ruvennut kirjoittamaan myös romaaneja. Turkulaisen joensuulaissyntyisen Tapani Kinnusen toinen romaani, Julkinen eläin, on kuin entisten nuorten sävellahjaa kuuntelisi. Musiikki soi ja nostalgia elää. Kirjana kämmenellä on tänään Julkinen eläin, jonka on julkaissut kustannusyhtiö Robustos.
Kinnusen romaanien kertojaminä on Topias Kettunen, joensuulainen nuorimies joka sittemmin muuttaa Turkuun. Kinnusen esikoisromaanissa Noustiin Kellareista Kettunen oli lukiolainen, joka kirjoittelee ensimmäisiä runojaan ja on monessa mukana.
Romaanien aika alkaa rockin uuden aallon tulosta, 1970 – 1980-lukujen taitteesta jolloin pinnalle nousivat mm. Hassisen Kone, Problems, Pelle Miljoona ja Tuomari Nurmio. Joensuulaiselle nuorelle se oli elävää ja innostavaa aikaa, mikä näkyy Kinnusen tekstissä.
Kun Kettunen Julkisessa eläimessä muuttaa lukion jälkeen Jyväskylän kautta Turkuun, kuvioihin tulee myös Turun uusi runoliike Tommi Parkkoineen, Markus Jääskeläisineen, Markku Intoineen. Runoliike on uudistanut runoutta Charles Bukowskin jalanjäljillä ja runoilija Tapani Kinnusellakin on ollut siinä vahvasti sormensa pelissä. Syntyi mm. uusi runouslehti Tuli & Savu, runoyhdistys Nihil Interit ja kustantamo Savukeidas.
”Istuin seitsemännen kerroksen yksiössä lyömässä sanoja paperiin. Minulla oli vähän totuttelemista Remingtoniin, jonka olin raahannut läheisestä osto- ja myyntiliikkeestä boxiini. Muistelin Hemingwayn kirjoittaneen samanlaisella. Avasin kämpän ainoan ikkunan ja katselin ulos. Marraskuun taivas oli harmaa. Vastapäisen talon ikkunassa liikkui alaston nainen tissit heiluen. Pistin tupakaksi ja katselin mitä ihmettä hän touhusi. Nainen huomasi minut ja luikahti piiloon. Tumppasin tupakan ja istuin koneeni ääreen jatkamaan sanojen nakuttamista.”
Julkinen eläin –romaani päättyy vuosituhannen vaihteeseen. Sanomattakin lienee selvää, että nimi viittaa Ismo Alangon tunnettuun biisiin, ja vähän muuhunkin. Klassinen sanonta Sex, Drugs and Roc’n’Roll –sanontaa voisi mukailla että Kinnusen romaanissa Drugs on enemmänkin Spirits eli viinan kanssa läträtään.
Kun kirjan laskee käsistään, mielessä on että kyllä se kolmaskin romaani olisi tervetullut tähän sarjaan, päivitys nykyaikaan saakka. Tiukasti ajan hengessä kiinni oleva kuvaus on paitsi kertojaminän elämänkulkua myös suomalaisen kulttuurihistorian muistiinmerkintää. Joensuulaisille ja turkulaisille romaanissa on luvassa bonusta. Tuttuja kasvoja, tuttuja paikkoja, tuttua elämää.
Kinnunen kirjoittaa hyvin, myös proosaa. Kieli on puhdasta ja terävää, sitä on nautinto lukea. Ei haittaa että kirjassa on 141 sivua. Runoilija ehtii proosassaankin sanoa siinä kaiken mitä hänen sanottava on.
Tapani Kinnusen Julkinen eläin –romaanille annan vielä ylimääräisen plussan sen ulkoasusta: pieni koko ja Kiira Käkösen tyylikäs grafiikka.
Biisi: HOPS: Joka pennin tuhlasin ohratuotteisiin (s. Arto Sallinen)
Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 29.2.2016
