Siskoni Satu Sinikka Tahvanainen siirtyi tuonilmaisiin torstaina 13. syyskuuta Reijolassa. Hän lähti uimaan eikä palannut siltä reissulta, Pyhäselän aallot tuudittivat hänet ikuiseen uneen. Olen perheen valokuvaajana tallentanut lukemattomia hetkiä lapsuudestamme.
Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
Eino Leino
Kuvaaja tuntematon
Kirkkoherra Armi Rautavuori, sukulaisemme, siunasi siskomme haudan lepoon.
Siskoni kuolinpaikalla.
Kuvaaja: Kari Tahvanainen, ellei toisin mainittu
Ja alussa oli
mummon arkku
kirjeet siskolta Minnesotasta
kuinka te pärjäätte
Alussa oli
kapioarkku ikihonkaa
täynnä toivoa
minä uskon
minä sinisilmä
Alussa oli
arkku
me
kannattelemassa
sinua
Alussa oli
kukka
kukkia
yhä enemmän kukkia
huominen, luominen
* * *
Sytytin skannerin
sytytin kynttilän
sytytin lapsuuden
Olimme olemassa
Sinäkin siinä
kotipellon keskellä raunion kivellä
istuva teinityttö
Vaihdettiin vuoroja
minäkin siinä
donny osmond kivellä
kesä
sen halusin sanoa
* * *
Sivusilmällä näen
vanhan mustan takin
kauluksen, väsyneet hartiat
kumartuvat muistoasi päin
tämä valveen uni
* * *
Kaiken se kestää
kaiken se muistaa
ikävä
* * *
Äitiä vastapäätä on vain vieras
kun on suru
kun siinä pitäisi saada olla läheinen
samaa lihaa ja verta
kun on suru
vastapäätä
Runot: Kari Tahvanainen
