Kirja
kämmenellä
Nuorten
vastarintaliikettä Tampereella
Tamperelainen kirjailija Terhi Rannela tarttuu uudessa
historiallisessa romaanissaan hiukan erilaiseen kotirintama-aiheeseen,
vastarintaliikkeeseen. Kiivaat on romaani rakkaudesta ja vastarinnasta,
kustantajana on Karisto.
”Vuodet 1941 ja -42 olivat meidän vuosiamme. Teimme pitkiä pyörä-
ja kävelyretkiä Teiskoon, pidimme opinto- ja lukupiirejä, pojat potkivat
rikkinäistä pallonrähjää Tahmelan kentällä ja talvella pelasivat jääpalloa
Pyhäjärven jäällä. Nauroimme, hulluttelimme ja teimme maailmaa paremmaksi. Se
oli elämäni parasta aikaa.
”Mutta silloin oli sota”, sinä kuiskaat.
Niin oli. Sanomalehdet olivat ristejä täynnä. Nuorukaisemme olivat
kuin puita, jotka toinen toisensa jälkeen kaatuivat kaukana idässä. Ehkä kuolemanpelko
vahvistaa elossaolemisen tunnetta. Kun on kiire elää, ei ennätä miettiä syiden
ja seurauksien monimutkaista ketjua. Kuinka moni tärkeä asia voi jäädä pelon
vuoksi tekemättä?”
-
Kertojana tässä on Salme Kiivas, joka vuonna 1955 muistelee
sota-aikaa ja nuoruuttaan.
Tamperelaisnuorten elämä soljuu yhteisen touhuamisen ja
koulunkäynnin merkeissä. Kunnes jatkosodan alkuvaiheissa herää halu nousta
vastustamaan Suomen ja Saksan sotimista yhdessä sosialistista ihannevaltiota
Neuvostoliittoa vastaan. Salme tekee vasemmistonuorten lukupiiriin alustuksen
30-luvulla julkaistusta teoksesta Ruskea kirja, Saksan natsiterrorin hirmuista,
jossa kuvataan Saksassa nousevaa natsismia ja natsien hirmutekoja.
Viisi nuorta on jo harrastusten merkeissä lyöttäytynyt muutenkin
yhteen. Salmen lisäksi on Toivo, josta tulee hetkeksi Salmen suuri haaveellinen
rakkaus, sekä Veksa, Kerttu ja Arvo. Tämä viisikko hitsautuu yhä tiiviimmin
yhteen, kun ruvetaan suunnittelemaan, miten voitaisiin vastustaa sotaa ja
saksalaisten sotilaiden tuloa Tampereelle.
”Viihdyimme yhdessä. Pidimme toisistamme. Nauroimme samoille
jutuille. Luotimme toisiimme. Niin yksinkertaista se oli.
Kurki käveli vauhkona ympäri kuistia: ”Mitä me teemme? Meidän
pitää tehdä jotain!”
”Mitä me voisimme tehdä”, Toivo kysyi.
Aikuisten silmissä me olimme pelkkiä kakaroita. Emme osanneet
mitään. Kukaan ei kuuntelisi meitä.
”Emme kai me voi täällä tumput suorina seistä, kun saksmannit
saapuvat!”, Kurki korotti ääntään.
”Minä ainakin olen valmis laittamaan niille kapuloita rattaisiin!”,
Arvo sanoi itsevarmana.
”Meidän on vastustettava sotaa kaikin keinoin”, Toivo sanoi.
”Meidän on noustava vastarintaan!” Kerttu huusi.
Pääosassa Kiivaat-romaanissa ovat naiset. Tyttöjen lisäksi mm.
Salmen äiti josta tulee poliittinen vanki, ja Salmen mummo. Mummo on hänelle
merkittävä ihminen, suojelija, kannustaja, lohduttaja, menneisyyden muistaja.
Pappa on murhattu kansalaissodan lopussa Tampereella.
Kirjan aikajänne alkaa Kalevankankankaan hautausmaalta vuonna
1933. Ilmassa on enteitä tulevasta. Punaisen, vankilassa nälkälakkoon kuolleen
nuoren miehen hautajaiset ovat menossa, kansalaissodan kaiut ovat
konkreettisia, kun poliisi hajottaa hautajaisseurueen. Hautausmaalla tulee
olemaan taas kohta käyttöä.
Viisikko opettelee ampumaan ja käyttämään räjähdysaineita.
Sabotaasitekoja alkaa ilmaantua yön pimeydessä eri puolilla kaupunkia, ja
lentolehtisiä levitetään. Lopulta jatkosodan loppupuolella on edessä
kiinnijäänti ja vääjäämättömät rangaistukset. Niistä on selviydyttävä. Muistot
ja omat valinnat mietityttävät.
”Uskoimme siihen, että teoillamme oli vaikutusta.
Uskoimme, että pystyisimme muuttamaan maailmaa.
Uskoimme, että oikeudenmukaisuus oli saavutettavissa.
Mihin hienot haaveet katosivat?”
On yleisinhimillistä, että nuorilla on ihanteita ja niiden puolesta
halua ja tarvetta nousta vastustamaan ihanteiden vastaisia asioita
yhteiskunnassa. On todistettava olevansa olemassa ja tulevaisuuden ihminen.
Siksi kapinointia muodossa tai toisessa on vaikea olla hyväksymättä, jos vain
hiukankin syvemmin ajattelee. Olinhan siellä minäkin, muistaa vanhemman
sukupolven ihminen omaa nuoruuttaan. Jokaisella sukupolvella on nuorina omat
vastarintaliikkeensä. Ja niin on hyvä, oikein hyvä. Terhi Rannelan Kiivaat on
taitavasti kirjoitettu tiivis romaani sota-ajan nuorista teollisuuskaupungissa.
Terhi Rannelalla on taito puuttua vaikeisiin yhteiskunnallisiin
aiheisiin. Hyvin on mieleen jäänyt Rannelan esikoisromaani Puhdas valkoinen
vuodelta 1994. Sehän käsitteli skinien liikehditää Joensuun seudulla. Samoin
vuonna 2016 ilmestynyt Frau, jossa käsiteltiin natsi-Saksan johtajien perheiden
elämää ja myöhempiä vaiheita.
Kirjana kämmenellä oli tänään Terhi Rannelan romaani Kiivaat.
Kari
Tahvanainen
Iskelmä Rex
13.1.2020
