Wanhaa Jokelaa kunnioittaen

Joensuun mustana päivänä sopii muistella legendaarista kulttuuriravintola Wanhaa Jokelaa, joka on ollut osa niin tavallisten ihmisten kuin kulttuuriväen elämää aina vuodesta 1934. 

Rumbaa lainaten: Jouko Turkka ja Anneli Sauli tekivät siellä vallankumousta. Omar Sharif veti siellä viskiä, Repe Helismaa, Esa Pakarinen ja Tapio Rautavaara yöpyivät siellä toistuvasti. 

Ismo Alanko, Peter von Bagh, Laura Malmivaara, Paula Vesala,Costello Hautamäki, A. W. Yrjänä, Ilkka Mattila ja lukemattomat muut kulttuurivaikuttajat, poliitikot ja tieteen ynnä taiteen ammattilaiset vetosivat sen puolesta. 

I

Olen ehkä väärässä

Mutta kun katsoo

Voisit olla

Kuta ajattelin kuten

II

Asema. Wanhan Jokelan graniittipylväät

Ovi. Portaat. Suhde

Sinä ymmärrät

Ja siitä se alkaa

Loppua en muista

Ulkona. Tupakka. Ole

III

Ruutu. Näen valkean. Minä olen humala

Ei muistiinpanopaperia. Puhuvat että olkko

tai eikkö. Työssä. Oppiminen. Selvä

Ässä on kielenpäässä

Siltä tuo vähän näyttää. Pieni

Sie huijasit

Neljä euroo

IV

Rastatukkakin ja koko pöytä. Perhana

Iltahan alkaa elää

Istuivat juuri

Runo on kokoelmassani Kosmoskynällä (Kustannuskynnys, 2009)

Presidenttiehdokas Pekka Haavisto nousi viime talvena Wanhan Jokelan sohvalle ja piti palopuheen. Ravintola oli tupaten täynnä. Tämä on yksi  unohtumattomista Jokela-muistoistani.

Kuva: Kari Tahvanainen 

Enkelit suihkuun

Enkelit suihkuun

ja joulupukki ikkunalle

tallilyhty koholla kädessään

yöhön lepattaen

Joulu hei!

Saisit sie jo tulla

tänne meillekin

               * * * 

Lampi on kasteltu maitoon
linnunradan emännän pikkulusikalla
hämmennän hämärän sokeria
talvi-illan tarinoiksi 

iltasatuja
ja tuoretta pullaa

istuimme jalkoja heilutellen
tuvanpöydän ääressä
lumisodan jälkeen 

                                     Kari Tahvanainen

Parnasson syysnumeron tullessa

Tosi

vieras kaunis

nauru rakas

Kuolema? Ei!

Työ - jos sana

minä, lukija

tyhjä

Kari Tahvanainen

  

Runo koostuu Joensuun kirjallisuustapahtuman teemoista – kaikki kolmetoista tähänastista teemaa aikajärjestyksessä.

Ks. www.joensuunkirjallisuustapahtuma.fi

Omistan tämän runon Parnasson syksyllä edesmenneelle päätoimittaja Jarmo Papinniemelle, joka oli vieraana kirjallisuustapahtuman Lukija-teemassa.

Papinniemelle kirjallisuus oli sydämenasia.

Kari Tahvanainen

Parnasso elää www.parnasso.fi

Kirjastosäästöt ovat edesvastuuttomia

Joensuussa valmistellaan päätöstä kirjastojen määrärahojen vähentämisestä 11 prosentilla (Karjalainen 2.11.).

     Kirjastojohtaja Rebekka Pilppula toteaa että esityksen toteutuminen johtaa Joensuun putoamiseen kirjastomäärärahoissa alle maan keskiarvon. Vähennys tarkoittaisi mm. vuodessa 2500 uutta kirjaa vähemmän kirjastoista lainattavaksi, muista kirjastopalveluista puhumattakaan.

     Valtakunnallisessa Myytti lukukansasta? –verkoston kampanjassa alan keskusjärjestöt ovat viime aikoina korostaneet mm. suomalaisten oikeutta lähellä oleviin monipuolisiin kirjastoihin ja työtä lasten ja nuorten lukemisen edistämiseksi.

     Lasten ja nuorten lukutaito on Pisa-mittausten mukaan heikentynyt viime vuosina. Verkosto on esittänyt huolensa, että lasten ja varhaisnuorten tilanne olisi vielä Pisa-lukujakin heikompi. Silti valtio panostaa lasten ja nuorten lukutaidon edistämiseen huomattavasti muita Pohjoismaita vähemmän, vaikka Suomessa kirjastoista lainataan selvästi muita Pohjoismaita enemmän. Kuntapäättäjät näköjään haluavat toteuttaa nyt, taas kerran, samaa politiikkaa paikallistasolla.

     Kaunokirjallisuuden lukemisen yhteys nuorten lukutaitoon oli Pisa-tutkimuksessa kaikkein vahvin. Seuraavaksi vahvin yhteys oli aikakauslehdillä, ja sen jälkeen tietokirjallisuudella, sanomalehdillä ja sarjakuvilla. Näitä kaikkia lainataan kirjastoista. Lisätietoja lukemisen ja kirjallisuuden tilasta on verkoston nettisivuilla www.myyttilukukansasta.fi.

     Lukutaito on avain tulevaisuuteen ja luova lukeminen on joka lapsen oikeus, todetaan verkoston ohjelmassa. Lisäisin tähän vielä, että lukemisen hyvinvointivaikutukset ovat niin voimakkaita vauvasta vaariin ja murkusta muoriin, että kirjojen saatavuuden supistaminen on aivan edesvastuutonta toimintaa.

     Kirjastopalveluissa kyse on perustavaa laatua olevasta asiasta, joka vaikuttaa koko kansan tulevaisuuteen. Supistuksia ei pitäisi tehdä lyhyen aikavälin taloudellisen laskelmoinnin näkökulmasta.

Kari Tahvanainen

puheenjohtaja

Suomen Maakuntakirjailijat ry.

Karjalainen 7.11.2012

Aleksis Kiven seitsemän veljestä

Kirjoitan tätä kolumnia Aleksis Kiven päivää odotellessa. Uusi tutkimus kertoo, että Seitsemän veljestä on edelleen yksi eniten suomalaisiin vaikuttaneista taideteoksista.

     Uusmaalainen, melkeinpä tulevalla kehäkolmosella asunut kirjailija loi pääteoksessaan vaikuttavan kuvan suomalaisista sisupusseista ja elävästä luonnosta. Veljekset palaavat Impivaaran seikkailunsa jälkeen takaisin yhteiskuntaan. Romaanista on noussut vertauskuvaksi mm. impivaaralaisuus.

     Impivaaralaisuus tuli mieleen muutama vuosi sitten, kun seurasin Joensuussa Abloyn tehdaspaloa, jossa ilmaan pääsi syaanivetyä. Hätätiedotukset annettiin vain suomeksi, vaikka lähistöllä asuu monenkielisiä ihmisiä. Pelastustoimesta vastaavat taitavat elää vielä impivaaralaisessa Suomessa. Tiedotuksia olisi jo korkea aika ruveta lähettämään myös ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi ja venäjäksikin, kaikilla alustoilla.

     Kerron pari kuulemaani tositarinaa nykyajan impivaaralaisuudesta.

     Kävelipä synnyinkyläni kylätiellä musta mies reppu selässä keskellä kesäpäivää. Sitäkös kyläläiset ihmettelemään.  Olisiko ollut pari vuosikymmentä sitten. Ja eikun soittamaan poliisille: ”Tiällä meijän kylätiellä kävellöö neeker. Mitähän sillä on mielessä? Tulukkee viemmään se pois.” Ja poliisihan tuli.

     Tämän kesän ruraalilegenda Pohjois-Karjalasta. Asuipa maalaistalossa metsien keskellä perhe, jolla oli kehitysvammainen poika, parikymppinen, kehitystasoltaan seitsenvuotias. Syyskesän illansuussa äiti tuli töistä kotiin ja vastassa oli poika silmät innosta säihkyen: ”Äiti, mie löysin menninkäisen. Se on nyt vankina meijän aitassa.” Ja pitihän äidin mennä katsomaan. Aitan sängyllä istui surullisena menninkäinen, thaimaalainen marjanpoimijamies. Kuulemma vei aikansa ennen kuin taikku saatiin toimitettua majapaikkaansa. Yhteistä kieltä ei ollut.

     Muuttajat ovat muotia syksyn tv-sarjoissa. Suonna Konosen kotoisan laulun säestämät paluumuuttajat etsivät pesäpaikkaansa Pohjois-Karjalasta.

     Muuttajia katsoessa on tullut mieleen kirjailija Matti Mäkelän essee Kylässä, kokoelmasta Ihmisen olosijat. Siinä Mäkelä muotoilee uudisasukkaan muotokuvaa. Impivaaraan muuttavat uuden ajan ihmiset eivät välitä, onko palvelurakennetta vai ei; arvot ovat toisaalla, rauhallisessa, turvallisessa ja luonnonläheisessä asuinympäristössä. Sinne nämä uudisasukkaat suuntaavat vankkureineen ja tietokoneineen, tekevät etätöitä ympäri maapalloa. Kylät eivät ole kuolemassa vaan kokevat uuden renessanssin.

     Pohjois-Karjalasta ovat ihmiset muuttaneet kehäkolmoselle niin työn kuin vapaudenkin perässä. Näen sieluni silmin, kuinka näidenkin ihmisten vankkureita vaeltaa vielä kohti impivaaraa. Samoin kuin tänne alkavat kotiutua ihmiset eri puolilta maailmaa tuoden mukanaan uutta kulttuuria ja ajatuksia sekoittumaan rakkaaseen suomalaisuuteemme, ja rakentamaan sille tulevaisuutta.

     Myös sateenkaariperheet palaavat maakuntaan, seksuaalipakolaisten aika on ohi. Yhteiskuntatieteilijä Richard Floridaa lainaten luovat luokat kuten insinöörit, tutkijat, taiteilijat, muusikot, muotoilijat ja tietotyön ammattilaiset tuovat hyvinvointia seuduille joilla heitä tuetaan ja luodaan työmahdollisuuksia. Luovien alueiden tunnusmerkki on suvaitsevaisuus, luovuuden piilaaksoissa äänestetään jaloilla.

     Taiteilijoiden taloudellinen asema ei 2000-luvun alussakaan ole kaukana Aleksis Kiven ajoista. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis esitti keväällä Kirjailija-lehden pääkirjoituksessa kivimäisen utopian:

     ”Kunpa kirjailijoiden elämäntaival sujuisikin kuin seestyneillä seitsemällä veljeksellä: kulkien rauhallisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistuen rauhaisasti alas illan lepoon. Kunpa kirjailija uran edetessä pystyisi hankkimaan työllään toimeentulonsa ja ehkä pienen eläkkeenkin loppuelämänsä ’apurahaksi’”.

Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Kolumni, Karjalan Heili -kaupunkilehti 10.10.2012 Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 

PS. Impivaara-Suomeen ja sen tulevaisuuteen sopii seuraava jälkikirjoitus: 

Professori Sixten Korkman, arvostettu talousvaikuttaja, toteaa äskettäisessä haastattelussaan (Karjalainen 18.10.2012), että Suomi on vaarassa näivettyä. 
- Suomi näivettyy. Kehittyvät maat, Kiina ensimmäisenä, ottavat perinteisen raskaan teollisuuden. Meillä ei synny riittävästi uutta teollisuutta ja uusia aloja, jotka turvaisivat suomalaisten työpaikat ja hyvinvointiyhteiskunnan. Metsäteollisuus on varjo entisestään, informaatioteknologiassa olemme jääneet länsimaista jälkeen, vaikka meillä oli Nokian menestystarina. 
Suomen uusia vientivaltteja voisivat Korkmanin mukaan olla ympäristöinvestoinnit, clean tech, uusiutuva energia sekä koulutus- ja yrityspalvelut. 
- Huippuosaaminen on tärkein voimavaramme. Nokian insinöörit perustavat uusia yrityksiä ja luovat uusia työpaikkoja. Opiskelijamme ovat fiksuja ja koulutettuja. Kyllä sieltä pesee. 
- Meidän pitää luoda hyvät olosuhteet ihmisille ja yrityksille, heistä kaikki on kiinni. 

Haastattelu liittyy Korkmanin uuden kirjan ilmestymiseen: Talous ja utopia. Docendo, 2012. 

Pyhäpäivänä

Variksen pyhäpäivä...  

 meni ilmahypyksi katulampun päältä.

 Joensuun rautatieaseman makasiini paloi yöllä poroksi. 

Joensuun savuja lokakuisena pyhäpäivänä. 

Kuvat c Kari Tahvanainen

Kirjallisessa nuotioillassa Joensuussa

Suuntasimme keskiviikkoiltana 5.9. kodalle Joensuun Kalmonniemeen, samoille seuduille jossa on ollut satoja vuosia sitten luostari - Pyhäselän järven rannalle. Tavoitteena oli keskustella luonnosta ja kirjallisuudesta. Ilta oli aurinkoinen, lämmin ja tuulinen. Perillä keitimme nokipannukahvit ja paistoimme makkaraa. Kodassa oli lopulta noin 35 ihmistä. Avasin illan Ukrin puheenjohtaja Kanerva Tuomisen kanssa. Sitten ääneen pääsivät kirjailijat Eeva Tikka ja Matti Kettunen. Pielisjoki - elämän virta -teosta esitteli dosentti Heikki Vesajoki ja lopuksi Suomen kalastusmuseoita esitteli FT, toiminnanjohtaja Ari Lappalainen. 

Unohtumaton ilta. Pääsimme näkemään auringonlaskunkin. Kotiin viemisiksi jäi muutakin kuin hyvä savuntuoksu vaatteissa. Tällaisia pitäisi järjestää useamminkin. Nyt idean isänä oli kirjailija Matti Kettunen ja toteuttajana Suomen Maakuntakirjailijat yhteistyössä Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin kanssa. 

Kuvat c Kari Tahvanainen