tiistai 27. elokuuta 2013

Tilapäisruno


Seksuaalinen häirintä vähentynyt eduskunnassa
Vanhat puolueet niin huonoja että kepukin pärjää

Myslissä liian vähän hedelmää
Imatralla palaa koulun ruokala
jatkuu huomenna

Perimän kartoitus on liian helppoa
Elokuvateatteriliitto pitää 4D-kinoa laittomana

Vaneritehdas karsimassa 110 työntekijää

Suomalainen floristi taiteilee Ruotsissa 
kuninkaallisten ja Polar-palkittujen kimput

Intian valuutta heikkeni taas voimakkaasti

Tie ja valtava Kuu



27.8.2013 avec Hesari

c Kari Tahvanainen


maanantai 19. elokuuta 2013

Outopiaa ikuistamaan kansien väliin

”Olipa kerran Kimmo-kääpiö joka oli aina haaveillut kulta-aarteesta. Hän oli lukenut kamalasti kirjoja, joissa kerrottiin kuinka kulta-aarre löydetään…”
   Velho ilmestyy Kimmolle ja tämän ystävälle Antille ja vinkkaa, että aarre löytyy linnasta metsän keskeltä. Pojat lähtevät etsintämatkalle. Monien kommellusten jälkeen päädytään linnaan ja peikkojen pariin. Pojat joutuvat pohtimaan, ottaako kultaa vai saada todeksi lupaus ystävyydestä.
   Tämä Outopia-tapahtuman satukilpailussa kesäkuussa palkittu juuri 12 vuotta täyttäneen Nuutti Vennon satu tuli mieleeni, kun olin äskettäin pyöräilemässä Rääkkylän Oravisalon suunnalla. Olin lukenut aamun Karjalaisesta että Oravisalon tien varteen on putkahtanut Rokkimamman Mesta, jota nuoren ”satusedän” perhe Kirsi-äidin johdolla pyörittää.
   Kuulin kahvilassa, että lasten sarjan hopeasija oli tullut täytenä yllätyksenä (koska kutsu palkintojenjakoon oli jäänyt lukemattomien sähköpostien joukkoon), mutta sitäkin mieluisampana tunnustuksena postin tuomine kunniakirjoineen. Nuutti Vento kertoi oppineensa lukemaan ja kirjoittamaan jo nelivuotiaana. Kolmen kääpiön matka -voittajasatua oli kuuleman mukaan luetettu kotipiirissä. Mainittakoon että se on kirjoitettu käsin konseptiarkille, neljä sivua laidasta laitaan tiukkaa tekstiä.
   Kirjoittaja, olkoon hän lapsi, nuori tai aikuinen, kaipaa kannustusta. Taitavia tarinankertojia aina tarvitaan. Kannustusta on pyritty antamaan Outopia-tapahtumankin kolmen tähänastisen kirjoituskilpailun kautta. Havaintoaineistoa kannustuksen tärkeydestä itse kunkin ei tarvitse etsiä kaukaa. Jos on kirjoittanut, tai harrastanut muuta taidetta vaikkapa lapsena, muistaa ikuisesti ne hetket, kun joku on sanallakaan ”kehunut” tuotoksia, ollut niistä kiinnostunut. Omalla kohdallani varhaisia kummitustarinoita sun muita aikaansaannoksia lueskeltiin kaverien kesken. Se oli tärkeää. Ja opettaja kannusti ainekirjoituksessa.
   Harvapa kirjoittaja saa tarinoitaan kansien väliin. Sitäkin on tarkoitus edistää Outopia-tapahtuman kautta. Tapahtuma on nyt järjestetty kolmasti, ja kolme valtakunnallista kirjoituskilpailua on takana. Aiheina ovat olleet utopia, outo ja nyt satu. Alusta saakka meillä on ollut yhtenä tavoitteena tehdä aika ajoin kirja Outopiasta.
   Kirjan yhtenä aineksena olisivat kirjoituskilpailujen parhaat tarinat. Lisäksi kirjaan tulisi kuvia ja juttuja kunkin kesän tapahtumasta – unohtamatta karttakepinheittokisan ym. pihakilpailujen niin tärkeitä tuloslistoja. Tällä tavalla nekin jäävät historiaan kulttuurikaupunki Outokummun saavutuksina. Vuoden oudoinkin saa oman osansa kirjassa. Luulenpa, että haastattelemme teokseen tittelin kantajia Perttu Karttusta, Sakari Saikkosta ja Pekka Väätästä heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan oudolta vuodelta.
   Niin, kohti neljättä Outopia-tapahtumaa ollaan katseita jo suuntaamassa. Vaikka ensi kesän teema ei ole vielä selvillä, uskon että jatkamme vakaasti hyväksi havaitulla tiellä – monipuolinen, monitaiteellinen, rento ja humoristinen kesäpäivä Kyykerin kylätalolla. Teemme kaikkemme, että silloin olisi valmiina myös ensimmäinen Outopia-kirja, Vol. 1, vuodet 2011 – 2013. Siinä ikuistetaan kansien väliin niin Nuutin kuin muidenkin voittajien sadut ja tarinat, kuten myös karttakepinheiton vuotuiset mestarit ja lasten taideleirien luomuksia. Sen he ansaitsevat.


Kari Tahvanainen
kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja


Kolumni, Outokummun Seutu 19.8.2013

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ketunlenkillä



On hienoa että kirjastoautot kiertävät maakuntaa edelleen. Joensuun seutukirjaston upouusi kirjastoauto kastettiin juhlallisesti Ketunlenkiksi valtakunnallisten kirjastoautopäivien aikaan 9.8. Joensuun matkustajasatamassa. Kastamassa olivat kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtaja Rebekka Pilppula ja autoa kuljettava kirjastovirkailija Jone Nylund (kuvassa). Auton kotipaikka on Liperin kirjasto.


Valtakunnalliset kirjastoautopäivät näkyivät 9.8. Joensuun matkustajasatamassa, jossa oli esillä toistakymmentä kirjastoautoa eri puolilta maata ja Tallinnasta. YLE:n Itä-Suomen uutiset vieraili päivillä. 

Kirjastoautopäivistä kuullaan lisää Jokisapen syksyn ensimmäisessä lähetyksessä 9.9.Iskelmä Rexissä. Vierailemme silloin mm. Espoon kirjastoautossa ja tutustumme Ketunlenkkiin. Samoin jutellaan kirjailija Matti Röngän kanssa. Kuulemisiin! 

Kuvat: Kari Tahvanainen


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Katson maalaismaisemaa

Musta poika onkii tuolla 
rantalaiturilla kalojaan 

Kentälle keskelle tietä 
kultaiset siipiparit laskeutuneet
sudenkorentojen helikopterit 

Väistän väsynyttä perhosta 
ja kissa yhä vain raaputtaa 
kauempana korvallistaan 
kellahtaneena kivikolle  

Katson maalaismaisemaa

Maantien penkalla tähdet
tummassa kivessä 
vanha into silmissä 
pieni kivimies minussa 
välähtää

Ja ymmärrän
jos ymmärrän

Ja pyöräilen 

Kivi, kesä, taivas
kivi, kesä, taivas 

Edessä vasta elokuun tähdet 
ja punainen kuu
kiiltomadot ruohikossa 
kun alkaa illat hämärtää 



c Kari Tahvanainen, 2013



perjantai 12. heinäkuuta 2013

Rokkirauhaa

Eläkeläiset lauteilla Ilosaarirockissa

Rentoranta

Katulaulaja ladossa

Popkadulla

Lastenpopissa

Rytmihäiriköt



Ilosaarirock - Tähtiteltta


Ilosaarirock 2013 - PMMP esiintyy. 
Kuvat: Kari Tahvanainen



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Ilosaarirock, Laulurinne ja pöhheiköt

Ilosaarirock ja poliisi vetoavat lasten ja nuorten vanhempiin, että nämä tutustuisivat elämään Ilosaarirockin lähialueilla. Tämä on hyvä ennaltaehkäisevä ele. 

Kirjoitin kesäkuussa 2012 Karjalaiseen tästä samasta asiasta. Rakenteellisilla ratkaisuilla saataisiin niin festivaalin aikaisia kuin koko kesänkin aikaisia häiriöitä ja paikkojen turmelemista vähäisemmäksi. Asia on edelleen ajankohtainen. 



Popparit rakennusmiehiksi laulurinteelle

Joensuun laulurinteen historia ja tulevaisuuden unelmat tulivat hyvin esille Karjalaisen artikkelissa 1.6. Vanhat joensuulaiset aina muistelevat aikaa, kun Pyhäselän rantaviiva 1960-luvulle asti oli lähellä Tiedepuiston parkkitaloa.
 Viime kesänä kuulin Ilosaarirockissa yhden entisen nuoren muistelevan, kuinka Stigan jalaksiin tarttui jätesäkin muovia laulurinteen kukkuloilla lasketellessa. Laulurinnehän on rakennettu täyttömaalle. Joensuulaista kaupunkilegendaa taas on tarina, jonka mukaan laulurinne luisuu Pyhäselkään, jos takanurmella on liian paljon porukkaa ja tulee rankkasade.
 Laulurinteen varustus on puhuttanut alusta asti. Olin Joensuun Popmuusikoiden hallituksessa ja järjestämässä 20-vuotisjuhla-Ilosaarirockia 1991; olimme ensimmäistä kertaa laulurinteellä. Sähköä ja muuta kunnallistekniikkaa ei juurikaan ollut. Taisi siinä lennellä ilmassa monta vitsiä Väinämöisten kanteleensoitosta.
 Kaikki jouduttiin improvisoimaan, ja ostamaan kaupungin sähkömies Muikku virittämään lisäsähköä festarille. Kaupunki laskutti kovalla kädellä kaikista palveluista. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja rokki raikuu laulurinteellä siitä lähtien. Nykyäänhän Ilosaarirockista on tullut kaupungin imagopalikka.
 Laululavan takaiset huoltorakennukset eivät ole vielä parinkymmenen vuodenkaan jälkeen tulleet juuri sen kummemmiksi. Huonoja ovat, työmaakoppeja. Jo laulurinteen yleisilme ja imagokin vaatisivat tyylikkäät ja toimivat huoltorakennukset alueelle.
 Kulttuurijohtaja Janna Puumalainen toteaa Karjalaisen jutussa, että uusille huoltorakennuksille pitäisi olla pitempiaikainen, pysyvämpi ja suurempi tarve. Mikä on esimerkiksi Ilosaarirockia ja urheiluväen suunnitelmia suurempi ja pysyvämpi tarve? Kaupungin aikaansaamattomuus ei enää edes ihmetytä.
 Ehdotan ratkaisuksi, että kaupunki antaa huoltorakennusten rakentamisen Joensuun Popmuusikoille. Popparit vastaavat rakennusprojektista, tilan käytöstä ja vuokrauksesta. Kaupunki tukee voimakkaasti perustamis- ja peruskuluissa. Mikä loistava paikka laulurinteen huipulla olevassa lasipalatsissa olisikaan seminaareille, tapahtumille, ideariihille – ympäri vuoden. Siellä voisi syntyä uusia unelmia, yhtä suuria kuin unelma Ilosaarirockista 1970-luvun alussa.
Toinen toimia vaativa epäkohta laulurinteellä on mielestäni metsikkö pääportin ja parkkitalon vieressä. Siitä muodostuu joka Ilosaarirockin aikaan ”viidakko”, joka aiheuttaa häiriöitä, luo pohjaa rikoksille, ja on surullista katseltavaa ohi kulkevalle festariväelle. Siellä ne lapsetkin hoippuvat humalassa, välillä sammuen. Olisiko parasta kaataa metsikkö ja tehdä alueesta kumpuileva nurmikenttä?

Kari Tahvanainen
Kirjailija, Ilosaarirockin veteraani
Joensuu

Karjalainen 4.6.2012 

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Leppoisaa juhannusta

Juhannuskokko Joensuun Jokiasemalla 2013. 
Kuva: Kari Tahvanainen


I

Makaan selkäpiilläni aittasängyssä
sateen jälkeen

ja virtaavat vedet 
pitkin Pielisen pahkaisia suonia
kohti kotinsa virtaa

Kaukokanavilla jossain
rummuttavat loitsujaan
kylien taikayöt

ja keskustelevat keskenään linnut
vuosituhanten hämärästä yöstä
metsien rajamailla

Voi niitä juhlia,
kun roihuivat juhannusvalkeat

salaman jälkeen!


* * * 

II

Me juoksimme reppuselkää
puistoissa läpi juhannusaaton

naurumme kalisutti
huorien ikkunalaseja
kivisissä rakennuksissa

ja pitkin selkäni sähkölinjaa

painelivat kovat odotukset





Kari Tahvanainen: Armas aika. Runokokoelma (1997)