Suomi on kirjailijayhdistysten luvattu maa

Kolumni

Suomi on kirjailijayhdistysten luvattu maa

Kirjailijoiden ja aktiivisten kirjoittajien ei maassamme tarvitse olla yksin. Eri puolilla Suomea toimii ainakin 34 paikallista kirjailijayhdistystä.  Voi sanoa, että Suomi on kirjailijayhdistysten luvattu maa.

     Kirjailijayhdistysten verkosto toimii Suomen Kirjailijaliiton siipien alla. Kirjoittavilla ihmisillä on vankka tukiranka tällaisen verkoston ansiosta. Yhdistyksissä opetetaan ja ohjataan kirjoittajia, tulevia kirjailijoita. Heille tarjotaan mahdollisuus saada omia tekstejään esille niin antologioissa kuin eri tilaisuuksissakin.

     Kirjailijayhdistysten verkosto on perustettu jo vuonna 1963, aluksi nimellä kirjailijayhdistysten neuvottelukunta. Verkosto tunnetaan parhaiten vuosittain järjestettävistä kirjailijayhdistysten Talvipäivistä. Tapahtuma kokoaa vuosittain eri puolilla maata suuren joukon yhdistysten jäseniä pohtimaan kirjallisuutta. Talvipäivillä jaetaan myös Kirjailijaliiton Suunta-palkinto tapahtumalle tai henkilölle, joka erityisellä tavalla on edistänyt kirjallisuutta ja kirjallisuuden harrastamista omalla paikkakunnallaan. Vuonna 2020 Talvipäivät järjestää Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys Vestäjät ry.

     

Kirjailijayhdistysverkoston historia on arvokas ja pitkä. Taitaa olla niin, että Pirkkalaiskirjailijat on yhdistyksistä vanhin. Pirkkalaiskirjailijoiden kotisivuilla kerrotaan perustamisvaiheista näin.

     Marraskuussa 1943 järjestettiin Tampereella Taideviikot, jotka keskittyivät lähinnä kuva-, veistos- ja maalaustaiteeseen. Taideviikkojen historiallisesti merkittävin tapahtuma oli kuitenkin Tampereen kirjailijakerhon perustaminen.

     Kirjailijakerhon perustamiskokous järjestettiin 21.11.1943 Hotelli Tammerissa. Kerhosta muodostui myöhemmin Pirkkalaiskirjailijat ry. Paikalla olivat mm. Viljo Kajava, Auni Nuolivaara, Oiva Paloheimo, Ilpo Kaukovalta ja Elsa Tervo.

     Seuraavana vuonna kerho rekisteröityi yhdistykseksi nimellä Pirkkalais-Kirjailijat, joka oli Suomen ensimmäinen maakunnallinen kirjailijayhdistys. Perustajajäseniä oli yksitoista.

    Vanhinta vuosikertaa edustaa myös Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri. Se on perustettu syksyllä 1956 Paiholassa Kontiolahdessa. Kirjailija Jouko Lehtonen kuvaa perustamisvaiheita Ukrin verkkosivuilla olevassa historiikissa seuraavasti.

”1950-luvulla vallitsi runouden modernismi: vapaa mitta, irti luonnosta ja idylleistä, kaupunkilaisuus, Helsinki, älymystö – ihanteitten aika oli ohi!

Mutta maan vieriä, ojanpieliä, järvenselkiä, metsiä ja vaaroja ja tehtaanpiippujen savuja pitkin hiipi yhä voimissaan Leinon Ukri, kansan henki ja heimon sielu.

Siippaisen kirjailijapariskunnan kodista tuli kirjallinen tukikohta. Mukaan olivat innostuneet yhdistyksen perustajajäseninä Aaltosen ja Siippaisten lisäksi Vesa Niemeläinen, Esko Eskelinen, Usko Laukkanen ja Ilmari Saarinen.

     ”Kirjallistaiteellinen kerho Ukri ry.” perustettiin Siippaisten kodissa lokakuun 7. päivänä 1956. Liekö sama huoneisto, jossa Veronica Pimenoff sittemmin kirjoitti romaanejaan? Samana syksynä ilmestyi pitkään rakenneltu Väliasemalla-antologia. Ja puoli vuotta myöhemmin huhtikuussa 1957 johtokunta hyväksyi jäseneksi Jouko Puhakan, jonka uskottiin ”kehittyvän novellistina huomattavaan taiteelliseen tuotantoon”. Näin oli synnytetty ensimmäinen kestävä Ukri-ukko.”

        

     Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri tunnetaan ennen kaikkea pitkästä matineaperinteestään. Jo 1960-luvulta lähtien vuoden uusia teoksia on esitelty kirjailijamatineoissa. Niissä esitellään tänäkin vuonna yli viisikymmentä pohjoiskarjalaisten kirjailijoiden uutta teosta. 

     Pohjoiskarjalaislähtöiset kirjailijat kuuluvat itsestään selvästi tähän joukkoon, Leena Lehtolaista ja Matti Rönkää myöten. Henkinen pohjoiskarjalaisuus on kunniassa alueellisessa kirjailijayhdistyksessä.

Kirjailijaliiton Suunta-palkinto, jonka vuonna 2014 sai kirjailija Kari Tahvanainen. 

Kari Tahvanainen

kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Iskelmä Rex 18.11.2019

Mustavalkoisia sävyjä -näyttely

Kuvat: Kari Tahvanainen

Osta kahmalokaupalla kirjoja

Kolumni

Kustantaja Touko Siltala ennusti Joensuun kirjallisuustapahtuman paneelikeskustelussa syyskuussa, että kustantaja on ennen pitkää katoava ammatti. Pessimismiään kustannusalan tulevaisuuden suhteen hän perusteli muun muassa sillä, että kirjojen myynti vähenee koko ajan.

Joensuun kirjallisuustapahtuman paneelikeskustelu. Kuva: Kari Tahvanainen

     

Moni hyvätuloinenkin henkilö kehuskelee sillä, ettei osta kirjoja. Parhaimmillaan hän silti jonottaa niitä kirjastosta kuukausitolkulla. Ei osta, vaikka juuri hänellä olisi varaa tukea kirjallisuutta ostopäätöksellään. Tätä Siltala ihmetteli. Jokainen ostettu kirja on ostettu kirja, ja mahdollistaa konkreettisesti kustantajankin toimintaa.

     Kirjailijakin saa jokaisesta ostetusta kirjasta oman pienen osansa. Samoin kirjastosta lainatuista teoksistaan hän saa osuutensa Sanaston kautta. Pelkillä kirjailijan tuloilla harva silti elää pienellä kielialueella, ei edes tulevaisuudessa. Kirjailija käyttää kirjoittamistaitoaan eri aloilla.  

     

Suomi lukee -tutkimuksen tuoreet luvut kertovat, että ostamme yhä vähemmän kirjoja. Kirjaostosten määrä on vähentynyt kolmella miljoonalla kirjalla vuodesta 2013. Kirjoja ostaneidenkin määrä on vähentynyt. Myynti on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Ajankäytössä ja kulutustottumuksissa on tapahtunut muutoksia. Äänikirjojen kasvava menekkikin kertoo tästä.

     Onneksi 85 prosenttia suomalaisista ilmoittaa lukevansa yhä mielellään kirjoja. Suomi on lukumaa. Kirjoja ostetaan heräteostoksina ja monesta muusta syystä. Kirja kiinnostaa monesta kulmasta. Samaisen tutkimuksen mukaan tavan suomalainen käyttää kirjoihin vuodessa noin 120 euroa. Paljon lukevalle ihmiselle onkin aika mahdotonta ostaa kaikkia luettavia kirjoja. Onneksi on kirjastolaitos.

     

On vaikea kuvitella maata ja tulevaisuutta, jossa ei olisi kirjoja, jossa ei luettaisi kaunokirjallisuutta. Lueskelin äskettäin kirjallisuudentutkija Katriina Kajanneksen toimittamaa uutta Kirja, muutosvoima –kokoelmaa, jossa pohditaan kirjan ja puhutun sanan vaikutuksia, jotka voivat muuttaa ihmistä, yhteiskuntaa ja historian kulkuakin. Tuodaanpa kirjassa esille myös 175 vuotta sitten syntynyt Minna Canth, kirjailija jonka jäljet ja vaikutuksen tunnemme Suomessa edelleen.

     Teoksessa nostetaan esille kirjallisuuden kasvattavia ja sivistäviä vaikutuksia, jotka ovat samalla demokraattisen yhteiskunnan perustaa. ”Kirjallisuus tarjoaa tulkinnallisia voimavaroja ihmisenä olemisen ymmärtämiseen”, sanoo professori Hanna Meretoja.

     Mielenkiintoista on, että kirja on meille lukijoille aina uusi, kun muutama vuosikymmen sen ensimmäisestä lukukerrasta on kulunut. Lapsen lukemana kirja on erilainen kuin elämää kokeneen varttuneen aikuisen. ”Parhaimmillaan tilanne kertoo siitä, että itse on matkan varrella henkisesti kypsynyt”, kuten maisteri Sari Rimmi kuvailee.

     

Rakennamme kirjaa lukiessamme oman elämämme kehyksiin, jotka muuttuvat. Kaunokirjallinen tarina elää meissä. Kannattaa ostaa kokonainen kirjasto, erityisesti lapselle.

Kari Tahvanainen

kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Karjalan Heili 16.10.2019 

Joensuun kirjallisuustapahtumalle

Tosi

vieras kaunis

nauru rakas

Kuolema? Ei!

Työ – jos sana

minä, lukija

tyhjä

Jälkien intohimo

rahassa

rikos, sota

eläin

OHO!

c Kari Tahvanainen

Syyskesän ilmiöitä

Viljaa viljaa lisää viljaa 

ulisevat puimurit

nälkäisinä niityillä

ja rattorit 

munivat rattorinmunia

on taas se aika vuodesta

Kari Tahvanainen

c Kari Tahvanainen, 2019 

Ihminen ei ole puolue

Ihminen

ei ole

puolue

* * *

Juuret

katsopa vain

kyyneleesi

se joka juuri tipahti

* * *

Kisassa ei jaettu ensimmäistä

ei toista eikä kolmatta mitalia

se oli elämää

* * *

Aamun aurinko

lehmisavut ihan äsken

maisemaa kutsuin

mieltäni katsoin

mieltämme muistin

huitaisin ristinmerkin

kunnes sydän rauhoittui

on rauha sinullakin

taulusi seinälläsi

Jumala siunaa meitä

lausuimme täällä

nostin taulut, hellävaroin

kannoin niitä kuin sinua

viimeisellä matkallasi

Olallani hihna

rynnäkkökiväärin keveys

pystykorvan muistot

meidän sukua

rauhaan toin teidät

c Kari Tahvanainen 2019 

Apollo 11

Pienen pienet askeleet

kuumiehen askeleet

Apollo 11 -kuulennon 50-vuotisjuhlapäivänä

20.7.2019