Veritutkimuksia pandemian aikaan

 Kirja-arvio

 

Marja-Sisko Aalto

Veri

203 s., Icasos, 2021

 

Veritutkimuksia pandemian aikaan

Vuonna 2013 kuopiolainen Marja-Sisko Aalto julkaisi esikoisdekkarinsa Murha Tuomiokapitulissa. (Icasos). Sen jälkeen on ilmestynyt jo kuusi dekkaria rikostutkijoiden Annette Savolaisen ja Aatu Heiskasen työstä Kuopion poliisilaitoksella. Sarjaan kuuluvat tähän mennessä romaanit Murha tuomiokapitulissa, Tappavaa lunta, Ikoni, Korppi, Timantti, Maan nielemät ja Veri.

Uutukainen, Veri (Icasos, 2021), on omistettu kaikille pandemian uuvuttamille. Siinä ratkaistaan koronapandemian aikaan naulapyssymurhia, mutta myös hematologian eli veritieteen salaisuuksia. Ihmisiä kuolee verensyöksyyn jota epäillään yhteydestä koronatautiin. Kuolleiden sukupuu johtaa Karjalaan.

Karjalankannaksella Metsäpirtin pitäjässä on tehty ennen sotia ihmeellisiä lääketieteellisiä kokeita potilaiden parantamiseksi. Jäljet vievät historiaan, kuten kaikissa Aallon romaaneissa, tällä kertaa keisarilliseen yliopistoon Pietarissa.

Annette Savolainen ja Aatu Heiskanen ovat eläviä romaanihahmoja iloineen ja suruineen, pelkoineen ja toiveineen. Elämä satuttaa ja kantaa. Aatu Savolainen on suuri kahvin ystävä. Savolaisvaikutteinen huumorikin saa sijansa tarinassa. Mukana on myös eläkkeellä oleva pastori Perkiö, meidän oma Sherlock Holmesimme. 

Haastattelin kirjailijaa vuonna 2018 Joensuun prideviikolla pääkirjastolla. 

 

Kari Tahvanainen

5.10.2021

Perhosen siipiä

  

Pelkäävät

perhosen siipiä

 

ajatella

 

vaarallista on

 

c Kari Tahvanainen, 2021

Oodi Joensuun kirjallisuustapahtumalle

 

Näkymätön Viänänen eli Joensuun kirjallisuusviikko - elämän haamuja koronan jälkeen

Näkymätön Viänänen eli Joensuun kirjallisuusviikko koronan jälkeen

Joensuun kahdeksannen kirjallisuusviikon tuottajana muutama ajatus. 

Joensuun kirjallisuusviikko ei ole näkynyt maakunnan mediassa juuri ollenkaan. Amerikkalaisten maksamassa somessa on ollut kylläkin hyvin esillä. Sama pätee Joensuun kirjallisuustapahtumaan 2021. Tulossa kyllä on yksi juttu Karjalaiseen ja juttu kirjallisuustapahtuman lauantaista. 

Koronan jälkeen kulttuurimme yrittää pyristellä hereille jälleen, taustalla on lukematon määrä työtä ja toivoa. Mistä ihmeestä ihmiset tietävät ja innostuvat tapahtumista, jos ei media kerro niistä etukäteen? 

Kuinka vastaa maakunnan media? Nolla. Kaikki menopalstat on poistettu johtavista lehdistä. Käyttäen hyväksi korona-ajan tapahtumaköyhyyttä. Sen surullisempaa luuseritouhua on vaikea kuvitella. Eikä radiopuolella ole sen vihmerämpää. 

 

Kari Tahvanainen, YTM 

Kirjallisuusviikon tuottaja kahdeksan vuoden ajan

35 vuotta UKK:n kuolemasta - hetki

Kuva Lehtikuva 

35 vuotta hetkestä, kun... 

Suomen yleisradio. Hyvää huomenta hyvät kuuntelijat, lähetyksemme alkaa. Tänään on sunnuntai, elokuun viimeinen päivä, elokuun 31. päivä 1986. Nimipäiväänsä viettävät Arvi ja Arvid, ja ortodoksisen kalenterin mukaan Kipro. Sydämelliset onnittelumme. Aurinko nousee Helsingissä kello 6.11 ja laskee kello 20.28. Kello on kuusi. Aikamerkin jälkeen seuraa ylimääräinen uutislähetys.

Presidentti Urho Kekkonen on kuollut

Maailma sähköhitsaa minuun paljaiden niittyjen upettoisin aamusilmin, kumarassa punertuvat oksien pianistinsormilla pihlajanmarjatertut, nikama nikamalta vyöryy minua Sibelius ja astun ulos aitankosteasta, kävelen siristellen yli pihanurmen kasteen, istuudun aamukahville tyhjään tuvanpöytään, askeltaa poskieni sänkeä ja ihoni untuvaa punainen valurautahuoku, hellanpesästä sähköttävät mäntyjen rätisevät ajatusviivat, maitokannun nokassa on särö,

kun hellan äärestä kuulen

Kekkonen se on kuollu.


Kari Tahvanainen: Tähdenlento leimalla. Runokokoelma. 1997

Takaisin Ääripäähän maalaishengessä

Kirja-arvio

Anja Laurinen

Takaisin Ääripäähän

165 s, Omakustanne, 2020

Olipas mielenkiintoinen romaani. Liikuttava elämäntarina. Päähenkilö Armas on muuttanut nuorena pois kylästä ja päätynyt Göteborgiin Volvon tehtaille kuten niin monet suomalaiset aikoinaan. 

"Miten kauas on mentävä, että saa olla rauhassa menneisyydeltä? Armas Pitkälahti pohtii. Ettei se istu hajareisin olkapäilläsi ja kalva rottana hermojasi?"

Nyt hän palaa kotikylään ristiriitaisin tuntein. Tarina sijoittuu Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylän aikoihin. 

Jyväskyläläisen kirjailijan esikoisteos. 

Kannen akvarellista erityismaininta Mika Pekkaselle. Ajankuvaa luova akvarelli jatkuu myös takakanteen, jossa on kirkko, Ruotsin lippu heiluu salossa, ja kuvassa on myös vanha nappi, jolla on tärkeä rooli tarinassa. 

Laila Hirvisaaren sotaromaani päättää Imatra-sarjan

 Kirja-arvio

 

 Laila Hirvisaari

Pihkovan kellot

Otava, 2009. 428 s.

  

Itse asiassa sotaromaani

”Saman päivän myöhäisenä iltana Ann Kristiina istui hetken Miskan ja Setä Gennadin seurassa vastaanotossa. Anna Kristiinan Haavoittumispäiväkirja alkoi täyttyä. Hän kirjoitti sitä kaikkina vapaa-aikoinaan. Siinä oli nimettömiä tarinoita, tarkkoja havaintoja ja sairauskertomuksia miehistä, joiden venäläisyys oli suomalaiselle tytölle yhtä vaikeaa kuin vihollis-Saksa. Anna Kristiinan maailmaan ei kuulunut minkään valtion alistaminen. Hän oli itsenäisyyttä kipeästi haluavan Suomen itsenäinen nuori nainen. Vaikka hänen isänsä syntyjuuret olivat Venäjällä ja hän itse opiskeli Tartossa, niin äidin, Elviira Kuzminan, perintönä Anna Kristiinalla oli juuret syvällä kotimaassaan Suomessa. Punainen Risti sopi hänelle, se määräsi hänet ottamaan huomioon kärsivät ihmiset, olivatpa nämä mistä maasta hyvänsä, mutta syvällä sielussaan hän kyseli: miksi juuri venäläiset ja miksi juuri saksalaiset. Miksei hän saanut hoitaa suomalaisia. Hän selasi mietteliäänä päiväkirjaansa, niinä oli lähes viidenkymmenen venäläissotilaan tarinat.” – Laila Hirvisaari: Pihkovan kellot.

Luin Laila Hirvisaaren muistoksi uudelleen Imatra-sarjan päättävän romaanin Pihkovan kirkonkellot.

Sehän on itse asiassa sotaromaani. Ensimmäinen maailmansota on puhjennut. Ollaan 1913 – 1914 Viron Pihkovassa Sotasairaala 105:ssä. Rintama velloo pitkin poikin Eurooppaa. Päähenkilö, nuori suomalainen Anna Kristiina Kuzmina työskentelee lääkärinä sairaalassa ja odottelee opintojensa päättämistä Tarton yliopistossa. Kaiken taustalla soivat Pihkovan lukemattomien kirkkojen kellot.

Vahvaa kuvausta, historiaa, ihmisiä, ripaus romantiikkaa.

Luin tämän kirjan aiemmin vuonna 2009, kun se ilmestyi. Imatra-sarja koostuu romaaneista Kruununpuisto, Myrskyn edellä, Grand Hotel, Vuoksen helmi ja Pihkovan kellot.

Suositeltavaa kesälukemista. Laila Hirvisaaren muistoksi.

 

Kari Tahvanainen

4.7.2021