Enon suuren pojan ministeri Matti Puhakan muisto

 

Enon ja Kontiolahden rajalla syntynyt ja Enon Suppuran kylällä kasvanut Matti Puhakka kasvatti itsestään sivistyneen ihmisen, joka sitten vaikutti suomalaisessa yhteiskunnassa valtioneuvostoa myöten. Sydämellään ja sivistyksellään. 

Muistakaapa Mattia, vaikkapa rahasummalla  hyvään maakunnan historiaa rikastuttavaan hankkeeseen. 

Suppuran kylän ohi Ala-Paukkajalla fillaroidessani on monesti tullut mieleeen, mistä köyhistä mutta rikkaista lähtökohdista sielläkin on ponnistettu maailmalle. 

Naapurin isäntä oli ollut Matin luokalla kansakoulussa. Eipä pahaa sanaa sanonut kaveristaan. Päinvastoin.

Kari Tahvanainen

Enolainen

Yhteiskuntatieteiden maisteri, kirjailija 

Aino ja Olla Teräsvuoren säätiön hallituksen jäsen 

Liikuttava taiteilijaromaani

Kirja-arvio

 

Joonatan Tola

Punainen planeetta

Otava, 2021, 345 s.

 

 

Liikuttava taiteilijaromaani

 

 

 

Liikuttava romaani, kerta kaikkiaan liikuttava on Joonatan Tolan esikoisteos Punainen planeetta.

Perheenisä on skitsofreenikko, joka raahaa perhettään ympäri Suomea. Neljä lasta ja sairaanhoitajavaimo saavat kärsiä kovia. Ulospäin taidemaalarin perhe näyttää siistiltä ja iloiselta. Onnellisuusmuurin takana kaikki on toisin.

Teoksen mottona on ”Ei puhuta ikävistä asioista”. Erityisesti taidemaalarin äiti käyttää lausetta, kun olisi palattava äidin ja pojan lapsuudensuhteeseen, puhumaan siitä, edes jotain. Hankala poika tuntee, että hänestä halutaan eroon, hänet halutaan pyyhkiä pois.

Romaani perustuu kuvataiteilija Mikko J. Tolan elämään, josta hänen Joonatan-poikansa on kirjoittanut historiallisen romaanin jäljelle jääneisiin papereihin ja pikkulapsen muistoihin perustuen. Ja luovaa mielikuvitusta käyttäen, kyseessähän on kaunokirjallinen kertomus. Perheen vaellus päättyy Joensuuhun, jossa Mikko Tola menehtyy 1989.

Kauan ennen koronaa maailmalla riehui toinen pandemia, polio. Mikon lääkäri-isä sairastuu siihen 1950-luvulla ja elää loppuelämänsä hengityskoneessa. Polioaika oli esillä myös Anni Kytömäen viime vuonna Finlandia-palkitussa romaanissa Margarita. Koettelemuksia riittää.

Punainen planeetta jättää ilmaan odotuksen myös mahdollisesta jatkoteoksesta tai jatkoteoksista. Miten lapset löysivät paikkansa niin sanotussa normaalissa yhteiskunnassa.

”Minä synnyin marraskuun pimeyteen vuonna 1983, ja lehteen painetun tiedon mukaan sain nimekseni ”Mikkael Joonatan Maksimillian”. Saatuaan puhelimitse tiedon, että lapsi todellakin oli poika, isä sekosi ja soitti kaikki tuntemansa ihmiset läpi, koska hänen ensimmäinen poikansa oli syntynyt maailmaan. Ilmoilla oli Jeesus-lapsen syntymän tutinaa, vain paimenet puuttuivat. Isä tilasi lehtimiehen paikalle ja pyysi, että lehteen kirjoitetaan kaikki kolme nimeäni ja isän sanat: ”Ei jää ainakaan nimestä kiinni, jos pojasta tulee suurmies.” – Minäkertoja kertoo syntymästään.

 

Kari Tahvanainen

16.10.2021

 

Kirjailija Joonatan Tola oli vieraana Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin klubilla kevättalvella. - Kuvaaja Kari Tahvanainen 

Pakolaisnuorten elämä ei ole ruusuilla tanssimista

 Kirja-arvio

 Marja-Leena Tiainen

Hotelli Desperado

Icasos, 2021, 249 s.

 

 

Pakolaisnuorten elämä ei ole ruusuilla tanssimista

 

Hotelli Desperado on aika ajankohtainen nuorisoromaani kuopiolaiselta kirjailija Marja-Leena Tiaiselta. Syyrialainen teinipoika Daniel pakomatkalla kohti Suomea. Tarina alkaa Ateenasta, jossa suomalainen kirjailija haastattelee uutta jännitysromaaniaan varten pakolaisnuoria. Ja kuinkas ollakaan, kirjailija on kotoisin Puronsuusta Itä-Suomesta. Hyvin Joensuun kaltainen kaupunki. Ja lähellä on Laihon vastaanottokeskus. Nuoret pakolaispojat joutuvat kokemaan kovia matkallaan Eurooppaan ja Euroopassa.

Salakuljettajien ja huijareiden armoilla olevat pakolaispojat joutuvat matkallaan jopa myymään itseään ja varastelemaan lompakkoja turisteilta saadakseen ruokaa ja yösijaa. Hotelli Desperado on nimensä mukaisesti likainen ja täynnä asunnottomia kuhiseva niin sanottu hotelli keskellä Ateenaa. Pakolaisten elämä ei ole ruusuilla tanssimista vaan jokapäiväistä kamppailua elämästä.

Perheet ovat hajalla eri maissa ja osa perheenjäsenistä on menehtynyt. Danielin äiti ja isä sekä pikkusisko ovat kuolleet Syyrian sisällissodassa. Isovanhemmat ovat ainoa yhdysside vanhaan kotimaahan. Isoveli Jakob on päässyt jo aiemmin pakenemaan Eurooppaan ja päätynyt, kuinkas ollakaan, Laihon vastaanottokeskukseen. Danielinkin matka suuntautuu kohti Laihoa.

Onneksi ovat älypuhelimet. Aina ei tule ajatelleeksi, miten tärkeitä, välttämättömiä, nykyiset älypuhelimet ja internetin palvelut ovat nuorille pakolaisillekin. Niiden uumenissa ovat tallessa kenties viimeisiksi jäävät muistot kodista, perheestä, kotiseudusta, sukulaisista, ystävistä. Samoin sosiaaliset verkostot rakentuvat älypuhelinten varaan. Tämä on nykyaikaa.

Kirja on hyvä puheenvuoro pakolaiskeskusteluun. Maahanmuuttajat ovat ihmisiä, pakolaisia. He haluavat kouluttautua ja tulla asiantuntijoiksi. Uusiksi sukupolviksi rakentamaan vaikkapa tätä meidän harmaantuvaa Suomeamme. Uussuomalaiset.

Pakolaislasten ja -nuorten elämää Tiainen on kuvannut aiemmin mm. Alex-trilogian romaaneissa Alex ja pelon aika, Alex, Aisha ja Sam sekä Alex, Aisha ja toivon aika. Pohjois-Karjala Joensuuta ja Paiholaa myöten on hyvin tuttua seutua kirjailija Marja-Leena Tiaiselle, sillä hän on asunut vuosikymmeniä Liperin Viinijärvellä.

Laihon kylän suunnalla fillaroidessa kuvittelin joskus nähneeni nämä pojat Danielin ja Jakobin. Iloisesti tervehtivät pyöräilijää. Vastaanottokeskuksen nuoret.

 

Kari Tahvanainen

Aleksis Kiven päivän aattona 2021

Veritutkimuksia pandemian aikaan

 Kirja-arvio

 

Marja-Sisko Aalto

Veri

203 s., Icasos, 2021

 

Veritutkimuksia pandemian aikaan

Vuonna 2013 kuopiolainen Marja-Sisko Aalto julkaisi esikoisdekkarinsa Murha Tuomiokapitulissa. (Icasos). Sen jälkeen on ilmestynyt jo kuusi dekkaria rikostutkijoiden Annette Savolaisen ja Aatu Heiskasen työstä Kuopion poliisilaitoksella. Sarjaan kuuluvat tähän mennessä romaanit Murha tuomiokapitulissa, Tappavaa lunta, Ikoni, Korppi, Timantti, Maan nielemät ja Veri.

Uutukainen, Veri (Icasos, 2021), on omistettu kaikille pandemian uuvuttamille. Siinä ratkaistaan koronapandemian aikaan naulapyssymurhia, mutta myös hematologian eli veritieteen salaisuuksia. Ihmisiä kuolee verensyöksyyn jota epäillään yhteydestä koronatautiin. Kuolleiden sukupuu johtaa Karjalaan.

Karjalankannaksella Metsäpirtin pitäjässä on tehty ennen sotia ihmeellisiä lääketieteellisiä kokeita potilaiden parantamiseksi. Jäljet vievät historiaan, kuten kaikissa Aallon romaaneissa, tällä kertaa keisarilliseen yliopistoon Pietarissa.

Annette Savolainen ja Aatu Heiskanen ovat eläviä romaanihahmoja iloineen ja suruineen, pelkoineen ja toiveineen. Elämä satuttaa ja kantaa. Aatu Savolainen on suuri kahvin ystävä. Savolaisvaikutteinen huumorikin saa sijansa tarinassa. Mukana on myös eläkkeellä oleva pastori Perkiö, meidän oma Sherlock Holmesimme. 

Haastattelin kirjailijaa vuonna 2018 Joensuun prideviikolla pääkirjastolla. 

 

Kari Tahvanainen

5.10.2021

Perhosen siipiä

  

Pelkäävät

perhosen siipiä

 

ajatella

 

vaarallista on

 

c Kari Tahvanainen, 2021

Oodi Joensuun kirjallisuustapahtumalle

 

Näkymätön Viänänen eli Joensuun kirjallisuusviikko - elämän haamuja koronan jälkeen

Näkymätön Viänänen eli Joensuun kirjallisuusviikko koronan jälkeen

Joensuun kahdeksannen kirjallisuusviikon tuottajana muutama ajatus. 

Joensuun kirjallisuusviikko ei ole näkynyt maakunnan mediassa juuri ollenkaan. Amerikkalaisten maksamassa somessa on ollut kylläkin hyvin esillä. Sama pätee Joensuun kirjallisuustapahtumaan 2021. Tulossa kyllä on yksi juttu Karjalaiseen ja juttu kirjallisuustapahtuman lauantaista. 

Koronan jälkeen kulttuurimme yrittää pyristellä hereille jälleen, taustalla on lukematon määrä työtä ja toivoa. Mistä ihmeestä ihmiset tietävät ja innostuvat tapahtumista, jos ei media kerro niistä etukäteen? 

Kuinka vastaa maakunnan media? Nolla. Kaikki menopalstat on poistettu johtavista lehdistä. Käyttäen hyväksi korona-ajan tapahtumaköyhyyttä. Sen surullisempaa luuseritouhua on vaikea kuvitella. Eikä radiopuolella ole sen vihmerämpää. 

 

Kari Tahvanainen, YTM 

Kirjallisuusviikon tuottaja kahdeksan vuoden ajan