Mukavaa pääsiäistä

Laulujoutsenista ja saduista

Jukka Parkkinen: Yrjö Kokko - sadun ja luonnon runoilija (WSOY, 2003) 

Mielenkiintoinen historiikki mm. Pessin ja Illusian synnystä sotarintamalla sekä laulujoutsenkannan pelastamisesta. Ajankohtainen teos, kun muuttolinnut, mukana laulujoutsenetkin, ovat jo palaamassa tänne Suomeen  talven loppua aavistellen. 

Hyvää pääsiäistä mielenkiintoisten kirjojenkin parissa 

Viikon kirjavinkki. Iskelmä Rex, Jokisappi 25.3.2013 / c Kari Tahvanainen 

Yksityinen radioasema 25 vuotta Pohjois-Karjalassa

Tiistaiaamuna 12.3.2013 kello 9.28 oli juhlallinen hetki Iskelmä Rex -radioasemalla Joensuussa. Oli kulunut tasan 25 vuotta siitä, kun Radio Jokisen kutsu kiiri eetteriin - yksityinen radiotoiminta oli alkanut myös Joensuussa. Nostimme maljat sille. 

Toimitusjohtaja Liina Matveinen jakoi kuohuviinimaljat. Taustalla Tuulan tuutti -ohjelman toimittaja Tuula Turunen, yksi aseman omistajista, ja oikealla Kulttuurien ääni -ohjelman toimittaja Olga Nazarova. 

Vastaava toimittaja Seppo Mustonen oikealla ja yksi perustajista, toimittaja Keimo Lehtiniemi vasemmalla. Pöydällä haastattelunauhureita - c-kasetista digiaikaan.  

Kuvat: Kari Tahvanainen

Olen ollut aina radioaktiivinen, enemmän kuin teeveeaktiivinen. Oma intohimoisempi radiohistoriani alkoi kuuntelemisen puolella (Nuorten sävellahjan yms. ohella) nuorenmiehen dx-kuunteluharrastuksena. 1970-luvulla rakentelin enolaisen kotitilamme rakennusten välille pitkiä antenniviritelmiä. Kuuntelin yöt rätiseviä ja ulisevia radioasemia ympäri maailmaa.

 Unohtumattomasti ovat jääneet mieleen muun muassa Radio Luxembourg, Radio Nederland’s Happy Station, Radio Sweden, Polskie Radio, Voice of Turkey, Voice of America, BBC, Eesti Raadio ja Moskovan Radio. Puolasta, Neuvostoliitosta, Britanniasta, Vatikaanista ja muutamasta muusta maasta lähetettiin suomenkielisiäkin lähetyksiä. Nykyisin monia noista kutsuttaisiin propaganda-asemiksi.

 This is Radio Luxembourg, The Great 208 –jingle nostaa vieläkin kylmät väreet selkäpiihin.

 Olin tiiviissä yhteydessä asemiin lähettämällä niille kuunteluraportteja. Asemat vastasivat lähettämällä vahvistukseksi QSL-kortteja ja kilokaupalla lehtiä, kirjoja, viirejä, levyjä ja kaikenlaista rihkamaa. Rakkaisiin kirjoihin kuului tuolloin vuosittainen World Radio TV Handbook. Sanakirjat kuluivat käsissä hiirenkorville. Kuuluin Uudenmaan Radiokerhoon pohjoiskarjalaisena etäjäsenenä.

  Ensimmäisen oman radio-ohjelmapätkäni pääsin tekemään Joensuussa Radio Jokiseen, sen Pakistaan-ohjelmaan kevättalvella 1989. Ohjelmaa veti tuolloinen kirjallisuuden läänintaiteilija, kirjailija Jouko Lehtonen. Radioaseman puolelta ohjelmaosuuteni toteutti Keimo Lehtiniemi.

 Vuonna 1996 aloimme Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin toimesta tuottaa Radio Rexiin kirjallisuusohjelmaa. Aluksi se oli nimeltään Mie tulikärpänen, sittemmin Jokisappi. Kummalliset nimensä ohjelma on saanut Ukrin antologioista.

 Nuori insinööri ja runoilija Jukka Riikonen ja minä aloitimme ääni väristen syksyllä 1996 Mie tulikärpäsen pyörittämisen. Siitä lähtien ohjelmaa ovat pyörittäneet lisäkseni mm. Ville Viinikainen, Marko Rinne, Kirsi Komulainen (Härkönen) ja Henkka Leppänen. Olen Jokisapen vastaava toimittaja. Ohjelma tulee syyskuusta toukokuuhun joka toinen maanantai kello 17.30 livenä ja väliviikoilla uusintana. Kuluvalla tuotantokaudella ohjelmaosuuksia tekevät myös toimittaja Vuokko Juurisoja (Uutis-Vuokko -kolumnit) sekä Viljo Ahjopalo ja Mari Voutilainen (junioriosuuden kir-ja-ar-vos-te-lut).

 Radioaseman henkilökunta päätoimittaja Seppo Mustosen ja toimitusjohtaja Liina Matveisen johdolla on ollut auliisti sekä opettamassa radio-ohjelmien tekoa että hoitamassa studiotekniikkaa. Vuosien varrella moni toimittaja on avustanut ja neuvonut ohjelman tekemisen saloihin, mistä lämmin kiitos heille. Journalismista on tullut tätäkin kautta osa ammattitoimintaani.

Kirjallisuusohjelmamme on pyörinyt jo 16 vuotta. Olemme kai tehneet pienesti historiaa.

Jokisapessa on esitelty satoja uusia kirjoja. Olen koonnut valikoiman näistä kritiikeistäni teokseen Kirjana kämmenellä. Kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilla. (Kustannuskynnys, 2010) Kirjassa on mukana myös yhdeksän kirjailijan haastattelut. 

Kun aiemmat elämät tulevat uniisi

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa. 

Tammi, 2012. 282 s.  

Joensuusta kotoisin oleva helsinkiläinen esikoiskirjailija on luonut aika vaikuttavan teoksen, joka rikkoo käsityksiä elämänaikamme yksiulotteisuudesta. Päähenkilö Larissa alkaa nähdä unia, joissa hän tutustuu edelliseen elämäänsä. Larissa lähtee perheineen Suomesta vuodeksi Bostoniin. Siellä hän joutuu edellisen elämänsä tapahtumapaikoille ja kasvaa ymmärtämään todellisuutta uudella syvemmällä tavalla. Siinä ohessa perheongelmatkin kutistuvat pieniksi. 

Karoliina Timosen romaani Aika mennyt palaa on yllättävä avaus uudelta kirjailijalta. Stephen King olisi vienyt tällaisen tarinan paljon pitemmälle, mutta Timosen näkemys on lohdullisempi.

Valkoisia hankia ja värikkäitä lukutuokioita

Viikon kirjavinkki. Iskelmä Rex, Jokisappi 11.3.2013 / c Kari Tahvanainen 

Sinnikäs olento on säilynyt hengissä ja kehittynyt vuosien varrella

Kirjallisuuden ystäville olisi kerrottavaa. 13. – 15.9. konservatoriolla ja yliopistolla pohditaan Jälkeä kirjallisuudessa ja muissa taiteissa ja tieteissä. Joensuun kirjallisuustapahtuman puhujina ovat Joel Haahtela, Riikka Ala-Harja, Aki Ollikainen, Antero Viinikainen, Katja Kettu ja Jaana Kapari-Jatta, Laura Kolbe, Teemu Keskisarja, Anna Kuismin, Ossi Naukkarinen ja Markku Lehtimäki.

     Ohjelma alkaa olla kasassa. Lista julkistettiin juuri Facebookissa. Olen ollut jo vuosia mukana tapahtuman työryhmässä. Hyvä porukka, ammattimaista toimintaa. Yleensä seuraavan vuoden teema alkaa olla haarukassa jo tapahtuman päätöslounaalla sunnuntain illansuussa. Kokoonnumme pitkin syksyä ja talvea, tarkennamme teemaa, etsimme esiintyjiä, haemme rahoitusta.

    Joensuun kirjallisuustapahtuma on, sanoisinko sinnikäs olento. Se syntyi vuonna 2000 taidetoimikunnan piirissä; äiteinä taisivat olla Tuula-Liina Varis ja Eila Nevalainen. Se oli loistoidea.

    Meillä kaikilla kirjan ystävillä on varmasti muistissa unohtumattomia hetkiä konservatorion salista. Kun Jari Tervo puhui Koljatin jälkeisestä ajasta, kun M.A. Numminen improvisoi, kun Claes Andersson pohti ihmisen elämää, kun Pirjo Hassinen avasi teostensa luomiskertomusta. Joukossa on myös jo edesmenneitä, kuten kuoliaaksinaurattaja, humoristi Harri Tapper ja intomieli, Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi. Jameissa on jammailtu ja illoissa sekoiltu. Kirjallista laatuaikaa kokonainen viikonloppu, joka vuosi, ilmaiseksi.

Sinnikäs olento tapahtuma on sikäli, että työryhmä on jaksanut viedä ideaa puhtaana kaikki nämä 13 vuotta. Vastuu on siirtynyt taidetoimikunnalta kesäyliopistolle. Meni kymmenisen vuotta ennen kuin vakiintunut kirjallisuustapahtuma pääsi opetusministeriön ”festivaalilistalle” – rahoituksen peruspilari oli isketty paikalleen. Edelleenkin suuri osa rahoituksesta tulee silti satunnaisista lähteistä, mikä luo epävarmuutta. Budjetiltaan kirjallisuustapahtumamme on vielä rutkasti pienempi kuin vaikkapa Kuopion Kirjakantti. 

     Miksipä ei kirjallisuustapahtumasta voisi pikkuhiljaa jo tulla syksyinen Joensuun kirjallisuusviikko. Kirjailtoja, tapaamisia, seminaareja, koulutusta, estradeja, poikkitaiteellisuutta, kirjallisuuden ilmiöitä. Se olisi varmaankin mahdollista, verkostoa vain pitäisi laajentaa, löytää innokkaita ja itsenäisiä tekijöitä, tahoja. Ilosaarirockia tutkiessani olen puhunut henkisestä Ilosaarirockista – tapahtumasta jonka hengessä jo aika monennessa sukupolvessa joensuulaiset järjestävät melkeinpä mitä haluavat; unelmalla on henki. Hesari alkoi kiinnostua Ilosaarirockista vasta kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Ehkä kirjallisuustapahtuman tarvitsisi odottaa ansaitsemaansa valtakunnallista huomiota puolet vähemmän.

     Kirjallisuustapahtuman menestyksen takana on hyvä porukka ja lukevat ihmiset. Työryhmä suunnittelee ja ideoi. Meillä on mukana ihmisiä niin kirjallisuuden, taidehallinnon, yliopiston, maakuntaliiton kuin kirjastolaitoksenkin piiristä, verkostoituneita ammattilaisia, vaikuttajia. Porukkaan voimaa tuo myös kansallinen monikulttuurisuus. Suuri osa on junantuomia, pohjalaisia, varsinaissuomalaisia, hesalaisia. Ei mikään huono asia. Asiat rullaavat tällaisessa kokoonpanossa nopeasti ja asiallisesti. Meillä pohjoiskarjalaisilla taitaa olla liikaa kyräilyä ja selkään puukottamista aikaansaapia ihmisiä kohtaan siinä, missä pitäisi olla tekemisen meininki. Kirjallisuustapahtuman tekemisestä olisi paljon onkeen otettavaa muillekin tahoille.

      Mutta tehdäänpäs vielä se kirjallisuusviikko, lähivuosina.

Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Kolumni Karjalan Heilissä, Joensuun talousalueen kaupunkilehdessä 10.2.2013

Kuvat: Kari Tahvanainen

www.joensuunkirjallisuustapahtuma.fi

www.ilosaarirock.fi

Joensuun kirjallisuustapahtuma 2013 - Jälki

JOENSUUN KIRJALLISUUSTAPAHTUMA 2013
Jo vuodesta 2000. Nyt 14. kertaa

Jälki kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa ja tieteissä 

Perjantain 13.9.2013 yliopistopäivässä kulttuurihistoriallisesta jäljestä puhuvat professori Laura Kolbe, dosentti Teemu Keskisarja ja dosentti Anna Kuismin. Tauon jälkeen dosentti Ossi Naukkarinen ja yliassistentti Markku Lehtimäki jatkavat ekologisen jäljen aiheilla. Illan Pakkahuoneen matineassa esiintyvät nuoret pohjoiskarjalaiset runoilijat.

Lauantain 14.9. kirjailijapäivässä ihmisen jäljillä ovat kirjailijat Joel Haahtela, Riikka Ala-Harja, Aki Ollikainen, Antero Viinikainen ja Katja Kettu sekä suomentaja Jaana Kapari-Jatta. Ilta huipentuu Karjalantalon Jameihin (esiintyjä varmistuu myöhemmin).

Sunnuntaina 15.9. ohjelman aloittaa näyttelijä Taisto Reimaluodon monologi ”Kuu on linttaan astuttu kengän korko”. Paneelissa ”Kaikesta jää jälki” puhetta johtaa Matti Mäkelä ja keskustelijoina ovat Riikka Ala-Harja, Katja Kettu, Anna Kuismin, Antero Viinikainen sekä Tuula-Liina Varis. Jälkisanat tapahtumalle lausuu kriitikko Kaisa Neimala.

- Tarkempaa tietoa tulee tapahtumamme kotisivuille ja Facebookiin 

Kuvat: Kari Tahvanainen 

Lukulistaa - syksystä kevääseen

Talven menu, vai olisiko lista numero yksi. Lukemisen lumo -lukupiirimme lista syksystä kevääseen. 

Sen päälle sitten kaikki muut lukemiset ja kirjoittamiset ja toimittamiset ja suunnitelmat ja raportit ja kolumnit ja esseet. Ei valittamista. Innostavaa ja avartavaa. Olen etuoikeutettu. 

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

Antonio Munoz Molina: Kuun tuuli

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 

Téa Obreht: Tiikerin vaimo

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Joel Lehtonen: Putkinotko

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Tatjana de Rosmay: Viimeinen kesä

Paul Auster: Sunset Park

Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini

Kanerva Tuominen: Naiset jotka vihaavat naisia

Katri Lipson: Jäätelökauppias

Niina Banerjee-Louhija: Yhden päivän kuningatar

Mikael Jungner: Outolintu

Alicia Gimenez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt

Kauko Röyhkä: Miss Farkkusuomi

Claes Andersson: Oton elämä

Kaj Korkea-aho: Katso minuun pienehen

Pirjo Hassinen: Popula

Heikki Turunen: Hämärätunnin tarinoita

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyt katosivat

Tuomas Lius: Keisari

Minna Canth: Työmiehen vaimo

Viivi Luik: Varjoteatteri

Aki Ollikainen: Nälkävuosi