Aleksis Kivi täytti 180 vuotta perjantaina
10.10. Sunnuntaina 12.10. synttäreiden merkeissä Suomen Maakuntakirjailijat ja
Pieksämäen kirjasto järjestivät juhlatilaisuuden kulttuurikeskus Poleenissa. Alkusanoissani
kerroin Kiven tuotannosta ja elämästä.
- Tervetuloa
Makeasti oravainen -tilaisuuteemme. Ja tervetuloa hengessä mukaan Akeksis Kivi,
jos satut sieltä hopeapilven reunalta Suomenmaata tällä hetkellä katselemaan. Suomen
Maakuntakirjailijat ja Pieksämäen kirjasto haluavat nostaa Kiven
kirjailijanäänen esille näin juhlapäivänä luku- ja musiikkitilaisuuden kautta.
Lukutilaisuudet ovat tätä nykyä kovin suosittuja Euroopassa. Miksei siis täällä
Suomessakin voitaisi herätellä tätä perinnettä virkeämmäksi. Kirjailijat
yleensä lukevat lukutilaisuuksissa teoksiaan itse. Klassikoiden kohdalla meillä
sijaislukijoilla on suuri kunnia esittää heidän tekstejään.
Kansalliskirjailijamme
Aleksis Kiven syntymästä tuli perjantaina kuluneeksi 180 vuotta. Kolmekymppisenä
hän julkaisi ensimmäisen näytelmänsä, Kullervon. Jo sitä ennen häneltä oli
ilmestynyt kertomuksia. Kiven ainoa romaani, Seitsemän veljestä, ilmestyi 1870.
Mutta Kivi tunnetaan näytelmiensä ja romaaninsa ohella myös koskettavista ja
värikkäistä runoistaan. Näitä runoja on sävelletty lauluiksi. Tuttuja meille
kaikille ovat muun muassa Sydämeni laulu, Laulu oravasta ja Sunnuntai.
Tänään
kuulemme Aleksis Kiven ääntä sekä laulujen että tekstin muodossa. Muusikko Aki
Hietala esittää kaikkiaan kuusi laulua Kiven teksteihin. Laulut ovat
Onnelliset, Sunnuntai, Seitsemän miehen voima, Sydämeni laulu, Laulu oravasta
ja Metsämiehen laulu.
Minulla on
kädessäni Seitsemän veljeksen versio, johon esipuheen on kirjoittanut Suomen
Kirjailijaliiton entinen puheenjohtaja Kari
Levola. Levola kirjoittaa:
Aleksis
Kiven luomistyötä ajatellessa ei voi lakata hämmästelemästä sitä, että hän loi
kirjallisuuteemme pysyvästi jääneet teoksensa, kaikkiaan neljätoista, vain
seitsemän vuoden kuluessa.
Kiven jos
kenen kohdalla voidaan puhua traagisesta kirjailijakohtalosta. Hän ei päässyt
nauttimaan suuren työnsä hedelmistä. Nurmijärveläinen kyläräätälin poika kuoli
kunnanholhokkina ja mielisairaana vain 38-vuotiaana.
Seitsemästä
veljeksestä Levola kirjoittaa:
Eiköhän se
lähinnä ole melkoinen mieskööri. On käynyt vähän samaan tapaan kuin Linnan Tuntemattoman
sotilaan kanssa. Kuitenkin molemmissa kysymys on nuorukaisista, melkein
pojista. Kiven tekstissä Juhani on kahdenkymmenenviiden, Eero tuskin
kahdeksaatoista. Kirjan lopussa he ovat kymmenen vuotta vanhempia.
Kivi on
luonut veljeksistään komean henkilögallerian, niin monisyisen, että jo heistä
voi löytää jos jonkinlaista tulkintaa. Jos Eerosta romaanin lopussa sanotaan,
että ”Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi
painuneet hänen sydämensä syvyyteen”, niin soveltaen voisi sanoa, että Seitsemän
veljeksen lukija voi löytää veljeskatraasta melkoisen ihmismielen kokokuvan.
Kiven teksti
on väkevää ja herkkää yhtaikaa, nöyrää ja tahtovaa. Kieli on runsasta ja
rikasta. Sen avulla Kivi luo eläviä ja lihaisia ihmisiä, elämän kokoista
draamaa.
Seitsemän
veljestä rakentuu paljolti, lähes näytelmän lailla, vuoropuhelulle. Se on
paitsi runsasta, myös säkenöivää.
Huumori, se
”luonnonraikas komiikka”, jota Kivi sanoo ammentaneensa nurmijärveläisistä
ihmisistä, lävistää romaanin ainutlaatuisella tavalla. Siinä on ihmisen tuntua,
tragiikan läheisyyttä ja elämän voimaa. - Näin siis kirjailija Kari Levola esipuheessaan
Seitsemään veljekseen.
Luin
tilaisuudessa yleisölle Seitsemästä veljeksestä seitsemättä lukua niin
pitkälle, että päädyimme veljesten kanssa hiidenkivelle pakoon hirveää
sonnilaumaa. Kuulimme hiidenkiven syntytarinan.
Seitsemännessä luvussa kuullaan
myös metsästystarinoita ja myyttisiä tarinoita Suomenmaasta. Kuinka veljeksille
lopulta kävi hiidenkivellä – sen voitte sitten itse selvittää lukemalla
Seitsemän veljestä uudelleen. Ai, eikö joku ole sitä lukenut?
