Sydänystäväni Kirsti - kun elämä satuttaa

Kirja-arvio

Marja-Leena Tiainen

Sydänystäväni Kirsti

279 s. 

Icasos, 2020

"Sydän meinaa pakahtua, kun ajattelen, ettei sinua enää ole. Minulla ei ole ketään, jolle voisin kertoa kaikkein salaisimmat ajatukseni."

Hyvä lukukokemus. Ei kyllä mikään viihderomaani. Päähenkilö Sirkan sydänystävä kuolee onnettomuudessa. Siitä alkavaa kriisiä seurataan kirjassa tasan tarkkaan vuoden ajan. Kriisistä selviäminen vie aina aikansa. Kuuttakymppiä lähestyvän Sirkan äitikin kuolee. Perheen poika ilmoittaa punastellen, että hänellä on poikaystävä. Tytär taas on melkoinen miestennielijä. Elämä menee omaa rataansa, suruineen ja iloineen. Suosittelen. 

Kari Tahvanainen

19.12.2020 

Mannerheim-ristin ritarien muistoksi

 

Viimeinen Mannerheim-ristin ritari, Tuomas Gerdt, on laskettu haudan lepoon. Hänen ja muiden muistoksi ja kunniaksi tämä kuva. 

Mannerheim-ristin ritarien muistomerkki Kontiolahdessa. - Kuva: Kari Tahvanainen

PK Numis toimii - raha kiehtoo

 

Uusi teos  on ilmestynyt. Kirjaa on saatavilla Pohjois-Karjalan Numismaatikoilta. Myöhemmin myös Suomalaisesta Kirjakaupasta. 

Raskaita asioita, painavia lauseita, rakkautta romaanissa

Kirja-arvio 

Heidi Köngäs

Sandra. Romaani 

Otava, 2017, 285 s. 

Raskaita asioita, painavia lauseita, rakkautta 

Sandra on historiallinen romaani viime vuosisadan alun Suomesta. Sandra ja Janne rakastuvat ja alkavat rakentaa yhteistä elämää köyhissä olosuhteissa talollisten armoilla. Pian heistä tulee torppareita ja perheeseen syntyy lapsia. 

Mutta sitten tulee suuri tsunami, joka pyyhkäisee kaikki toiveet ja haaveet tieltään veriseksi kaaokseksi. Vilppulan seudulla Pirkanmaalla oli yksi sodan rintamista. Kansalaissota, vapaussota, sisällissota. Ja vieläkin kauheammat vuodet sodan jälkiselvittelyissä. On imettävä tunteensa ikeniin, pakkorakosessa, jossa Sanda on. Näin rakennettiin Suomea. 

Romaanissa on Sandran ja Jannen lisäksi äänessä tämän käly Lyyti, ja nykypäivän äänenä Sandran lapsenlapsi Klaara, joka alkaa kaivella arkistoja ja ullakoita selvittääkseen, mitä todella tapahtui. ”Kaikki täällä tietää, että se pitää paikkansa, mutta kukaan ei tiedä onko se totta.” 

Raskas inhimillinen tarina on koskettava, se on totta tunteillaan ja ihmiskohtaloillaan. Kyyneleet tulevat lukijan silmiin kirjaa lukiessa. Raskaita asioita, painavia lauseita, rakkautta. Heidi Köngäs kirjoittaa voimakkaalla kielellä, jota on sinällään kiehtovaa lukea. 

Sandra ilmestyi Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017. 

Kari Tahvanainen

10.11.2020 

Evakkotie - teemalehti itärajalta

Arvio

Sanomalehti Karjalainen

Evakkotie

Historialehti, 6.11.2020

Tänään ilmestyi sanomalehti Karjalaisen Historialehti evakkoudesta, Evakkotie. 

Vallan mielenkiintoinen ja monipuolinen lehti. Itärajan muistoja on nostettu hyvin esille haastattelujen ja dokumenttien kautta. Ulla Korkatsun juttu ja omakohtainen kolumni toisen sukupolven (ortodoksi)evakoista on myös koskettava dokumentti historian painolastista nykypäivässä. 

Lehden kuvituksessa on käytetty paljon SA-kuvan erittäin monipuolista avointa kuva-arkistoa. Sitä voisi käyttää historian valottamisessa enemmänkin. 

Merkittävä teemalehti evakoista, historiasta ja nykypäivästä. Kunpa tällainen olisi ilmestynyt jo Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. 

Kari Tahvanainen

6.11.2020

Elämäni kätilönä

Kolumni

 

Elämäni kätilönä

Hienoltahan se tuntuu, kun lapsi putkahtaa maailmaan. Pitkään sitä on raskauden kuluessa tutkiskeltu ja käännelty. Kunnes lopulta tulee laskettu aika. Ja jälkeenpäin katselen niitä syntymää muistellen, aina kun vastaan sattuvat tulemaan. 

En ole pitänyt listaa siitä, miten monta kirjaa on avullani tullut maailmaan. Kyllä niitä on kymmeniä. Ja jos siihen lisätään arvostelupalvelussa arvioidut yksittäiset tekstit, muutamankin sadan raja varmasti on mennyt jossain vaiheessa rikki. Kirjat syntyvät teksteistä. 

Arvioitavat tekstit tulevat useimmiten arvostelupalvelujen kautta. Muun muassa Suomen Maakuntakirjailijoilla on ollut oma arvostelupalvelu jo 1970-luvun alusta saakka. Arvostelupalvelut toimivat tavallisesti kirjailijayhdistysten ja Nuoren Voiman Liiton kaltaisten yhdistysten yhteydessä. Useimmat kirjoittajat ja kirjailijat lienevät jossain vaiheessa olleet yhteydessä niihin. 

Teksti on tekijälleen arvokas ja ainutlaatuinen luovan työn tulos. Tekstille tullaan myös sokeaksi kun sitä aikansa viilataan ja höylätään. Tarvitaan ulkopuolista lukijaa kommentoimaan sitä, miltä teksti näyttää ulkopuoliselle ja miten sitä voitaisiin hioa valmiimmaksi. 

Julkaistavaan kirjaan tähtäävä arvostelupalvelutyö on vuoropuhelua kirjoittajan kanssa. Se on itse asiassa kirjavalmennusta. Tekstistä keskustellaan ja sitä kehitellään moneen otteeseen. Pisimmillään kehitysvaiheet ovat vuosien mittaisia. Saattaahan olla, että elämän kiireet tai usko omaan luovuuteen saavat jättämään tekstin pitkiksikin ajoiksi pöytälaatikkoon. Mutta se on samalla valohoitoa tekstille. 

Omakustanne on yksi tapa julkaista oma teos. Siitä on tullutkin digiajalla suosittu kanava saada tuotoksensa kansien väliin. Tällaisen kirjan taitossa ja painattamisessakin tarvitaan usein ammattilaista avuksi. Etsitään yhdessä taittajaa ja sopivaa kirjapainoa. 

Kirjan tekeminen ja luova kirjoittaminen voivat tuoda lisävuosia elämään. Tai vähintäänkin hyvää sisältöä, merkitystä vuosiin. Siitäkin arvostelijan uralla on tullut kokemuksia. Esimerkki valaiskoon asiaa. 

Syöpädiagnoosin vanhoilla päivillään saanut ahkera kirjoittaja ja yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottava henkilö rupesi kokoamaan kirjoituksistaan kirjaa avustuksellani. Pari vuotta kirjaa hiottiin ja etsittiin sille sopivaa rakennetta. Paikallinen taittaja löytyi avullani, ja kirjapaino hänen kauttaan. Julkistamistilaisuudessa Siilaisen sairaalassa Joensuussa oli paikalla ihmisiä professorista kansalaisaktivisteihin. 

Eikä siinä vielä kaikki. Aloitimme toisenkin kirjan kokoamisen saman tien. Mutta siinä tuli vastaan elämän rajallisuus. Esikoiskirjailijan kuoleman jälkeen luovutin toisen kirjan puolivalmiin käsikirjoituksen hänen läheisilleen. Muistoksi vaikean elämän eläneen ihmisen henkisestä vahvuudesta kaiken keskellä. 

Jokainen kirja on arvokas. Samoin luovat tekstit ovat arvokkaita ja merkityksellisiä, niin tekijälleen kuin lukijoille. Siksi niitä kannattaa kehitellä aina eteenpäin. Yhdessä meidän kirjakätilöiden kanssa. 

Kari Tahvanainen

kirjoittaja on kirjailija ja kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Karjalan Heili 28.10.2020

Bolla - unelmien taistelukentillä

Kirja-arvio

Pajtim Statovci

Bolla

Otava, 2019. 237 s.

Talviaikaan sopeutuminen tuli aloitettua lukemalla uudelleen Bolla, Finlandia-palkittu Pajtim Statovcin romaani.

Kaksi nuortamiestä rakastuu sodan runtelemassa Kosovossa, albaani Arsim ja serbi Milos. Arsimin haave on tulla kirjailijaksi, Milosin haave on tulla sydänkirurgiksi. Mutta onnen hetket ovat kuin tarua, kuin muutama onnellinen päivä. Bolla, myyttinen paha (meissä), on heidätkin erottava toisistaan. On elettävä hetkissä.

Mutta mitä tapahtuu, jos unelmat sittenkin toteutuvat? ”Luin joskus jostain, että unelmien toteutumisella on varjopuolensa, sillä elettyään unelmansa todeksi uneksija on antanut toiveensa pois. Se teki minut mietteliääksi, hieman surulliseksikin, sillä ajattelin, että ihmisen pitäisi jotenkin varoa unelmiaan, niiden toteutumista erityisesti. Jos uneksinnan arvo on uneksijan haaveilussa, minkä arvoinen voi toteutunut haave olla?”

Mutta loppujen lopuksi unelma taitaa kuitenkin vielä kantaa Arsimia, rosoista ihmistä. Unelman hinta vain on kova.

Ei ollut yhtään kirjan tenho heikentynyt. Statovci kirjoittaa selkeää elävää suomen kieltä, hiukan myyttinenkin tarina. Taitavaa kerrontaa, josta löytyy uutta useammallakin lukukerralla. Seuraavaksi taidan luksea uudelleen Kissani Jugoslavian.

Vuoden 2019 kaunokirjallisuuden Finlandia-valitsija Merja Ylä-Anttila kiteytti valintansa näin.

”Kirjan tarina kiteyttää syviä inhimillisiä asioita. Se nostaa esiin ikuisia kysymyksiä, jotka ovat kaikkina aikoina ihmisille merkityksellisiä ja yhteisiä.

Teos jätti minuun syvät jäljet ja jäi myllertämään mieltä pitkäksi aikaa. Kirja on raju, väkivaltainen, rumakin ja koettelee lukijaansa, mutta se myös palkitsee monin verroin.

Sen kieli on mitä kauneinta. Aforistisia lauseita, runollisuutta keskellä kauheimpia ihmisen koettelemuksia, sodan julmuuksia.

Rakkaus, yksinäisyys, unelmien toteutuminen tai toteutumattomuus. Mihin ihminen taipuu, kun ankarat ajat osuvat kohdalle ja miten henkinen kantti ja moraali kestää. Minulle tässä kirjassa merkityksellisintä oli juuri ihmiseksi kasvaminen kuvaus.

Kirja muistuttaa minua, että jokaisella on ”bollansa”, näkymätön haamu, ulkopuolinen uhka, joka testaa ihmistä, ja voi auttaa hänet kasvamaan parhaaksi versioksi itsestään, jos niin on tarkoitettu.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja on Pajtim Statovci: Bolla.”

Kari Tahvanainen

26.10.2020

Biisi: Yö: Rakkaus on lumivalkoinen (S. Jussi Hakulinen)