maanantai 6. heinäkuuta 2015

Hyvää suven ja runon päivää


Joensuun Ilosaaressa juhlistettiin päivää runon ja musiikin voimin. -Mukana runoilemassa.
  Kuva: Kari Tahvanainen 





Kuinka monta lehteä
koivulla on 
kun se pukeutuu
parhaimpiinsa

Tyttö taittoi keväällä
oksan, laittoi
pöydälle kristallivaasiin

Laski päiviä
laski lehtiä
syksyllä laski tähtiä

Käki kukkui
lehtien lomasta 



                 Kari Tahvanainen





Hyvää Eino Leinon päivää 



sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Dekkarin kesäisillä siivillä Joensuusta Kiinaan


Dekkarien kautta pääsee tutustumaan 
yllättävän laajasti niin pohjoiskarjalaiseen 
elämänmenoon kuin kirjailijoihinkin.



Hyvä tarina kiehtoo lukijaa ja kesä on lukemisen aikaa. Erityisesti murhamysteerit ja jännitystarinat tuntuvat kiinnostavan kevyeltä luettavalta. Dekkarien kautta pääsee tutustumaan yllättävän laajasti niin pohjoiskarjalaiseen elämänmenoon kuin kirjailijoihinkin. Näin heinäkuun kunniaksi voisi poimia kesäkassiin tällaisia lukukokemuksia. 
     Joensuulainen juristi Jussi Kokkonen on dekkaristi jo toisessa polvessa. Hän tuo dekkarissaan Kaksoisvirhe tapahtumat Joensuun seudulle; Linnunlahden uimarannalta löytyy päätön naisen ruumis. Teoksen päähenkilö, nuorempi konstaapeli Patrik Nora työskentelee Joensuun poliisilaitoksella. 
     Tikkamäen sairaalamiljöö lienee vaikuttanut paljolti joensuulaisen Mika Kähkösen Pimeimmät tunnit –jännäriin. Psykologista jännitystä, päähenkilönä on suht tavallinen sairaanhoitaja Salla Helmeri. 
     Kaksi esikoisjännityskirjailijaa on noussut julkisuuteen aivan viime vuosina. Maarianvaaralaisen Päivi Hyttisen pienoisromaanissa Jahti päähenkilönä on Pohjois-Karjalan poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Ylva Vallio. Vallion juuret ovat Lapissa, äiti on ollut shamaani. Hiukan yliluonnollisenkin puolelle menevä jännitysromaani etenee Lappiin, jonne Vallio komennetaan selvittämään rikosta. Mielenkiintoinen tarina, jolle toivon jatkoa. 
     Liperiläis-joensuulaisen Kimmo Puustisen esikoisromaanissa Arno Tammertin kuljetus taas liikutaan ympäri kesäistä Pohjois-Karjalaa. Sankarina on pimeää taksia ajava joensuulainen Mikko Hovinen. Tuttuja varmasti ovat Puustisen jännärin tapahtumapaikat ja öiset tiet kaikille pohjoiskarjalaisille. 
     Puustinen kirjoitti jo aiemmin jännitysromaanin, Keisarin, yhdessä liperiläisen Tuomas Liuksen kanssa. Liuksen tuotannon kautta pääsemmekin sitten tutustumaan liperiläiseen velmuun Marko Pippuriseen, joka yrittää selvittää sattumalta eteen tipahtelevia rikoksia ja konnankoukkuja. 
     Eittämätön ”murharouva” on outokumpulaislähtöinen kirjailija Leena Lehtolainen, Suomen tunnetuin ja luetuin jännityskirjailija maailmalla. Komisario Maria Kallio -romaaneissa liikutaan usein Outokummussa ja muualla maakunnassa, onhan Kallio kotoisin ”Arpikylästä”. Lehtolainen on kirjoittanut myös jännäritrilogian päähenkilönään henkivartija Hilja Ilveskero - kotoisin Savon ja Karjalan rajaseudulta hänkin. 
     Joensuulainen Tuula-Liina Variskin on uutukaisessaan tuomassa jännitystä kaupunkiin. Psykologinen jännitysromaani Naisen paras ystävä sijoittuu Niinivaaralle. Päähenkilönä on keski-ikäinen rikoskomisario Hanna Pohjois-Karjalan poliisilaitokselta. Luvassa on vahvaa kuvausta narsistista, joka voi tehdä mitä tahansa oman etunsa toteuttamiseksi, ilman tunnonvaivoja. 
     Vielä pitää mainita joensuulainen Jukka Niskanen, joka on luonut aivan omanlaisensa sankarin, Jake Kleinin. Klein työskentelee välillä Joensuun poliisissa, mutta yhä enemmän kansainvälisissä turvafirmoissa. Kleinin seikkailuja on tarjolla jo puolen tusinan romaanin verran ja uskoisin, ettei lukija tule pettymään. 

Haluaisin lopuksi vinkata kesäkassiin poimittavaksi hyvin eksoottisen dekkarisarjan, tuomari Deen seikkailut. Hollantilainen diplomaatti ja tutkija Robert van Gulik kirjoitti diplomaattiuransa aikana Kaukoidässä joukon antiikin Kiinaan sijoittuvia dekkareita. Niiden päähenkilönä on piirituomari Dee. Hän ratkaisee apulaistensa kanssa raakoja ja taitavia rikoksia, mutta mikä parasta, romaanien kautta avautuu autenttinen näköala 600-luvun Kiinaan. 


Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja 


Kolumni Karjalan Heilissä 5.7.2015

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kiveen hakattua runoutta





Runo ja kuva: Kari Tahvanainen

torstai 25. kesäkuuta 2015

Karjalaisesta kajahtaa




Olen syyskaudella sanomalehti Karjalaisen kolumnistina. Hyvässä seurassa. Muina kolumnisteina näyttävät olevan mm. Pohjois-Karjalan "Bill Gates" Kim Väisänen ja maakuntajohtajamme Pentti Hyttinen. Kulttuurista kajahtaa. 


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Outopia 2015 - rohkeuden utopioita










Outopiassa järjestettiin perinteiset karttakepinheiton MM-kisat, jo viidettä kertaa. Lasten sarjan voiton nappasi 7-vuotias Jiri Jolkkonen. Palkinnoksi kisan ylituomari Anja Karhapää luovutti karkkipussin. 


Outopia-tapahtuma järjesti nyt jo viidennen valtakunnallisen kirjoituskilpailun. Teemana oli Rohkeus. Aiemmat teemat ovat olleet utopia, outo, satu ja taika. Tällä kertaa kilpailuun tuli 116 työtä, lapsilta, nuorilta ja aikuisilta. Koko Suomi oli hyvin edustettuna, voittoja meni eri puolille maata. Kilpailussa palkittiin viisi parasta kustakin sarjasta. Tulokset julkistettiin Outopia-päivän lopuksi lauantaina 6.6.  Kyykerin kylätalolla Outokummussa. 

Yleisesti voi sanoa, että rohkeus kirvoitti kirjoittamaan monipuolisesti. Näkökulmia oli laidasta laitaan ja tarinoiden muodotkin ulottuivat runoista omakohtaisiin tarinoihin ja lopulta eläinsatuihin. Joukossa oli myös sellaisenaan hyviä tarinoita, mutta kirjoittaja oli unohtanut kilpailun teeman. 

Kilpailussa haettiin kaunokirjallisia tarinoita, mutta kaunokirjallinen ote usein puuttui. Omakohtainen kokemus päästä päähän kerrottuna ei vielä riitä tarinaksi. Sitä on syytä muotoilla ja dramatisoida. Näin saadaan lukijakin tarinaan mukaan, luodaan hänelle lukukokemus. Oikeakielisyyteenkin olisi hyvä muistaa kiinnittää huomiota, samoin sanaston käyttöön; raikkailla sanavalinnoilla tarina saa aina uutta väritystä. 

Lasten osuus oli tänä vuonna aiempia vuosia pienempi. Lasten sarjaan tuli vain kuusitoista työtä. Ehkäpä maakunnan koulujen opettajille pitäisi antaa sapiskaa. Kilpailukutsu kuitenkin meni kaikille kouluille sähköpostilla. Nuorten sarjassa sen sijaan oli 23 osallistujaa ja taso oli yllättävän hyvä. Koko kilpailusatoa ajatellen rohkeustarinoissa oli aika vähän huumoria. Olla rohkea merkitsee monesti sitä että pitää jaksaa. Kyllä huumorikin tukisi jaksamista. 



Kirjailijaillassa vieraina olivat nuorisokirjailija Jussi Matilainen Seinäjoelta ja kirjailija Tarja Tuovinen Joensuusta. 


Naisten on pukeuduttava burkaan muun muassa Afganistanissa. Tässä mannekiinina on valokuvaaja Pekka Väätänen. Kirjailija Tarja Tuovinen on ollut maailman kriisikentillä harsimassa uhreja kokoon leikkaussalitiiminsä kanssa parikymmentä vuotta. 


Kiusaaminen ja muu kaltoin kohtelu tulivat esille useassa tarinassa. Selvästi näkyi taas, että kiusaaminen ja syrjintä jättävät nuoreen ihmiseen lähtemättömät arvet. Lohdullista on kyllä se, että niitä voidaan käsitellä kirjoittamisenkin keinoin vielä vuosikymmenten päästä ja saada näin lohdusta ja ymmärrystä. Rohkeutta on myös selviytyminen pelottavista haasteista. Toisesta pieneltäkin tuntuva asia voi vaatia toiselta suurta rohkeutta. Esimerkiksi mielenterveysongelmien keskellä lähikauppaan menemisen kynnys voi olla lähes Himalajan korkeudella. Sitten kun sinne uskaltautuu ja ostokset tulee tehtyä, naapurin iloinen kommentti kaupassa ”Ai sinä olet lähtenyt kauppaan, hienoa”, osoittaa että ei se Himalaja niin korkea ollutkaan. Tarinoissa oli monesti opetuksia rohkeudesta ja sen merkityksestä, eläinsatuja myöten. Kehitystarinat kuvasivat rohkeuteen kasvamista, kypsymistä pidemmällä elämänkaarella. 



Valokuvaaja Kimmo Kirves kertoi tapahtumassa rohkeista matkoistaan ympäri maailmaa - fillarilla ja kamera kainalossa. 


Vielä sitä osataan kirjoittaa käsinkin. Lasten tarinoista suurin osa oli kirjoitettu koulussa ruutupaperille tekstaamalla. Nuorten ja aikuistenkin tarinoissa oli muutamia käsin kirjoitettuja tarinoita. Suurin osa kilpailutöistä tuli kirjepostina, mutta kolmisenkymmentä tarinaa saapui sähköpostin kautta. 

Tuomaristona toimi joukko kokeneita kirjailijoita Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin johtokunnasta. Tuomariston puheenjohtajana oli kirjailija Kari Tahvanainen ja jäseninä runoilija Seija Salminen, runoilija, opettaja ja toimittaja Vuokko Juurisoja sekä lastenkirjailija-kuvittaja Niina Reittu-Kuurila. 



Vuoden oudoin hattu -kisan voitti Liisa Eronen. Hattua tutkimassa lapsiyleisöä. 




Outokummun puhallinorkesteri vauhditti tapahtumaa. Ja siitä alkoi Kummun soitto 2015. 


Kari Tahvanainen
Esitelmä Outopian kirjailijaillassa 5.6.2015 kulttuuritalo Maritassa Outokummussa 


Kuvat: Kari Tahvanainen





keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ylisoutajan silta, 1 vee

Niin se aika vain menee. Kesäkuun kuudentenatoista päivänä tulee kuluneeksi jo vuosi siitä kun Joensuuhun avattiin Ylisoutajan silta, ensimmäinen kevyen liikenteen silta. 
     Kuinka monta kertaa sinä olet kulkenut jo sillan ylitse? Omalla kohdallani veikkaisin noin sataa kertaa. Joka viikko siitä tulee kuljettua suuntaan jos toiseen. Onhan se niin kätevä reitti vaikkapa lenkillä tai matkalla Kuhasalon luontopolulle tai kohti Hammaslahtea. 



Kuvat: Kari Tahvanainen


Suvantosillan sulkeminen peruskorjauksen ajaksi on lisännyt myös Ylisoutajan sillan käyttöä. Silta ja sen ranta-alueet ovatkin melkoinen nähtävyys jo nyt. Keskustan päässä on puistoaukio ja kesällä uusi jäätelökioski, rantaraitti jatkuu sillalta Penttilänrannassa Varvinpuistoon päin aina Suomen tuntemattomin runoilija –patsaan ja näköalalaiturin ohitse. Pyörätie puolestaan vie Penttilänkadulta sillalle. Penttilänrantaan rakennetaan koko ajan uutta kaupunginosaa. Rakennuksia nousee, ja niihin taidetta. Prosenttiperiaatteella osa rakennuskustannuksista kohdennetaan taideteoksiin rakennuksia somistamaan. Myös tänä keväänä on luvassa uusien julkisivutaideteosten julkistamisia. 
     Ylisoutajan sillasta on tullut eräänlainen edustava portti Pyhäselältä ja Saimaalta kaupunkiin vesitse saapuville. Silta loistaa yössä ledvalaistuksessa ja valoisan aikaan sen ruskea puukaari ojentuu Pielisjoen yli. Siltahan on rakennettu puusta, teräksestä ja asfaltista. Kyseessä on teräksinen palkkisilta, joka koostuu avattavasta siltaosuudesta ja kiinteistä tulojänteistä. Avattava siltaosuus on tyypiltään kääntösilta. Pituutta sillalla on 134 metriä ja käyttöleveyttä viisi metriä. Sillan kaiteet ovat puuta, taivutettuja pystysäleitä. Kannen päällysteenä on vaaleaa päällystettä, joka on asfaltista ja laastista tehty yhdistelmäpäällyste. Ei pitäisi livittää. Siltaa valaistaan arkkitehtonisena kokonaisuutena käyttäen led-valaisimia, jotka on sijoitettu sillan käsijohteeseen ja sillan reunapalkkeihin. 
     Kevyen liikenteen tarpeisiin tehty silta tehtiin suunnittelukilpailun voittajatyön pohjalta ja sillan nimi valittiin kaupunkilaisten ehdotuksista. Nimen taustalla on vanhan Penttilän saha-alueen ja keskustan välillä toiminut ylisoutaja, joka kuljetti työntekijöitä ja kaupunkilaisia yli Pielisjoen soutuveneellä. 
     Sillan rakennustyöt aloitettiin marraskuussa 2012 ja silta siis valmistui 16. kesäkuuta viime vuonna. Pääurakoitsijana on ollut Kesälahden Maansiirto Oy. 
     Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL on palkinnut Ylisoutajan sillan Vuoden silta-palkinnolla. Tuomaristo kuvaili perusteluissaan sillan olevan toimiva kokonaisuus, joka päivittää perinteisen siltatyypin hienosti nykyaikaan.




     Avajaispäivää 16.6. vietettiin karnevaalitunnelmissa. Ylisoutaja saapui veneellä, runoilija Anna-Liisa Alanko esitti oodin Ylisoutajan sillalle, tarjolla oli värikäs kierros Penttilänrannan taideteoksille ja lopuksi tilaisuus Rantaestradilla Anssi Kasitonnin Suomen tuntemattomin runoilija –patsaan luona. Runoa, tanssia, musiikkia, muisteluita, marttakahviota pitkälle iltaan saakka, jolloin Arto ja Mika Tarkkonen soittivat sillalla vielä Siltatansseissa. 
     Tuleeko tällaisesta juhlapäivästä perinne? Juurtuuko sillan ja Penttilänrannan seudulle uutta tapahtumaperinnettä – synttäripäiväksi tai vaikka jokaiselle kesäiselle viikolle tai kuulle? Se on nyt kiinni kaupunkilaisista itsestään. 
     Kulttuuri- ja taidejärjestöjen piirissä on jo keskusteltu synttäripäivän järjestämisestä. Sisällöstä ei tässä vaiheessa ole vielä kerrottavaa, mutta kaikki ovat tervetulleita tekemään Ylisoutajan sillan ja Penttilänrannan uutta perinnettä, mukavia tapahtumia ja kohtaamisia kulttuuriympäristössä. Ehdotuksia voi tehdä ja lisätietoja kysellä esimerkiksi Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin ihmisiltä. www.ukri.net
     Ylisoutajan sillan ensimmäiset synttärit ovat siis tiistaina 16. kesäkuuta. Ja kesää jatkuu koko kesän. 
     
Paljasjalkainen penttiläläinen runoilija Asko Järvinen kirjoittaa avajaisrunossaan muun muassa näin:

Tuntemattoman runoilijan hahmo löysi
ajan yli, soutajan virran. Ajattelun amfin kulkuneuvon 
kulkea Pielisjoen illan 
välkkyvän
kevyen
liikenteen sillan.




Runoilija Anna-Liisa Alanko sillan länsipuolelta puolestaan ylisti siltaa Oodissaan ylisoutajan sillalle.

Oi, sinä kaivattu, odotettu, Ylisoutajan silta!
Olet vihdoinkin valmis kuljettamaan meitä
kaupungin kävelijöitä, pyöräilijöitä yli joen,
latvavesiltä halki kaupungin Pyhäselkään 
tyynenä virtaavan pyhän Pielisjoen.

Kaupunkimme kaunistus sinä olet,
Wivi Lönnin koulun läheisyydessä. 
Tuntemattoman runoilijan patsaalle
sinä kuljetat meidät, näytät kaupungin
kahdet kasvot, uudet ja vanhat. 

… 


Rakenteesi ovat kevyet kuin unelma.
Rakastuneet katselevat kuuta
kaiteitasi hellästi hyväillen.
Sinun pintaasi eivät rekat ruhjo
eikä pakokaasut leviä kasvoillesi.

… 







Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex, 18.5.2015 


maanantai 18. toukokuuta 2015

Murhia maakunnassa, kuolemaa Kiinassa

Kesä on hyvää lukemisen aikaa. Pitkät valoisat illat vaikkapa kesämökillä ovat mitä oivallisinta aikaa lukea. Erityisesti murhamysteerit ja jännitystarinat tuntuvat kiinnostavan kevyeltä luettavalta. Mysteerien ratkaisu kiehtoo aina lukijaa. Agatha Christien dekkarit lienevät monelle meistä jännityskirjallisuuden varhaisia suosikkeja. 
     Pohjois-Karjala on tapahtumapaikkana aika monessa jännärissä. Samoin pohjoiskarjalaiset ja täältä lähtöisin olevat kirjailijat ovat kunnostautuneet tällä rintamalla. Pohjois-Karjala pysyy jännityksen maailmankartalta muutenkin kuin todellisen rikollisuuden merkeissä, maalla ja kaupungissa. 
     Joensuulainen kirjoittava lakimies Jussi Kokkonen on dekkaristi jo toisessa polvessa. Hän tuo dekkarissaan Kaksoisvirhe tapahtumat Joensuun seudulle; Linnunlahden uimarannalta löytyy päätön naisen ruumis. Teoksen päähenkilö, nuorempi konstaapeli Patrik Nora työskentelee Joensuun poliisilaitoksella. 
     Kaksi esikoiskirjailijaa jännityksen alalla on noussut julkisuuteen aivan viime vuosina. Outokumpulais-maarianvaaralainen Päivi Hyttinen ja liperiläis-joensuulainen Kimmo Puustinen. 
     Päivi Hyttisen pienoisromaani Jahti ilmestyi viime vuonna. Siinä päähenkilönä on Pohjois-Karjalan poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Ylva Vallio. Ylva tarkoittaa naarassutta. Vallion juuret ovat Lapissa, äiti on ollut shamaani. Hiukan yliluonnollisenkin puolelle menevä jännitysromaani sijoittuu Lappiin, jonne Vallio komennetaan selvittämään rikosta. Mielenkiintoinen tarina, jolle toivon jatkoa. 
     Kimmo Puustisen esikoisromaanissa Arno Tammertin kuljetus taas liikutaan ympäri kesäistä Pohjois-Karjalaa. Sankarina on pimeää taksia ajava joensuulainen Mikko Hovinen. Tuttuja varmasti ovat Puustisen jännärin tapahtumapaikat ja öiset tiet kaikille pohjoiskarjalaisille. 
     Puustinen kirjoitti jo aikaisemmin yhden jännitysromaanin, Keisarin, yhdessä liperiläisen Tuomas Liuksen kanssa. Liuksen kautta pääsemmekin sitten tutustumaan liperiläiseen velmuun Marko Pippuriseen, joka yrittää selvittää sattumalta eteen tipahtelevia rikoksia ja konnankoukkuja. Pippurisen seikkailuja on jo tähän mennessä tarjolla useamman romaanin verran. 
     Eittämätön ”murharouva” on outokumpulaislähtöinen kirjailija Leena Lehtolainen, Suomen tunnetuin ja luetuin jännityskirjailija maailmalla tällä hetkellä. Aikoinaan Mauri Sariola kylläkin kaiketi oli maailmalla vieläkin suositumpi Susikoski-dekkareillaan. Maria Kallio -sarjan romaaneissa liikutaan usein Outokummussa ja muualla maakunnassa, onhan Kallio kotoisin ”Arpikylästä”. Espoon poliisilaitoksen komisarion seikkailut edustavat yhteiskunnallista ja ymmärtävää dekkarityyliä, vähän Matti- Yrjänä Joensuun tapaan. Leena Lehtolainen on kirjoittanut myös jännäritrilogian, jonka päähenkilönä on henkivartija-ammattilainen Hilja Ilveskero - kotoisin Savon ja Karjalan rajaseudulta hänkin. 
     Eläkkeellä oleva opetusneuvos Esko Laulajainen puolestaan kuvaa elävästi Ilomantsia kesäisessä jännärissään Savua Ilomantsin yllä. Lomiaan Pogostalla viettäville erityisesti Laulajaisen romaani on varmasti antoisaa luettavaa. 

Joensuulainen Tuula-Liina Variskin on kovasti suuntautumassa maakuntaan sijoittuvaan dekkarimaailmaan. Hänen uutukaisensa, psykologinen jännitysromaani Naisen paras ystävä sijoittuu Joensuun Niinivaaralle. Päähenkilönä on keski-ikäinen rikoskomisario Hanna Pohjois-Karjalan poliisilaitokselta. Luvassa on vahvaa kuvausta narsistista, joka voi tehdä mitä tahansa oman etunsa toteuttamiseksi, ilman tunnonvaivoja. Sikäli ajankohtainen ja valistavakin romaani. 
     Vielä pitää mainita joensuulainen Jukka Niskanen, joka on luonut aivan omanlaisensa sankarin, Jake Kleinin. Klein työskentelee välillä Joensuun poliisissa, mutta yhä enemmän kansainvälisissä turvafirmoissa. Kleinin seikkailuja on tarjolla jo puolen tusinan romaanin verran ja uskoisin, ettei lukija tule pettymään. 






Haluaisin lopuksi esitellä kesäkassiin poimittavaksi hyvin eksoottisen dekkarisarjan, tuomari Deen seikkailut. Hollantilainen diplomaatti ja tutkija Robert van Gulik kirjoitti diplomaattiuransa aikana Kaukoidässä joukon antiikin Kiinaan sijoittuvia dekkareita. Niiden päähenkilönä on piirituomari Dee. Hän ratkaisee apulaistensa kanssa raakoja ja taitavia rikoksia, mutta mikä parasta, romaanien kautta avautuu autenttinen näköala 600-luvun Kiinaan. 
     Van Gulik on tutkinut Kiinan arkistoja ja tuomari Deellä on historiallinen esikuvansa, lakimies joka eteni lopulta Kiinan hoviin saakka ja toimi Pekingissä pääministerinä. Kiinalaistyylinen salapoliisiromaaniperinne tulee kiehtovalla tavalla esille kuudessatoista tuomari Dee –dekkarissa, jotka ovat saatavilla suomeksi.  – Piirituomarilla oli kaikki valta selvittää rikoksia ja langettaa tuomioita, mutta jos hän kerrankin erehtyi, edessä oli kuolema tai vankeus. Tarvittiin siis älykkyyttä, kypsyyttä ja lujaa ammattitaitoa. 





Lisää kirjavinkkejä kesäksi löytyy teoksestani Kari Tahvanainen. Kirjana kämmenellä. Kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilla. Teoksessa on kuusikymmentäkuusi kirja-arvostelua ja lukuisia kirjailijahaastatteluja. Kirja löytyy ainakin kirjastoista. 




Kesä on hyvää aikaa lukea dekkareita ja jännäreitäkin. Otapa tänä kesänä teemaksi maakunta ja eksotiikka. 



Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja 


Kirjallisuuskolumni Iskelmä Rexissä 18.5.2015