Top 25 kirjat - kirjastojen avautumista odotellessa

Näitä luetaan Pohjois-Karjalassa 

- katsaus kirjastojen Top 25 -listaan

Koronaepidemia sulki kirjastot maaliskuussa. Nyt odotellaan hallituksen linjauksia kirjastojen avaamisen suhteen. Helmikuun puolivälin tilannekatsaus lainatuimpien kirjojen listaan Pohjois-Karjalassa näytti tällaiselta. 

Kultamitalisijalla helmikuun puolivälissä oli Enni Mustosen romaani Sotaleski. Suomen kohtalonvuodet koettelevat Ida Erikssonin perhettä - suosittu kirjasarja jatkuu. Hellekesänä 1939 Kirsti Eriksson matkustaa kymmenvuotiaan tyttärensä Vienan kanssa Laatokan rannalle tapaamaan miestään Iivoa, joka on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan kannakselle. Emmi Mustoselta on listalla toinenkin teos, Taiteilijan vaimo.

Hopeamitalin ansaitsee outokumpulaislähtöisen menestyskirjailija Leena Lehtolaisen romaani Valapatto. Se kertoo kahdesta tavallisesta, kunnollisesta ihmisestä, jotka joutuvat ilman omaa syytään keskelle ammattirikollisten kostoretkeä. Kyseessä ei tällä kertaa ole Maria Kallio -romaani.

Pronssisijalle nousee Sofi Oksasen Koirapuisto. Kahdessa aikatasossa vyöryvä kertomus nykypäivän Helsingistä ja Ukrainan itsenäisyyden vuosista, hedelmöitysbisneksestä ja korruptiosta. 

Top 25-listalla on sekä kotimaista että käännöskirjallisuutta, kuten odottaa saattaakin. Lastenkirjallisuudessa ehdoton suosikki näyttää olevan Tatu ja Patu -sarja. Listalla on peräti neljä tämän sarjan kirjaa. Niin aikuisille kuin nuorillekin sopiva Neropatin päiväkirja, Jeff Kinneyn kirjasarja, on edustettuna kahdella teoksella. Lukuhaluttomien ja hauskaa kirjaa etsivien suosikkeja, teoksia luonnehditaan.

Vesa Matti Loirin muistelmat, Jari Tervon menestysteos on luetuimpien joukossa. Samoin Presidentti Urho Kekkosen puolison, kirjailija Sylvi Kekkosen elämään pureutuva Johanna Venhon historiallinen romaani Ensimmäinen nainen on suosittua lukemista näinä päivinä. Sirpa Kähkösen Muistoruohokin edustaa historiallisia romaaneja, tällä kertaa ollaan 1970-luvulla. Heidi Köngäksen Mirjami taas sijoittuu sota-aikaan. 19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle. Mirjami rakastuu palavasti ja järjettömästi, vanhempien vastustuksesta välittämättä. 

Finlandia-voittaja vuosimallia 2019 oli Pajtim Statovci romaanillaan Bolla. Se onkin itsestään selvästi top-listalla. Samoin Ilkka Remeksen uusi jännitysromaani Kremlin nyrkki. Itäsuomalaisille mielenkiintoinen on Antti Heikkisen romaani Maaseudun tulevaisuus. Yhden päivän romaani pienestä kylästä, joka etsii tietään tulevaisuuteen. Suomalaisen Nasaretin kylän asukkaat järjestävät jokavuotisen Kirkastusjuhlan. Rakkaus ja omanarvontunto kukoistavat.

Jännitysromaanit ovat aina suosittuja. Tälläkin listalla niitä ovat muun muassa Camilla Läckbergin Kultahäkki, Jo Nesbön Veitsi, Mari Jungstedtin Näen sinut ja David Lagercrantzin Tyttö joka eli kahdesti.

Yksi mielenkiintoinen kirja on varmaankin Anneli Kivelän Tasaista tahtia Katajalämki -romaani. Kirjasarjasta kun kerrotaan seuraavaa:

Anneli Kivelän rakastetusta Katajamäestä on jo tullut lukemattomille ihmisille toinen kotipaikka, jossa tavataan tuttuja ja jonka kuulumisia kuulostellaan. Tiivis kyläyhteisö on turvallinen mutta ei tylsä, ja sen huomaan on aina yhtä hauska palata. Nyt jo neljännentoista kerran.

Siinäpä oli katsaus Pohjois-Karjalan kirjastojen luetuimpiin teoksiin talvella 2020. Kaikki teoksethan löytyvät kaikista kirjastoista, koska niitä voi varata ja sitten yksinkertaisesti noutaa lainaan omasta kotikirjastostaan. Ja maakunnan kirjastojen osoitehan netissä on vaara.finna.fi

Kari Tahvanainen

3.5.2020 

Aika, sinä surmaajista suurin armahda meitä

Et ole sama teini

Et ole sama veli

Et ole sama täti

Et ole sama äiti hoitokodissa

Jos vielä olet

kaiken jälkeen

ja näemme

Korona

olet vain pintarakenne kruunuinesi

Aika

surmaajista suurin

Armahda meitä

c Kari Tahvanainen

Hyvää pääsiäistä

Iltasella on päästävä kirjastoon

Kolumni

Ilta on kulttuurin prime time -aikaa. Silloin me lähdemme nauttimaan kulttuurista ja sivistyksestä, kuka minnekin. Kaupunginorkesterin konsertteihin, luentotilaisuuksiin, opintoryhmiin, yhteislauluiltoihin, kuuntelemaan kirjailijoita, nauttimaan runoudesta.

Uusien kirjojen ilta 2019 Taiteiden aukiolla. 

     
Joensuussa yksi keskeinen paikka tilaisuuksille on perinteisesti ollut pääkirjasto. Sen viihtyisät tilat kuten Muikku-sali, Taiteiden aukio, Pikku-Muikku lastenosastolla, musiikkiosaston tilat ja kokoushuoneet. Kaikilla lienee lämpimiä muistoja näistä tilaisuuksista.

     On todella kurjaa, että nyt Joensuun kaupunki on supistanut säästökuurillaan pääkirjaston aukioloaikoja. Kirjasto sulkeutuu arkisin jo kello 19 ja on sunnuntaisin kokonaan kiinni.  

     Onhan Joensuun pääkirjasto samalla koko maakunnan pääkirjasto, jossa järjestetään vuosittain paljon tapahtumia ja tilaisuuksia. Kaikki muistavat Arto Pippurin lauluillat, jolloin Muikku-sali pullistelee yleisöstä. Samoin Runon Ystävien suositut Runo-Apaja-illat . Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri on järjestänyt pääkirjastolla sen alusta saakka maakunnallisia kirjamatineoita parhaimmillaan kolmesti vuodessa.

     Matineat ja muut yleisötilaisuudet sijoittuvat iltakuudesta kahdeksaan sen takia, että esiintyjät ja kirjallisuudesta kiinnostuneet ehtivät töiden jälkeen tulla niihin.

Nyt arvokas matineaperinnekin on vaarassa. Kello 17 on ehdottomasti liian varhainen aika järjestää matineoita. Ne kestävät parhaimmillaan yli kaksi tuntia. Ja Joensuussa on vaikeaa löytää korvaavia tiloja matineoille. Puhumattakaan muista ryhmistä, jotka kokoontuvat kirjastolla.

      

Omakustannematinea 2014 Muikku-salissa. 

Eikä siinä vielä kaikki. Yksi harmittava huononnus on sekin, että kirjaston palautusluukku suljetaan päiväajaksi. Palautamme aineistoja kätevästi ohi kulkiessamme. Nyt pitää etsiä tilaa autolle täpötäydeltä kirjaston tai urheilutalon parkkipaikalta jopa tällaisen yksinkertaisen asian takia. Turhia pysäköintisakkojakin tulee. Siinä ei ole mitään järkeä.

    Maakunnan pääkirjaston tulee olla auki viikon jokaisena päivänä ja juuri iltapäivä- ja ilta-aikaan painottuen. Kirjasto voisi avautua päivällä myöhemmin, että ilta-aikojen aukioloaikoja ei tarvitsisi supistaa. Sama pätee sunnuntaihin: auki iltapäivisin vaikka muutamia tunteja. Julkisten tilojen tulee olla kansalaisten käytettävissä järkevällä ja kulttuuria edistävällä tavalla.

Kirjalijamatinea 2019 Muikku-salissa. 

Kuvat: Kari Tahvanainen

Kirjasto on niin tavattoman tärkeä paikka perheille, lapsille, aikuisille, kaikille kaupunkilaisille ja maakuntalaisille laajemminkin. Se tukee yhteisöllisyyttä, osallisuutta, ja torjuu syrjäytymistä. Pohjois-Karjalan maakunnan pääkaupungissakin.

Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Karjalan Heili 11.2.2020

Joensuun pääkirjaston aukioloajat uuteen tarkasteluun

Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin johtokunta keskusteli 27.2.2020 kokouksessaan Joensuun pääkirjaston aukioloaikojen supistuksista. Kirjasto voisi avautua päivällä myöhemmin, että ilta-aikojen aukioloaikoja ei tarvitsisi supistaa. Sama pätee sunnuntaihin: auki iltapäivisin vaikka muutamia tunteja.

Korostettiin sitä, kuinka tärkeä kirjasto on perheille, lapsille, aikuisille. Se tukee yhteisöllisyyttä, osallisuutta, ja torjuu syrjäytymistä. Pohjois-Karjalan maakunnan pääkaupungissa.

Joensuun pääkirjaston aukioloaikoja ei saa supistaa

Joensuun pääkirjasto pidettävä avoinna 

Joensuun kaupunki on supistamassa säästökuurillaan pääkirjaston aukioloaikoja.  Kirjasto sulkeutuu maaliskuusta alkaen arkisin jo kello 19 ja on sunnuntaisin kokonaan kiinni. Kaupunkilaisten ja käyttäjien kannalta kyseessä on oleellinen huononnus kirjasto- ja tilapalveluihin, kulttuurin toimintamahdollisuuksiin yleensäkin.

 Kirjastoautoja Joensuun pääkirjaston pihalla. Kuvat: Kari Tahvanainen

Joensuun pääkirjasto on samalla koko maakunnan pääkirjasto, jossa järjestetään vuosittain lukuisa määrä tapahtumia ja tilaisuuksia. Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri on järjestänyt pääkirjastolla sen alusta saakka maakunnallisia kirjamatineoita vähintään kolmesti vuodessa. Matineat sijoittuvat iltakuudesta kahdeksaan sen takia, että kirjailijat ja kirjallisuudesta kiinnostuneet ehtivät töiden jälkeen tulla niihin. Se on yleensäkin kulttuurin prime time –aikaa! Joensuussa on vaikeaa löytää korvaavia tiloja matineoille. Samoin kirjailijavierailujen sopivin aika on kuudesta kahdeksaan.

     Joensuun seudun kansalaisopiston opintoryhmiä kokoontuu pääkirjaston tiloissa. Ryhmät alkavat perinteisesti kello 18, että ihmiset ehtivät niihin töiden jälkeen. Todennäköistä on, että ryhmien koko toiminta on ensi syksynä vaarassa, jos niitä ei voida pitää kirjaston tiloissa entiseen tapaan. Esimerkiksi vetämäni Lukemisen lumo –kirjallisuuspiiri käyttää kokoontumistensa yhteydessä kirjaston palveluja. Näin kirjaston aukioloaikojen supistaminen vahingoittaa myös kansalaisopistoa. Puhumattakaan muista ryhmistä, jotka kokoontuvat kirjastolla.

     Yksi pieni mutta suuri huononnus on sekin, että kirjaston palautusluukku suljetaan päiväajaksi. Kirjastonkäyttäjät palauttavat aineistoja kätevästi ohi kulkiessaan, se on joustavaa. Nyt pitää etsiä parkkipaikkaa täpötäydeltä kirjaston parkkipaikalta jopa tällaisen yksinkertaisen asian takia. Siinä ei ole mitään järkeä.

     Mielestäni maakunnan pääkirjaston tulee olla auki viikon jokaisena päivänä ja juuri iltapäivä- ja ilta-aikaan painottuen. Julkisten tilojen tulee olla kansalaisten käytettävissä järkevällä ja kulttuuria edistävällä tavalla.

Kari Tahvanainen

kirjailija, Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Karjalainen 23.2.2020

Naiskohtaloita uskonlahkon varjossa

Kirja kämmenellä

Katja Kärki

Jumalan huone

Bazar, 2019, 463 s.

Naiskohtaloita uskonlahkon varjossa

”Jos katsoisin taakseni, muuttuisinko suolapatsaaksi. Jalkani jähmettyvät ja liimaavat minut kiinni asfalttiin. Silmäni tarttuvat tuijottamaan mäen alla piirtyvää kirkon siluettia, vettä ja vaaroja, jotka kerrostuvat sinisinä aamusumun lävitse. Käteni kietoutuvat metsikön mäntyihin, muuttuvat oksiksi, kuviksi karahkoiksi. Ehkä takanani kaikki palaa ja sortuu. Sortukoon. Palakoon poroksi koko kurja kylä. …

Hyvästi isä ja äiti. Hyvästi veljet, jotka pääsitte liian helpolla pelkästään siksi, että teillä on miehen kromosomit, sukkahien peittämät jalat ja allanne viritetyt mopot, iltaöiden vapaus. Hyvästi Maria. Hyvästi koko perkeleen suku. Sinne te jäätte, selkäni taakse jeesuskristuksen sovintoverta valuen, jumalanrauhaa ja taivaankirkkautta hokien ja toistenne olkapäitä puristaen, kun minä menen pois, kun en mahdu teidän maailmaanne, kun olen liikaa kaikkea.”

Näin alkaa Katja Kärjen esikoisromaani Jumalan huone. Kirjailija on kotoisin Nurmeksesta, nykyisin Rovaniemellä asuva opettaja. Jumalan huone kertoo lestadiolaisuudesta ja tiukasta uskonyhteisöstä Lieksan seudulla Pohjois-Karjalassa Martikaisten, kolmen naissukupolven kautta.

     Aili vuonna 1920 syntyneenä on vanhinta sukupolvea. Hän on hyvin juureva ja samalla herkkä ihminen, joka kunnioittaa oman äitinsä ämmä-Eevan opetuksia ja uskonnollista moraalia. Hän kokee saavansa vaikeina vuosina turvaa, lohtua ja elävää yhteisöllisyyttä lestadiolaisuudesta.

     Ailin siskon Vienon tytär Maria on 1960 syntynyttä sukupolvea. Hän on oman tiensä kulkija, naimaton nainen lestadiolaisuuden liepeillä, opiskelee suomen kieltä Joensuun korkeakoulussa ja päätyy maahanmuuttajien opettajaksi. Tulevaisuus on silti yllätyksiä täynnä.

     Marian siskontytär Elsa 1985 syntyneenä edustaa jo aivan uudenlaista sukupolvea. Kuten romaanin alkusivuilta kuuluu, hän tekee täydellisen hypyn ulos lestadiolaisuudesta. Elsan lukioaikainen festarireissu Ilosaarirockiin on osa vapautumista. Se jatkuu jopa koomisiin mittoihin hänen päästyään opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon. Biletyksellä ja rälläämisellä ei tunnu olevan rajoja, nuori nainen etsii itseään.

Elsa päättää tehdä ”kaikki synnit”. Tanssiminen, tv:n katselu, musiikin kuunteleminen, meikkaaminen, korvareiät, hiusten värjääminen, alkoholin juominen ja humalassa oleminen, esiaviollinen seksi eli huoraaminen, valehtelu, tappaminen, huumeet, homoseksuaalisuus… Lista pitenee.

”Kesä on kermavaahtoa ja mansikoita, valoisia pitkiä iltoja ja pyöräretkiä metsän läpi uimarannalle, jossa kalliolla voi maata ja antaa auringon hieroa ihoa kuumilla säteillä. Sitten voi molskahtaa vilpoisaan järveen ja antaa tukan valua märkänä selkää vastan.” Näin ajattelee teinityttö Elsa. Ja telkkaria katsotaan salaa naapurissa toisten lasten kanssa.

      Elämä iloineen ja suruineen etenee värikkään kerronnan rytmissä, vaikka lestadiolaisuus on usein kuin rautapanta pään ympärillä. Jatkuvat sunnuntaiseurat ja saarnakokoukset ”pukukoodeineen” kuten myös uskossa pysymisen vahtiminen muovaavat elämää. Lestadiolaisuuteen kuuluvat isot perheet, kaikilla on paljon sisaruksia.  

Jumalan huone on myös historiallinen maalaisromaani. Sotia edeltänyt sukupolvi joutui kokemaan köyhyyttä ja sodan pelkoa, desanttien murhatöitä kuten Lieksan seudulla todellisuudessakin tapahtui, kun kokonaisia perheitä surmattiin. Kaiken kaikkiaan sodan jäljet näkyvät tämänkin romaanin vanhimmissa sukupolvissa.

     Toksinen maskuliinisuus, kuten nykyisin sanotaan, käyttää tuhoavaa voimaansa niin kaiken kieltävien saarnaajien kuin useiden muidenkin miesten teoissa ja sanoissa. Vanhinta sukupolvea edustavan Maurin hahmossa se tiivistyy oman vaimonsa tappajaan, tyttöjen ja naisten ahdistelijaan ja pahoinpitelijään. Sillä hänen valta on. ”Nainen vaietkoon seurakunnassa.”

     Jos haluaa olla erilainen ja elää omaa elämäänsä, on vain yksi vaihtoehto: on lähdettävä. Naiset haluavat koulutusta ja toisenlaista elämää, joten heidän on lähdettävä. Marian Paavo-veli pakotetaan lähtemään 1970-luvulla nuorena Ruotsiin, koska hän on homo. Perhe hylkää hänet, ”se hirtti itsensä”, mutta tulevaisuus on yllätyksiä täynnä. ”Myö kaikki ollaan hirmu surullisia, jos sinä jouvut väärille teille ja kaotuksseen.” Lestadiolaisuudesta erkaantuminen merkitsee parannuskokouksia ja –keskusteluja, välien menettämistä läheisiin.

Kerronta on värikästä ja intohimoista. Jumalan huone on jaksotettu niin hyvin, että se koukuttaa lukijansa kun vain alkuun pääsee. Kirjaa lukiessa kaipasi tosin usein sukupuuta. Ajassa liikkuminen ja sukulaisuussuhteiden muistaminen pisti välillä selaamaan kirjaa taaksepäin. Romaanin sävy on usein aika synkkä, taustalla väreilee suuri tragedia. Verisiteet ovat lopultakin lähes murtumattomat, suku on olemassa ja muistot elämässä. Lukiessa tuli mieleen niin Pauliina Rauhalan Taivaslaulu kuin Timo K. Mukankin tuotanto.

      Kirjailija on kertonut lehtihaastattelussa teoksensa taustoista, jotka vievät todelliseen lestadiolaisyhteisöön ja paikallishistoriaan.

     ”Koen olevani nyt kypsä kirjoittamaan lestadiolaisuuden ongelmista. Kun yritin kirjoittaa samoista asioista parikymppisenä, olin täynnä vihaa uskovaisuutta kohtaan. Nyt pystyn eri tavalla käsittelemään asiaa. Tämä kirja on ehkä osittain terapiaa minulle.” – Katja Kärki Viva-lehdessä 2/2019

Kirja kämmenellä

Kari Tahvanainen

Iskelmä Rex 27.1.2020