Monikulttuurisuuden puolesta

Hyvät päättäjät, me allekirjoittaneet toivomme, ettei suomalaisista jouluperinteistä tarvitsisi luopua kokonaan. Me toivomme kouluilta ja päiväkodeilta joustavuutta: sallikaa lasten laulaa uusien laulujen lisäksi myös samoja lauluja kuin heidän isovanhempansakin ovat aikoinaan laulaneet. Sallikaa perinteiden siirtyminen eteenpäin. Myös vanhan ajan joulu on suvaitsevaisuutta. - Iltasanomat

Tuu jo

Enkelit suihkuun

ja joulupukki ikkunalle

tallilyhty koholla kädessään

yöhön lepattaen

Joulu hei

sie saisit kyllä jo tulla

tänne meillekin

                   Kari Tahvanainen

Outokummun kuparisydän sykkii nyt romaanissa

Esko-Pekka Tiitinen

Kiven sylissä.

Tammi 2010, 400 s.

Sata vuotta sitten Outokummun suunnilla tapahtui kummia. Löydettiin kuparisuoni. Alkoi kaivostoiminta jonka jäljet tuntuvat kaupungissa tänäkin päivänä.

Outokumpulainen kirjailija Esko-Pekka Tiitinen on kirjoittanut syksyn kirjamarkkinoille perusteellisen romaanin tästä historian juonteesta, Kiven sylissä.

Vänskän suvun vaiheiden kautta lukija pääsee elämään niin maaltamuuton kuin kaivostoiminnan nousut ja laskutkin. Alussa ollaan pienellä tilalla maaseudulla, Kiven sylissä, sillä sydämenmuotoinen Hiskin sydän, kuparikivi uuninpankolla antaa jo aavistaa jostain uudesta vaatimattoman ja sydämellisen perheen elämään.

Kaivos syntyy, maat myydään yhtiölle ja muutetaan Kyykerinkadulle kaupunkiin, mennään töihin kaivosyhtiölle. Eletään kairattujen sydänten aikaa. Patruuna, kaivosyhtiö, pitää huolta ja valvoo kaikkea. Sukupolvet vaihtuvat, elämässä on niin surua kuin iloakin, mutta suvun jonkinlainen kulttuurinen aatteellisuus säilyy ja vahvistuu myötätuntona ja välittämisenä, vaikka siitä saadaankin välillä maksaa kovaa hintaa.

Teoksen kolmannessa osassa eletään Kaivoksen kainalossa, nykyaikaa, oboriginaaliksi itseään kutsuvan Artturi-nuorukaisen kautta. Sammunut kaivos on herännyt uudelleen elämään, kulttuurin ja koulutuksen kehtona.

Esko-Pekka Tiitisen romaani Kiven sylissä herätti minussa muistoja Outokummun historiasta, vaikken outokumpulainen olekaan. Lapsuuden koulukaverini Merja Asikainen oli jäänyt isättömäksi isänsä menehdyttyä silikaattikeuhkoon eli suomeksi kivipölykeuhkoon. Herätti romaani muistoja myös nykyajasta, Outokummun kulttuuritapahtumista.

Kiven sylissä on ainutlaatuinen romaani pohjoiskarjalaisen kaivoskaupungin monikulttuurisesta historiasta ja nykypäivästä. Kaivoksesta on tullut kulttuurikaivos. Ja se kuparikivinen sydän on nyt kulttuurin sydän, josta palansa voi ottaa omaan sydämeensä vaikkapa lukemalla tämän kirjan.

Kirjana kämmenellä, Iskelmä Rex 22.11.2010 

c kari tahvanainen

 

Kirjallisuutta radioaalloilta: uusi teos ilmestyi

Kustannusyhtiö Kustannuskynnys

 

Lehdistötiedote 28.10.2010

heti julkaisuvapaa

Kirjallisuutta radioaalloilta: uusi teos ilmestyi

 

Joensuussa on julkistettu teos kirjan synnystä, vastaanotosta ja kritiikistä. Kirjana kämmenellä, kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilla, on joensuulaisen kirjailija-kriitikko Kari Tahvanaisen kokoama teos.

Radioaalloilla esitettävä kirjallisuuskritiikki häipyy usein taivaan tuuliin, kohti toisia aurinkokuntia, toisin kuin lehtien painetut vuosikerrat. Teokseen onkin koottu kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilta, Iskelmä Rex –radiokanavan kirjallisuusohjelmasta vuosikymmenen ajalta. Kari Tahvanainen on toimittanut radion kirjallisuusohjelmaa ja kertoo teoksessa myös omasta radiohistoriastaan, joka sai alkunsa dx-kuuntelusta.

Äänessä on teostensa kautta kirjailijoita omakustantajista kirjallisuuden valtavirralle. Teos sisältää 66 kirja-arvostelua. Näköalaa kirjallisuuteen laajentavat kirjailijahaastattelut, joissa työstään ja teostensa vastaanotosta sekä lukemisharrastuksestaan kertovat Klaus Elovaara, Raino Harinen, Erkki Väisänen, Veikko Huotarinen, Pirkko Hänninen, Tapani Kinnunen, Terhi Rannela, Marja-Leena Tiainen ja Eeva Tikka.

Teos valottaa samalla kirjallisuuskritiikin tehtäviä ja kustannusmaailman nykytilannetta sivuten muun muassa sähkökirjan markkinoille tulemista.

Kirjana kämmenellä on Kari Tahvanaisen kahdeksas teos. Kirjailija on aiemmin julkaissut runo- ja novellikokoelmia.

Lisätietoja:

Kustantajalta:

www.kustannuskynnys.fi

Kirjailijalta:

Kari Tahvanainen

kirjailija, kriitikko, YTM

kari.tahvanainen@uef.fi

Kirjana kämmenellä. Kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilla -teos on ilmestynyt

Takakannen esittelyteksti: 

Radioaalloilla esitettävä kirjallisuuskritiikki häipyy usein taivaan tuuliin, kohti toisia aurinkokuntia, toisin kuin lehtien painetut vuosikerrat.

Kirjana kämmenellä –kokoelmaan on koottu kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilta, Iskelmä Rex –radiokanavan kirjallisuusohjelmasta vuosikymmenen ajalta.

Äänessä on teostensa kautta kirjailijoita omakustantajista kirjallisuuden valtavirralle. Teos sisältää 66 kirja-arvostelua.

Näköalaa kirjallisuuteen laajentavat kirjailijahaastattelut, joissa työstään kertovat Klaus Elovaara, Raino Harinen, Erkki Väisänen, Veikko Huotarinen, Pirkko Hänninen, Tapani Kinnunen, Terhi Rannela, Marja-Leena Tiainen ja Eeva Tikka.

Teos valottaa samalla kirjallisuuskritiikin tehtäviä ja kustannusmaailman nykytilannetta.

* * * 

Lukutoukille ja rönsyliljoille

- Tässä otteita teoksen johdannosta. 

Kirjana kämmenellä -teokseen on koottu kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilta ja suomalaisten kirjailijoiden haastatteluja. 
 

Olen tehnyt teokseen valitut kirja-arvostelut 2000-luvun alkuvuosikymmenen kuluessa Pohjois-Karjalan paikallisradio Iskelmä Rexin Jokisappi-kirjallisuusohjelmaan. Halusin laajentaa arvostelukokoelman avaamaa näköalaa nykykirjallisuuteen ottamalla mukaan kirjailijoiden haastatteluja, joissa he kertovat teostensa synnystä, vastaanotosta ja omasta lukemisharrastuksestaan. Lisäksi osaan arvosteluista liittyy vinkki kirjan yhteyteen sopivasta suomenkielisestä biisistä eli kappaleesta, jonka olen radio-ohjelmassa soittanut.

Teos jakaantuu kolmeen osaan. Omalla kustannuksella –osassa esitellään aluksi valikoima omakustanteita ja kolmen kirjailijan haastattelut: Klaus Elovaara Tampereelta, Raino Harinen Joensuusta ja Erkki Väisänen Ilomantsista.

Kirjapajoista- osassa esillä on pienempien kustantamojen julkaisemaa kirjallisuutta, ja jälleen kolme kirjailijaa pääsee ääneen: Veikko Huotarinen Nurmeksesta, Pirkko Hänninen Joensuusta ja Tapani Kinnunen Turusta.

Lopulta päädytään Valtavirralle, jossa esitellään suurempien kustantajien julkaisemaa kirjallisuutta. Haastateltavina ovat kirjailijat Terhi Rannela Tampereelta, Marja-Leena Tiainen Liperin Viinijärveltä ja Eeva Tikka Joensuun Hammaslahdesta.  Haastattelut on tehty talvella 2008.

Kirjallisuudelle!

Radioaalloilla esitetty kirjallisuuskritiikki häipyy usein taivaan tuuliin, kohti toisia aurinkokuntia, toisin kuin lehtien painetut vuosikerrat. Kirjana kämmenellä –kokoelma syntyi korjaamaan omalta osaltaan tätä epäkohtaa.

Kirjan idea syntyi tämän vuosikymmenen puolivälissä. Pitkä prosessi johti menestykselliseen lopputulokseen, kun kustantajani kiinnostui teoksesta. Kiitokset siis Kustannuskynnykselle, nuorelle ja virkeälle pienkustantamolle!

Kirjan iän on todettu lyhenevän koko ajan. Olkoon tämä teos myös vaatimattomalla panoksellaan pidentämässä kirjan ikää.

Kauan eläköön kirja ja kirjallisuus!

Laukaalla Taidekeskus Järvilinnassa 6. syyskuuta 2010

Kari Tahvanainen

kriitikko, kirjailija, YTM 

Teos on myynnissä kirjakaupoissa ja kustantajan nettikirjakaupassa 

PS. Teoksessa olevat valitettavat kirjoitusvirheet ovat syntyneet taittovaiheessa.

Aleksis Kivi - vitun hyvä jätkä

Ilman suomalaista kulttuuria ei ole suomalaista elinkeinoelämääkään

Vietämme tänään suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden juhlapäivää, Aleksis Kiven päivää.

Talousvaikuttaja ja suuromistaja Björn ”Nalle” Wahlroos on tänä vuonna kunnostautunut kuuluisilla möläytyksillään. Kesällä hän muun muassa sanoi, että köyhien ihmisten ja rikkinäisten perheiden tukemista ei pitäisi jatkaa. Nämä kannanotot ovat herättäneet suuttumusta suomalaisissa. Facebookissa hänelle on jopa kerätty läksiäislahjaa – menköön mokoma muualle Suomenmaasta.

En ole samaa mieltä. Hyvä yhteiskunta pitää huolta myös köyhistään ja perheistään. Ja suomalainen vanha ja uusi pääoma on velvollinen kehittämään tätä suomalaista kulttuuria ja maata. Mieluummin pääoman käyttäjiä pitäisi sitoa suomalaisen kulttuurin edistämiseen kuin kehottaa menemään muualle. Rahalla ei ole kotimaata, sanotaan. Rahan omistajilla on kotimaa. Ne tavallaan onnelliset joille on rahaa kertynyt, ovat kiitollisuudenvelassa siitä muun muassa Aleksis Kivelle. Ilman kansallistunnetta ja siitä syntynyttä suomenkielistä kirjallista kulttuuria, koulutuslaitosta aina yliopistoja myöten heitäkään ei olisi olemassa, suomalaisina.

Pysyköön Nalle kotimaassa ja edistäköön suomalaista kulttuuriakin. Se on hänen velvollisuutensa suomalaisena.

Kirjailija Aleksis Kivi on jo myyttinen hahmo. Hän uskoi suomen kieleen ja Suomen maahan. Hän teki kirjailijan työtään vaikeissa olosuhteissa, köyhyydessä ja kylmyydessä. Ja kaiken lisäksi hänen kimpussaan hääri vielä Helsingin yliopiston professori August Ahlqvist. Tämä muun muassa väitti että Seitsemän veljestä on häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Se mursi miehen mieltä.

Mutta tänään näemme, että kirjailija Aleksis Kivi osoitti olevansa kiveä kovempi ja professoria parempi. Jos hän olisi täällä tänään, haluaisin puristaa hänen kättään ja sanoa: kiitos, olit helvetin hyvä jätkä.

Makeasti oravainen –runomatinea, Jyväskylän pääkirjasto 10.10.2010
Avaussanat, Suomen Maakuntakirjailijoiden puheenjohtaja, kirjailija Kari Tahvanainen

3.9.2010 UKK - runo tälle muistopäivälle

Suomen yleisradio. Hyvää huomenta hyvät kuuntelijat, lähetyksemme alkaa. Tänään on sunnuntai, elokuun viimeinen päivä, elokuun 31. päivä 1986. Nimipäiväänsä viettävät Arvi ja Arvid, ja ortodoksisen kalenterin mukaan Kipro. Sydämelliset onnittelumme. Aurinko nousee Helsingissä kello 6.11 ja laskee kello 20.28. Kello on kuusi. Aikamerkin jälkeen seuraa ylimääräinen uutislähetys.

Presidentti Urho Kekkonen on kuollut


Maailma sähköhitsaa minuun paljaiden niittyjen upettoisin aamusilmin, kumarassa punertuvat oksien pianistinsormilla pihlajanmarjatertut, nikama nikamalta vyöryy minua Sibelius ja astun ulos aitankosteasta, kävelen siristellen yli pihanurmen kasteen, istuudun aamukahville tyhjään tuvanpöytään, askeltaa poskieni sänkeä ja ihoni untuvaa punainen valurautahuoku, hellanpesästä sähköttävät mäntyjen rätisevät ajatusviivat, maitokannun nokassa on särö,

kun hellan äärestä kuulen

Kekkonen se on kuollu.


Kari Tahvanainen: Tähdenlento leimalla. Runokokoelma. 1997