Menetettyjä nuoruuksia Joensuussa

Kirja-arvio

Suvi Piiroinen: Menetetyt
Myllylahti, MurhaMylly-sarja, nro 162, 2017
315 s. 


Mitä tapahtuu, kun lasta tai nuorta kiusataan koulussa vuosi toisensa jälkeen? Jäljet voivat johtaa kauas tulevaisuuteen. Nuori elämä on menetetty. Moni jää suremaan. Kiusaajat jäävät elämään. Tällaista tapahtumavyyhteä käsittelee Suvi Piiroisen uusi jännitysromaani Menetetyt.
   
Tapahtumapaikkana on Joensuu. Viisi nuorta aikuista on kuollut, ja pikku hiljaa selviää että heidät on tapettu. Yhdistävänä tekijänä on kaupungin yksi koulu ja siellä yksi koululuokka. Tapahtumaa tutkii Joensuun poliisilaitoksella tutkijatiimi, jonka jäsenten itsensäkään elämä ei ole sujunut ilman ongelmia ja vaikeuksia. Rikostutkija Väinö Väiski Rossin vaimo on kadonnut, toisen tutkijan Rob Peuran vaimo kuolee liikenneonnettomuudessa joka liittyy tutkittaviin murhatapauksiin. Robin yhdeksänvuotias Lotte-tyttö on jäänyt äidittömäksi. Oma suru, ikävä, raivo ja toivottomuus ovat tunteita, joita poliisienkin on käsiteltävä rikostutkinnan lomassa. Nissinen on luonut elävänoloisia dekkarityyppejä teokseensa, joka on toinen samassa sarjassa. Aiemmin on ilmestynyt Pahaa parempi –jännitysromaani.
   
Itselleni tämä kirja oli yllätys. Rupesin lukemaan sitä joulun aikoihin ja se imaisi heti mukaansa. Hyvin rakennettu ja koukuttava tarina on kyseessä. Loppuratkaisu on yllättävä. Kirjassa on yhteiskunnallista sanomaa. Muistatte varmaan Matti-Yrjänä Joensuun Harjunpää-dekkarit. Jotain saama linjanvetoa täältäkin löytyy. Pahuudella on syvät jäljet inhimillisessä elämässä.
     Menetetyt-kirjan taustalla on Aino Vennan tunnetuksi tekeämä biisi List by Steven. Kirjassa sitä mukaillaan tähän tapaan:
     ”Vihon ensimmäisellä sivulla oli lista listoista, joita nuori halusi tehdä. Ensimmäisenä oli Lista asioista, joita haluan tehdä ennen kuin kuolen, eli bucket list. Toisena oli Lista maailman parhaista asioista. Sitten alkoi tulla listoja parhaista elokuvista, näyttelijöistä, kirjoista, bändeistä… Ja sitten tuli lista The hottest men in the world. Seuraava lista oli Koulun kuumimmat TOP10.”
   
Joensuun seudulta on kirjoitettu yllättävän paljon jännityskirjallisuutta. Asialla ovat olleet monesti pohjoiskarjalaiset kirjailijat. Suvi Piiroinenkin on lähtöisin Joensuusta, vaikka asuu nykyisin Kuopiossa. Muun muassa Jussi Kokkonen, Tuomas Lius, Jukka Niskanen, Päivi Hyttinen, Tuula-Liina Varis ja Kimmo Puustinen ovat tehneet rikoskirjallisuutta Joensuusta. Samoin Leena Lehtolaisen Maria Kallio on seikkaillut alkupuolen kirjoissa Joensuun seudulla ja Outokummussa.

Suvi Piiroisen jännitysromaania Menetetyt voisi suositella vaikkapa kouluväelle ja koululaisten kotiväelle. Koulukiusaaminen on vakava asia.


Kari Tahvanainen

Iskelmä Rex 29.1.2017
www.radiorex.fi

PS. 

List By Steven 
by Aino Venna
I have this list of the things that I like
That I hide away
I have this list of the things that I like
Yes I keep it safe
Ice cream for breakfast a cigarette lunch
Cartoon afternoon
Sun flakes in lemonade, new leather shoes
Violent kiss or two
I have this list of the things that I like
I have this list of the things that I like
I have this list of the things that I like
That I hide away
I have this list of the things that I like
Yes I keep it safe
Cats on the roof, dogs in a fight
Swing in the wind
Movie monologues, girls that don't pose
Those long-haired high school
Those long-haired high school boys
I have this list of the things that I like
I have this list of the things that I like
Wind in the trees, trees in the skies
My fingers in your hair
Wind in the trees, trees in the skies
Wind in the trees, trees in the skies
My fingers
Wind in the trees, trees in the skies
Wind in the trees, trees in the skies
My fingers in your hair
Wind in the trees, trees in the skies
Wind and the trees, trees in the skies
My fingers
Wind and the trees, trees in the skies
My fingers in your hair
In your hair
In your hair

Lukeminen kannattaa aina

Kolumni

Rakkaan Suomemme satavuotisjuhlavuosi on aivan kohta ohitse. Alkaa uusi vuosisata. Juhlavuoden varrella kirjallisuus on ollut hyvin esillä. Esimerkiksi Ylen 101 kirjaa –sarjassa on esitelty perusteellisesti yksi kirja itsenäisyyden jokaiselta vuodelta.
     Mutta millainenhan lienee kirjan tulevaisuus? Säilyykö kirja? Entä lukutaito ja into lukemiseen? Siihen meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.
     Kirjallisuustoimittaja Suvi Ahola pohti Hesarin lauantaiesseessä 2. joulukuuta kirjallisuuttamme otsikolla ”Satavuotiaan Suomen kirjallisuus voi hyvin ja haastaa yhä harvemmat lukijansa.”

Lukemisinnosta ei Aholan mukaan ole tuoretta tutkimustietoa, mutta suunta on alaspäin. Myös lukutavat muuttuvat. Perinteisesti olemme uppoutuneet kirjan tarinaan korviamme myöten; rakastamme juonia. Uusien lukutapojen käyttäjät eivät välttämättä kaipaa juonta, vaan sirpaleinen eteneminen viehättää. Lukeminen on kaleidoskooppi.
     Juhlavuoden Finlandia-palkintoehdokkaat kuten Miki Liukkonen antavat uusien lukutapojen kokeilemiseen taidolla ja riemulla kirjoitettua proosaa, Ahola toteaa. Ei ole kyse enää pelkästä kokeilemista vaan uudenlaisesta tuotannosta.
     Aika ajoin syntyy hahmoja ja kirjasarjoja, joista tulee klassikoita. Ennen olivat Viisikot, sittemmin Harry Potterit. Ovatko nyt tulossa Soturikissat? Erin Hunterin eläinfantasiasta on veikattu uutta Potteria.

Kävin äskettäin mielenkiintoisen keskustelun veljentyttäreni kanssa. Keskusteltiin lapsuuden lukukokemuksista. Hän yllätti minut kertomalla, että lukaisipa jo eka luokalla ensimmäiset Harry Potterit. Ne herättivät hänessä nyt aikuisenakin jatkuvan lukuinnon. Omassa lapsuudessani Enid Blytonin Viisikko-sarja oli samanlainen innon herättäjä.
     Kirjallisuus on siitä ihmeellistä, että se pakottaa, tai paremminkin houkuttelee kavalasti, lukijansa tulkitsemaan jokaista sanaa ja lausetta. Rakentamaan päänsä sisälle suorastaan kirjan maailman.  Jokainen omalla luovalla tavallaan. Tarjolla on elämyksiä, mielikuvitusta kehittäviä ”lukuharjoituksia”. Ja luvassa empatiaa, estetiikkaa, filosofiaa. Vain lukijalle. Lukekoon sitten pokkaria tai sähkökirjaa.
     Suvi Ahola puhuu Potterin jälkeisestä uudesta fantasia-aallosta. Esimerkiksi Emmi Itärannan Teemestarin kirjassa käsitellään ongelmista suurinta, ekologista katastrofia; se on vakavaa yhteiskuntakritiikkiä. Itselleni tulee mieleen myös Jussi Valtosen Finlandia-palkittu He eivät tiedä mitä tekevät. Uusi kirjallisuuskin pohtii suuria kysymyksiä. Ja kiinnostaa nuoria lukijoita.

Me voimme vaikuttaa kirjan ja lukemisen hyvään tulevaisuuteen. Annetaan lahjaksi kirjoja eikä mitään roinaa. Itse toteutin tätä joulun aikaan antamalla läheisille lapsille ja nuorille niin Esko-Pekka Tiitisen lastenkirjoja kuin Aleksi Delikourasin Nörtti-kirjoja. Kädet syyhyävät, että koskahan pääsen antamaan heille lahjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, seikkailujen seikkailun.
     Emme ole koskaan liian lukeneita. Siitä on lähdettävä, edelleen. Lukeminen kannattaa aina. Ja  kirjoittaminen.


Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Karjalan Heili 30.12.2017

Pohjoismaista kirjastoviikkoa

Pohjoismainen kirjastoviikko 13. - 19.11.2017

Teemana on Pohjolan saaret ja Suomi 100

Vuoden teoksista yksi on Ulla-Lena Lundbergin Jää/Is.

Joensuussa Pohjola-Norden, Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ja Joensuun seutukirjasto järjestivät ääneenlukuillan Lundbergin romaanista. Itse esittelin kirjailijan ja kirjan.

Kirjastoviikon sivut

Ulla-Leena Lundberg ja Jää

                      

Eräs ystäväni sanoi että Ulla-Leena Lundbergin Jää-romaani on paras kirja mitä hän on koskaan lukenut. Se on aika paljon sanottu. Ja kyllähän tämä Pohjoismaiden kirjastoviikon teemakirja on hyvä, jännittävä ja vaikuttava, ja hyvin käännetty. Olen lukenut sen kahteen kertaan.

Lundberg kutsuu itseään tyypilliseksi rannikkoruotsalaiseksi. Hän on myös etnologi eli kansatieteilijä, jonka kiinnostus ihmisyhteisöjen henkiseen ja aineelliseen kulttuuriin näkyy tässä palkitussa Jää-romaanissakin. Myös Afrikka on hänen kiinnostuksensa kohteena muutamassa kirjassa, samoin Siperia.

Kirjailija on kotoisin Kökarin saarelta Ahvenanmaalta ja hän asuu nykyisin Porvoossa. Saaristo ja Ahvenanmaa elävät hänen tuotannossaan. Hän aloitti runoilijana jo 15-vuotiaana. Ahvenanmaa-trilogiaan kuuluvat romaanit Leo, Suureen maailmaan ja Mitä sydän halajaa. Tuotantoon kuuluu kaksikymmentä teosta.

Lundberg on palkittu mm. Kiitos kirjasta –palkinnolla, Svenska Akademiens Finlandspris –palkinnolla, Runeberg-palkinnolla, Valtion kirjallisuuspalkinnoilla, Kaarlen päivän mitalilla – ja lopulta Finlandia-palkinnolla vuonna 2012.

Jää, ruotsiksi Is, ammentaa kirjailijan omasta perhetaustasta. Tapahtumapaikkana on Kökarin saari. Sinne muuttaa heti sodan jälkeen nuori pastori Petter Kummel perheineen johon kuuluvat pastorka Mona ja tyttäret Sanna ja Lillus, joka syntyy Körarilla. Heidän ja saaristolaisten elämää seurataan neljän vuoden ajan. Keskeisessä roolissa on myös Posti-Anton. Tämä on Helsingin Sanomien Antti Majanderin arvion mukaan äärettömän arkinen ja juuri sitä kautta hukka myyttisiinkin mittoihin kasvava lautturi, joka kuljettaa kirjeiden ja lehtien lisäksi myös näynomaista tietoa tulevasta.

Majander kirjoittaa Hesarissa: Luotolaisten horisonttiin siis nousee pappi, jonka hyvyys, auttamishalu ja käytännönläheisyys paistavat auringon tavoin kaikkien ylle kiitollisuutta olemassaolosta. Jää on matka kirjaviisaudesta luonnon ja toimeentulon karuihin peruselementteihin. Ehkä voi sanoa alkukristillisyyteen. Jää on kuin luomiskertomus, Majander kuvailee.

Kieli ja kuvaustapa kyllä vetää lukijan mukaansa, vaikka teoksessa mennään välillä hyvinkin syvällisiin ajatuksiin, kun kertoja pohtii hengellisyyttä, papin ja saarelaisten toimia ja tuumailuja. Kerronta tulee hyvin lähelle myötäeläen henkilöidensä mukana.

Finlandia-raadin kuvauksen mukaan Jää on monitasoinen romaani, joka nousee taitavasti ja usein huumorin myötäsukaisuudella kuvatun arjen yläpuolelle ja muodostaa tarkkaan mietityn kokonaisuuden, jossa jokainen elementti näyttäytyy motivoituna. Romaanin yksittäisissä kohtauksissa, jotka ennustavat tai toteuttavat sen dramaattista käännettä, on lyyristä kauneutta, joka syvenee horisontissa tai taustalla odottavan menetyksen vuoksi. Jää näyttää lukijalleen, miksi sen ihmiset toimivat niin kuin toimivat: vanhempina, yhteisön jäseninä, ja laajasti ottaen ihmisinä luonnon ja sen voimien armoilla.

Finlandia-palkinnosta 2012 päättäneen presidentti Tarja Halosen mukaan pappi Peter Kummel on melkein uuden rauhan kauden symboli: hyvään uskova optimisti. - Kirja ei ole kunnianosoitus Kummelin perheelle, vaan myös saaristolaisille ja ilo meille lukijoille, toteaa Halonen palkintopuheessaan.

Päästetäänpä lopuksi ääneen itse kirjailija Ulla-Lena Lundberg. Finlandia-palkinnon jakotilaisuudessa hän kertoi näin.

- För mig, en typisk rannikkoruotsalainen, är det en speciell glädje att få stå här som ett levande bevis på att Finlands litteratur mår väl på sina båda nationalspråk och att majoriteten fortfarande ger minoritetslitteraturen erkänsla och utrymme. Många värmande finska läsarreaktioner har visat att erfarenheter som uttrycks på svenska i detta land finner absolut genklang i finska bröst.

Utan goda översättare går det inte. Därför är det med särskild glädje jag vänder mig till min översättare Leena Vallisaari och tackar henne för hennes översättning av Is. Leena har översatt alla mina böcker sedan Leo år 1989. Det är underbart att ha en översättare som man litar på, med en stark känsla för ton och valör och en egen konstnärsidentitet som man inte ska ge sig in och peta på

under arbetets gång.

Jag vill alltså använda Leena som ett exempel på översättarens roll som förmedlare mellan våra två nationalspråk och betona hur viktigt det är att översättarna får erkänsla och arbetsmöjligheter. Tack Leena: om det fanns ett översättar-Finlandia och jag hade makten skulle jag ge det till dig.

Kirjailija Kari Tahvanainen 13.11.2017 

Ääneenlukuillassa Joensuun pääkirjaston Taiteiden aukiolla 

PS.

Pohjoismaisesta kirjastoviikosta tulee pohjoismainen kirjallisuusviikko vuonna 2018

Yhdistyksissä tehdään yhdessä toiminnan kulttuuria

Sivistyksen juurilla -kolumnisarjan kolumni

Tapasin yhtenä iltana nuoren tuttavani, joka valitti olevansa yksinäinen. Hän pohdiskeli, että on vaikeaa löytää kavereita ja toimintamahdollisuuksia. Hänen pitäisi löytää itselleen yhdistys, ajattelin. Päästä oppimaan tekemisen kulttuuria, joka vallitsee yhdistysmaailmassa. 

     Teimme 2015 Pohjois-Karjalan järjestöasiain neuvottelukunnassa Janessa uutta yhdistysohjelmaa 2015 – 2020. Maakuntaliiton ohjelmalla on tarkoitus kehittää yhdistystoimintaa ja avata sitä kansalaisille. Miun yhdistys -ohjelma on samalla valaiseva katsaus maakuntamme yhdistyskenttään.
     Aktiivisia yhdistyksiä on noin 2200. Yhdistysten kirjo on laaja. Esimerkiksi kulttuuriyhdistyksiä, mukaan lukien kyläyhdistykset, näistä on 14 %. Kaikenikäisille ja kaikenlaisista yhteisistä asioista kiinnostuneille löytyy varmaan oma yhdistys.
     Suurimpana ongelmana järjestöjen toiminnassa pidettiin vapaaehtoistoimijoiden puutetta, toiminnan kehittämisen vaikeuksia ja taloudellisen tilanteen epävakaisuutta. Täällä yhdistyksiin osallistutaankin laiskemmin kuin muissa maakunnissa! Yhdistysten koettiin kuitenkin toiminta-ajatustaan toteuttaessaan edistävän alueensa ihmisten hyvinvointia. Maakunnallinen Jelli.fi-järjestötietopalvelu on osoittanut tarpeellisuutensa tiedon jakajana.

   
Tutkin yliopisto-opinnoissani sekä 1990- että 2000-luvun vapaaehtoisten motivaatiota Ilosaarirockin toteuttamisessa. Selvitin heidän sitoutumistaan ja innostuneisuuttaan ja sen muutosta. Sitoutuneimmat tekijät olivat yhteisön sisemmillä kehillä, mutta vaikka sitoutuminen ja panos yhteisön tavoitteiden toteuttamiseen olivat hyvin erilaisia, tärkeäksi hahmottui tunne kuulumisesta yhteisöön ja mahdollisuus tehdä itse jotain sen edustaman asian eteen. Ilosaarirock ja Joensuun Popmuusikot onkin osoitus hyvästä ja vaikuttavasta toimintakulttuurista. Nykyiset johtajat ovat valikoituneet asemiinsa vuosien varrella talkootyön eri portaiden kautta.
   

https://www.jelli.fi/

Yhdistysten toimintakulttuurissa on Miun yhdistys -ohjelman mukaan paljon kehittämistä.  Janen toimenpide-ehdotuksiksi tuli viisi kohtaa. Omannäköistä toimintaa kannustetaan, johtamista kehitetään, toimitaan ympäristöä suojellen, mainostetaan toimintaa, ja kansalaistoiminnasta iloitaan yhteisillä teoilla. Myös vapaat toimintaryhmät huomioidaan ja hankeosaamista kehitetään.
     Joensuun kaupunginvaltuusto uusiutui ja nuortui viime vaaleissa muuta maata voimakkaammin. Keski-ikä on nyt 48 vuotta. Uuden kaupunginvaltuuston jäsenistä kymmenkunta on alle kolmekymppisiä ja nuorin valtuutettu on 18-vuotias. Heissä näkyy järjestötoiminnan voima. Useimmat näyttävät olevan yhdistysten kasvatteja! Valtuutetun osa ei ole helppo, mutta tällaiselta pohjalta lähtökohdat ovat hyvät, sanoisin asialliset.

Kuva: Joensuun Popmuusikot ry. 

Nuori tuttavani, joka valitteli sivullisuuttaan, istui itse asiassa pöydässä, jossa oli parinkin nuoriso- ja kulttuurijärjestön aktiiveja. Huomaamattaan hän oli jo hyvässä seurassa. Mutta omaa aktiivisuutta tarvitaan, jos yhdistystoiminnasta haluaa saada kaiken hyvän irti, yhdessä.



Kari Tahvanainen
kartsa.tahvanainen@gmail.com
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri, kirjailija, palkittu järjestöaktiivi ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja 

Karjalainen 15.10.2017

Onnittelut Suomen Kirjailijaliitolle

Onnea 120-vuotiaalle 

Suomen Kirjailijaliitolle

Aleksis Kiven päivänä 2017

Mies nousee alapihan mäkeä

Mies nousee alapihan mäkeä.
Ne ovat perunannostossa pellolla
tien varrella. Eivät kysy, mies vastaa.
Poika, poika syntyi, olette nyt
mummi ja ukki, enot ja tädit.

Sotakenttien ruumissillat,
raz-dva-stalin –huudot leirillä.
Sillä hetkellä ne ovat unohtuneet.

Uni on uusi.
Poika on syntynyt.

c Kari Tahvanainen, 2017 

Muuttolintujen aika

Kuvat: Kari Tahvanainen