Outokummun kuparisydän sykkii nyt romaanissa

Esko-Pekka Tiitinen

Kiven sylissä.

Tammi 2010, 400 s.

Sata vuotta sitten Outokummun suunnilla tapahtui kummia. Löydettiin kuparisuoni. Alkoi kaivostoiminta jonka jäljet tuntuvat kaupungissa tänäkin päivänä.

Outokumpulainen kirjailija Esko-Pekka Tiitinen on kirjoittanut syksyn kirjamarkkinoille perusteellisen romaanin tästä historian juonteesta, Kiven sylissä.

Vänskän suvun vaiheiden kautta lukija pääsee elämään niin maaltamuuton kuin kaivostoiminnan nousut ja laskutkin. Alussa ollaan pienellä tilalla maaseudulla, Kiven sylissä, sillä sydämenmuotoinen Hiskin sydän, kuparikivi uuninpankolla antaa jo aavistaa jostain uudesta vaatimattoman ja sydämellisen perheen elämään.

Kaivos syntyy, maat myydään yhtiölle ja muutetaan Kyykerinkadulle kaupunkiin, mennään töihin kaivosyhtiölle. Eletään kairattujen sydänten aikaa. Patruuna, kaivosyhtiö, pitää huolta ja valvoo kaikkea. Sukupolvet vaihtuvat, elämässä on niin surua kuin iloakin, mutta suvun jonkinlainen kulttuurinen aatteellisuus säilyy ja vahvistuu myötätuntona ja välittämisenä, vaikka siitä saadaankin välillä maksaa kovaa hintaa.

Teoksen kolmannessa osassa eletään Kaivoksen kainalossa, nykyaikaa, oboriginaaliksi itseään kutsuvan Artturi-nuorukaisen kautta. Sammunut kaivos on herännyt uudelleen elämään, kulttuurin ja koulutuksen kehtona.

Esko-Pekka Tiitisen romaani Kiven sylissä herätti minussa muistoja Outokummun historiasta, vaikken outokumpulainen olekaan. Lapsuuden koulukaverini Merja Asikainen oli jäänyt isättömäksi isänsä menehdyttyä silikaattikeuhkoon eli suomeksi kivipölykeuhkoon. Herätti romaani muistoja myös nykyajasta, Outokummun kulttuuritapahtumista.

Kiven sylissä on ainutlaatuinen romaani pohjoiskarjalaisen kaivoskaupungin monikulttuurisesta historiasta ja nykypäivästä. Kaivoksesta on tullut kulttuurikaivos. Ja se kuparikivinen sydän on nyt kulttuurin sydän, josta palansa voi ottaa omaan sydämeensä vaikkapa lukemalla tämän kirjan.

Kirjana kämmenellä, Iskelmä Rex 22.11.2010 

c kari tahvanainen

 

Kirjallisuutta radioaalloilta: uusi teos ilmestyi

Kustannusyhtiö Kustannuskynnys

 

Lehdistötiedote 28.10.2010

heti julkaisuvapaa

Kirjallisuutta radioaalloilta: uusi teos ilmestyi

 

Joensuussa on julkistettu teos kirjan synnystä, vastaanotosta ja kritiikistä. Kirjana kämmenellä, kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilla, on joensuulaisen kirjailija-kriitikko Kari Tahvanaisen kokoama teos.

Radioaalloilla esitettävä kirjallisuuskritiikki häipyy usein taivaan tuuliin, kohti toisia aurinkokuntia, toisin kuin lehtien painetut vuosikerrat. Teokseen onkin koottu kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilta, Iskelmä Rex –radiokanavan kirjallisuusohjelmasta vuosikymmenen ajalta. Kari Tahvanainen on toimittanut radion kirjallisuusohjelmaa ja kertoo teoksessa myös omasta radiohistoriastaan, joka sai alkunsa dx-kuuntelusta.

Äänessä on teostensa kautta kirjailijoita omakustantajista kirjallisuuden valtavirralle. Teos sisältää 66 kirja-arvostelua. Näköalaa kirjallisuuteen laajentavat kirjailijahaastattelut, joissa työstään ja teostensa vastaanotosta sekä lukemisharrastuksestaan kertovat Klaus Elovaara, Raino Harinen, Erkki Väisänen, Veikko Huotarinen, Pirkko Hänninen, Tapani Kinnunen, Terhi Rannela, Marja-Leena Tiainen ja Eeva Tikka.

Teos valottaa samalla kirjallisuuskritiikin tehtäviä ja kustannusmaailman nykytilannetta sivuten muun muassa sähkökirjan markkinoille tulemista.

Kirjana kämmenellä on Kari Tahvanaisen kahdeksas teos. Kirjailija on aiemmin julkaissut runo- ja novellikokoelmia.

Lisätietoja:

Kustantajalta:

www.kustannuskynnys.fi

Kirjailijalta:

Kari Tahvanainen

kirjailija, kriitikko, YTM

kari.tahvanainen@uef.fi

Kirjana kämmenellä. Kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilla -teos on ilmestynyt

Takakannen esittelyteksti: 

Radioaalloilla esitettävä kirjallisuuskritiikki häipyy usein taivaan tuuliin, kohti toisia aurinkokuntia, toisin kuin lehtien painetut vuosikerrat.

Kirjana kämmenellä –kokoelmaan on koottu kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilta, Iskelmä Rex –radiokanavan kirjallisuusohjelmasta vuosikymmenen ajalta.

Äänessä on teostensa kautta kirjailijoita omakustantajista kirjallisuuden valtavirralle. Teos sisältää 66 kirja-arvostelua.

Näköalaa kirjallisuuteen laajentavat kirjailijahaastattelut, joissa työstään kertovat Klaus Elovaara, Raino Harinen, Erkki Väisänen, Veikko Huotarinen, Pirkko Hänninen, Tapani Kinnunen, Terhi Rannela, Marja-Leena Tiainen ja Eeva Tikka.

Teos valottaa samalla kirjallisuuskritiikin tehtäviä ja kustannusmaailman nykytilannetta.

* * * 

Lukutoukille ja rönsyliljoille

- Tässä otteita teoksen johdannosta. 

Kirjana kämmenellä -teokseen on koottu kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilta ja suomalaisten kirjailijoiden haastatteluja. 
 

Olen tehnyt teokseen valitut kirja-arvostelut 2000-luvun alkuvuosikymmenen kuluessa Pohjois-Karjalan paikallisradio Iskelmä Rexin Jokisappi-kirjallisuusohjelmaan. Halusin laajentaa arvostelukokoelman avaamaa näköalaa nykykirjallisuuteen ottamalla mukaan kirjailijoiden haastatteluja, joissa he kertovat teostensa synnystä, vastaanotosta ja omasta lukemisharrastuksestaan. Lisäksi osaan arvosteluista liittyy vinkki kirjan yhteyteen sopivasta suomenkielisestä biisistä eli kappaleesta, jonka olen radio-ohjelmassa soittanut.

Teos jakaantuu kolmeen osaan. Omalla kustannuksella –osassa esitellään aluksi valikoima omakustanteita ja kolmen kirjailijan haastattelut: Klaus Elovaara Tampereelta, Raino Harinen Joensuusta ja Erkki Väisänen Ilomantsista.

Kirjapajoista- osassa esillä on pienempien kustantamojen julkaisemaa kirjallisuutta, ja jälleen kolme kirjailijaa pääsee ääneen: Veikko Huotarinen Nurmeksesta, Pirkko Hänninen Joensuusta ja Tapani Kinnunen Turusta.

Lopulta päädytään Valtavirralle, jossa esitellään suurempien kustantajien julkaisemaa kirjallisuutta. Haastateltavina ovat kirjailijat Terhi Rannela Tampereelta, Marja-Leena Tiainen Liperin Viinijärveltä ja Eeva Tikka Joensuun Hammaslahdesta.  Haastattelut on tehty talvella 2008.

Kirjallisuudelle!

Radioaalloilla esitetty kirjallisuuskritiikki häipyy usein taivaan tuuliin, kohti toisia aurinkokuntia, toisin kuin lehtien painetut vuosikerrat. Kirjana kämmenellä –kokoelma syntyi korjaamaan omalta osaltaan tätä epäkohtaa.

Kirjan idea syntyi tämän vuosikymmenen puolivälissä. Pitkä prosessi johti menestykselliseen lopputulokseen, kun kustantajani kiinnostui teoksesta. Kiitokset siis Kustannuskynnykselle, nuorelle ja virkeälle pienkustantamolle!

Kirjan iän on todettu lyhenevän koko ajan. Olkoon tämä teos myös vaatimattomalla panoksellaan pidentämässä kirjan ikää.

Kauan eläköön kirja ja kirjallisuus!

Laukaalla Taidekeskus Järvilinnassa 6. syyskuuta 2010

Kari Tahvanainen

kriitikko, kirjailija, YTM 

Teos on myynnissä kirjakaupoissa ja kustantajan nettikirjakaupassa 

PS. Teoksessa olevat valitettavat kirjoitusvirheet ovat syntyneet taittovaiheessa.

Aleksis Kivi - vitun hyvä jätkä

Ilman suomalaista kulttuuria ei ole suomalaista elinkeinoelämääkään

Vietämme tänään suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden juhlapäivää, Aleksis Kiven päivää.

Talousvaikuttaja ja suuromistaja Björn ”Nalle” Wahlroos on tänä vuonna kunnostautunut kuuluisilla möläytyksillään. Kesällä hän muun muassa sanoi, että köyhien ihmisten ja rikkinäisten perheiden tukemista ei pitäisi jatkaa. Nämä kannanotot ovat herättäneet suuttumusta suomalaisissa. Facebookissa hänelle on jopa kerätty läksiäislahjaa – menköön mokoma muualle Suomenmaasta.

En ole samaa mieltä. Hyvä yhteiskunta pitää huolta myös köyhistään ja perheistään. Ja suomalainen vanha ja uusi pääoma on velvollinen kehittämään tätä suomalaista kulttuuria ja maata. Mieluummin pääoman käyttäjiä pitäisi sitoa suomalaisen kulttuurin edistämiseen kuin kehottaa menemään muualle. Rahalla ei ole kotimaata, sanotaan. Rahan omistajilla on kotimaa. Ne tavallaan onnelliset joille on rahaa kertynyt, ovat kiitollisuudenvelassa siitä muun muassa Aleksis Kivelle. Ilman kansallistunnetta ja siitä syntynyttä suomenkielistä kirjallista kulttuuria, koulutuslaitosta aina yliopistoja myöten heitäkään ei olisi olemassa, suomalaisina.

Pysyköön Nalle kotimaassa ja edistäköön suomalaista kulttuuriakin. Se on hänen velvollisuutensa suomalaisena.

Kirjailija Aleksis Kivi on jo myyttinen hahmo. Hän uskoi suomen kieleen ja Suomen maahan. Hän teki kirjailijan työtään vaikeissa olosuhteissa, köyhyydessä ja kylmyydessä. Ja kaiken lisäksi hänen kimpussaan hääri vielä Helsingin yliopiston professori August Ahlqvist. Tämä muun muassa väitti että Seitsemän veljestä on häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Se mursi miehen mieltä.

Mutta tänään näemme, että kirjailija Aleksis Kivi osoitti olevansa kiveä kovempi ja professoria parempi. Jos hän olisi täällä tänään, haluaisin puristaa hänen kättään ja sanoa: kiitos, olit helvetin hyvä jätkä.

Makeasti oravainen –runomatinea, Jyväskylän pääkirjasto 10.10.2010
Avaussanat, Suomen Maakuntakirjailijoiden puheenjohtaja, kirjailija Kari Tahvanainen

3.9.2010 UKK - runo tälle muistopäivälle

Suomen yleisradio. Hyvää huomenta hyvät kuuntelijat, lähetyksemme alkaa. Tänään on sunnuntai, elokuun viimeinen päivä, elokuun 31. päivä 1986. Nimipäiväänsä viettävät Arvi ja Arvid, ja ortodoksisen kalenterin mukaan Kipro. Sydämelliset onnittelumme. Aurinko nousee Helsingissä kello 6.11 ja laskee kello 20.28. Kello on kuusi. Aikamerkin jälkeen seuraa ylimääräinen uutislähetys.

Presidentti Urho Kekkonen on kuollut


Maailma sähköhitsaa minuun paljaiden niittyjen upettoisin aamusilmin, kumarassa punertuvat oksien pianistinsormilla pihlajanmarjatertut, nikama nikamalta vyöryy minua Sibelius ja astun ulos aitankosteasta, kävelen siristellen yli pihanurmen kasteen, istuudun aamukahville tyhjään tuvanpöytään, askeltaa poskieni sänkeä ja ihoni untuvaa punainen valurautahuoku, hellanpesästä sähköttävät mäntyjen rätisevät ajatusviivat, maitokannun nokassa on särö,

kun hellan äärestä kuulen

Kekkonen se on kuollu.


Kari Tahvanainen: Tähdenlento leimalla. Runokokoelma. 1997

Jenkki on ihan jees

Kesälukemisenani on ollut amerikkalaisen John Irvingin uusi romaani Viimeinen yö Twisted Riverillä. Erään kokin ja hänen poikansa elämäntarina 1950-luvulta nykypäivään. Paikkana on tukkikämppäkylä Amerikan maalla. Kokin pikkupoika tappaa aluksi vahingossa isän rakastajan paistinpannulla. Siitä alkaa perheen pakomatka josta ei vaiheita puutu. Pojasta tulee menestyskirjailija.

Jotenkin tuttua Irvingiä. Ja löytyihän se Irvingin karhutoteemi tästäkin romaanista. Löytyy Suomi-vaikutteitakin.

Irving käväisi keväällä Suomessa. Uutukaisen esittelyn ohella hän katsoi Kom-teatterissa Kaikki isäni hotellit. Oli kuulemma tyytyväinen sovitukseen, tyytyväisempi kuin teoksen nuivaan vastaanottoon USA:ssa 1981.

Minulle yksi Irvingin tiiliskiviromaani on jäänyt selkänahkaan. Lukiessani Oman elämänsä sankaria kotipihan heinikossa poltin selkäni pahanpäiväisesti, oli kirja niin mukaansatempaava. Elokuvasovituskin täytti odotukset. Kirjailija on kertonut teostensa synnystä ja elämästään teoksessa Tuulesta temmattu tyttöystävä.

Toinen jenkki USA:n koillisosasta on kauhukirjailija Stephen King. Vähän erilaista Kingiä on suosikkini, trilogia Tukikohta, joka kuvaa elämää ydinsodan jälkeen. Ja Kingin varhainen teos, Viimeinen kesä, tarina nuorten viimeisestä huolettomasta kesästä tunnetaan myös fifties-musiikilla ryyditettynä elokuvana.

Onpa King kirjoittanut opaskirjankin kirjailijoille: Kirjoittamisesta, muistelma leipätyöstä. – Hyvän tarinan tekeminen on kuin dinosauruksen luurangon kaivamista maan uumenista, King opastaa. Ja onhan hän dinosauruksensa, tavan ihmisen pimeät puolet, saanut elämään karmaisevalla teholla. Monen kirjan tapahtumat voisivat olla totta vaikkapa jossain täkäläisessä tuppukylässä.

Muista jenkkikirjailijoista tulee näitä heppuja lukiessa mieleen Paul Auster, Anne Tyler, David Leavitt, John Steinbeck, Mark Twain, Jack London. Ja ne mainiot beatnik-kirjailijat ja -runoilijat! Kuten myös suomalaisperäinen Luolakarhun klaanin luoja, Jean M. Untinen-Auel.

Kriittiset yhteiskuntatieteilijät esittivät sotien jälkeen, että amerikkalainen massakulttuuri johtaa rappioon. Siinä on varmasti perää, mutta vastapainona syntyy koko ajan massakulttuurin välityksellä leviävää ”parempaakin” kulttuuria, taidetta, viihdettä.

Ystäväni kanssa tapasimme yhteen aikaan luetella huviksemme, mitä kaikkia asioita tuleekaan USA:sta – ja kuinka samaan aikaan toisella suupielellä Amerikkaa mollataan, huomaamatta todellisuutta. Saimme aina hyvät naurut.

Ruikonperälläkin on tuijotettu silmät sirrillään Dallasia – Pam pam Pamela.... Puhumattakaan Kauniista ja rohkeista, ja aiemmin Peyton Placesta. Ja länkkäreitä.

Amerikkaa on joka lähtöön. Onhan kyse monikulttuurisesta suurvallasta, kulttuurien ja rotujen sulatusuunista. Maasta jossa 2040-luvulla valkoinen rotu ei ole enää enemmistönä, vaan eletään vähemmistöenemmistöisessä valtiossa, joka on lisäksi ikäjakaumaltaan nuori ja innovatiivinen. Saamme nähdä, miten se tulee ilmenemään kulttuurin saralla.

Sivumennen sanoen, voisin olla syntynyt Minnesotassa. - Well, ei ollenkaan hassumpi ajatus! Nimittäin 1900-luvun alkuvuosina ukkini ja siskonsa hankkivat keisarilta ulkomaanpassit. Kävi vain niin, että jostain syystä ainoastaan tämä sisko lähti matkaan, laivalla Atlantin yli. Siirtolaisinstituutin rekisterit kertovat tämän verran. Valokuvat ja kirjeet Minnesotasta kertovat sitten lisää.

Amerikantäti lähti matkaan Joensuun Sepänkadulta. Asun nykyisin samalla kadulla. Tässä olisi ainesta vaikka John Irvingin tyyliseen tarinaan.


Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Ukri-kolumni
Karjalan Heili 1.8.2010
www.karjalanheili.fi

Joutilaisuuden ylistys jatkuu

Lukuvinkki kesäksi

Hengähä tok lauloi aikanaan Esa Pakarinen suositussa laulussa. Nykyaikaankin tuo sanonta sopii. Onhan ajan henki kiire kiire kiire. Kaikkea tätä kieli vyön alla ja läpät silmillä arkisessa oravanpyörässä kiitämistä vastaan on onneksi alkanut syntyä vastaliikkeitä. Koittaako ennen pitkää arvojen uusi vallankumous ja laiskuus voittaa kiireen? Sitä toivoo muun muassa Tom Hodgkinson, joka on kirjoittanut teoksen Joutilaat vanhemmat.

Hitaus-liikkeen yksi huomattavia bestsellereitä oli viitisen vuotta sitten ilmestynyt Carl Honorén teos Slow, elä hitaammin! Manifesti verkkaisen elämän puolesta. Tämän ajattelun sanomaa, sanoisiko klassista sivistynyttä menoa, on Englannissa edistänyt toimittaja ja kirjailija Tom Hodgkinson. Häneltä on suomennettu aiemmin muun muassa teokset Matkaopas joutilaisuuteen ja Vapauden ylistys.

Tämä uutukainen ilmestyi suomeksi viime vuonna samoihin aikoihin kun Hodgkinson vieraili Helsingissä. Joutilaisuudessa ei ole kyse itse asiassa kovin kummoisesta asiasta. Voisi sanoa, että jos jarruttaa nykyajan käsitteen ”laatuaika” ihan maalaisjärjelle, alkaa lähestyä joutilaisuuden ajatusta. Eli että kaikessa rauhassa oleminen ja mietiskely, yhdessä puuhailu ja käsityöläisasenne, ekologinen elämäntapa ja henkisten arvojen ylivalta voittavat aina kiireen ja epäterveellisen itsensä loppuun polttamisen.

Hodgkinson soveltaa näitä kiireyden vastaisia ajatuksiaan uudessa teoksessaan perhe-elämään nimenomaan lapsia ajatellen. Hänen manifestinsa joutilaille vanhemmille sisältää muun muassa tällaisia periaatteita:
Vanhemmuus ei merkitse raatamista
Lupaamme jättää lapsemme rauhaan
Joutilas vanhempi pärjää vähällä rahalla
Makaamme sängyssä mahdollisimman pitkään
Iloinen sekasorto on parempi kuin synkeä siisteys

Minua Tom Hodgkinsonin ajattelu on aina kiehtonut, eritoten siksi että hän osaa vetää ajatustensa tueksi vanhoja yhteiskuntafilosofeja ja ajattelijoita. Ajatukset ovat uskottavia ja arkisia, ja kaiken lisäksi Hodkinson kirjoittaa selvää tekstiä.

Ja eikös tällainen uusi ajatus sovi kuin nyrkki silmään esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tapahtuvaan koulujen lopettamisvimmaan ja superkoulujen synnyttämiseen. Hodgkninsonin oppien mukaan voitaisiin hoitaa oppivelvollisuuden edellyttämä lasten opetus kimpassa; hankkimalla vaikkapa yhteisiä kotiopettajia ja perustamalla kotikouluja.

Tom Hodgkinsonin uutuusteos Joutilaat vanhemmat listaa lopuksi kirjoja, joita lapsille pitäisi lukea ja tarjota luettavaksi. Sieltä löytyy suomalaisellekin tuttuja klassikoita, kuten Peter Pan, Viisikko, Liisa Ihmemaassa, Robinson Crusoe, Charles Dickensin, Arthur Conan Doylen ja Grimmin veljesten tuotanto. – Ai niin, siinähän tulikin jo enemmänkin vinkkejä kesälukemiseksi.

Tom Hodgkinson
Joutilaat vanhemmat
Basam Books 2009, 303 s.

Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 24.5.2010