maanantai 30. tammikuuta 2012

Finlandia 2000-luvulle!



Pekka Haavisto puhuu  Joensuussa Wanhan Jokelan sohvalla seisten 29.1.2012 - Kuva: Kari Tahvanainen






Pekka Haavisto: Anna mun kaikki kestää. Sovinnon kirja. WSOY 2011Mielenkiintoinen ja asiallinen teos, joka kyllä osoittaa hänen rautaisen kokemuksensa sotakentillä - ja kertoo myös paljasjalkaisen hesalaisen kouluajoista ja reissuista. Suosittelen.

Tämä toivon ja pienen ihmisen kasvava liike... - Maalaislääkäri Tapani Kiminkisen resepti äänioikeutetuille






Pekka Haavisto teki yllätysiskun Joensuun Wanhaan Jokelaan

Pekka Haavisto teki yllätysiskun Joensuun Wanhaan Jokelaan 29.1.2012. Hän allekirjoitti myös vetoomuksen Jokelan talon säilyttämiseksi. 


Jokelan karvahattupuolella Haavisto puhui loosin sohvalla seisten - vallankumoushenkeä ilmassa. Vasemmalla istuva herrasmies lahjoitti tyylikkään käsityönä tehdyn villapaitansa Haavistolle lämmittämään automatkalla kotiin Helsinkiin.


 Jokelan suuri sali näki vielä tämänkin ihmeen.



Talo oli tupaten täynnä.


Kuvien copyright Kari Tahvanainen 2012

Tarja Cronbergin teesit Pekka Haavistosta

perjantai 20. tammikuuta 2012

Suvannolta lähetysvirtaan – radiotoiminnan kehityskulkuja


Pentti Kemppainen: Aina soi sävelradio. Radiomusiikista musiikkiradioon
Avain 2011, 294 s. 


Suvannolta lähetysvirtaan – radiotoiminnan kehityskulkuja  

Tämänkertainen kirja kämmenellä tulee lähelle tätä radio-ohjelmaa ja radiokanavaa. Musiikki soi vähän väliä ja lähetysvirta soljuu kaiken kaikkiaan sutjakkaasti eetteriin ympäri vuorokauden kaupalliselta radioasemalta. Kirja on Pentti Kemppaisen teos Aina soi sävelradio. Radiomusiikista musiikkiradioon. Kysymys kuuluu, kuinka populaarimusiikin asema ja määrä radiolähetyksissä ovat muuttuneet lähes sadan vuoden kuluessa, kuinka musiikki on muuttanut radiota. 


Pentti Kemppainen on vanha YLE-veteraani, joka jo 1960-luvun alussa oli perustamassa Nuorten radiota ja toimi siinä DJ Poppamiehenä. Hän oli saanut idean Suomessa uudenlaiseen nuoriso-ohjelmaan ollessaan vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. USA:ssa kehittynyt kaupallinen populaarikulttuuri rock- ja jazzmusiikkeineen oli tullut soittolistojen myötä oleelliseksi osaksi täkäläisten radioasemien ohjelmasisältöä, vaikkakin alussa musiikki oli marginaalista täytettä puheohjelmille. Kunnes tajuttiin että musiikki tuo asemille kasapäin rahaa, kun listoista tehdään tarpeeksi vetäviä. Siitä se sitten lähti, ja lopulta radioasemat ovat kehittyneet formaattiradioiksi, jotka korva tunnistaa ja erottaa toisistaan jo lyhyellä kuuntelulla. Eri yleisöille on erilaisia kanavia viihtyä, kaupallisuus teki niin sanotusti murron ja muutti radiomaailman perusteellisesti. 


1960-luku oli murroksen aikaa niin Euroopassa kuin Suomessakin. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen rockin ja pukeutumistyylien muodossa jo 50-luvun lopulla, mutta Beatles-vuosikymmen merkitsi läpimurtoa. Sotien jälkeisen suuren ikäluokan nuoriso ei tahtonut enää kuunnella iänikuisia valistusohjelmia, valtiollisen radion oli muututtava. Muutoksen tuulia toivat niin 60-luvun merirosvoasemat kuten Radio Nord kansainvälisillä vesillä kuin jo 30-luvulla perustettu Radio Luxembourg, ”The Great 208”, jonka varmasti jokainen vanhempi musiikin ystävä muistaa keskipitkiltä aalloilta. Kun yö saapui, Suomessakin radiot viritettiin Ulan sijasta suhiseville aallonpituuksille – rockin ja popin uutuudet tulivat Euroopasta. Mielenkiintoista kyllä, merirosvoasemien rahoitus tuli amerikkalaisilta media-alan miljonääreiltä. Mutta näinhän sen täytyi ollakin. Kaupallisuus etsi uusia markkinoita Euroopasta. 


Kemppaisen historiikki kertoo yleisradiotoiminnan kehityksestä niin Amerikassa kuin Euroopassakin. Perinteet ovat erilaiset. USA:ssa radio on perustunut alusta asti pieniin kaupallisiin asemiin ja muutamaan valtakunnanverkkoon. Euroopassa elettiin pitkään valtiollisen monopoliradion, kuten BBC, Suomen Yleisradio ja Sveriges Radio, varassa ja ehdoilla; päätehtäväksi nähtiin tiedottaminen ja sivistäminen. Mutta, mediatutkija Neil Postmanin sanoin, viihteellistyminen alkoi vallata alaa. Valtiolliset radiot vastasivat lopulta haasteeseen jakamalla ohjelmiaan erityyppisille kanaville, kuten Ylessä nykyisin olevat Ylen Ykkönen, Radio Suomi ja YleX. Kemppainen kuvaa teoksessaan niin Reporadion vaiheet politiikan myrskyissä kuin Radiomafiankin nousun ja tuhon. Mielenkiintoista on, kuinka nuorten sukupolvien kuuntelutottumukset ja musiikkimaku ovat johdattaneet kehitystä uusiin suuntiin. 


Suomalaisen yleisradiotoiminnan historiassa on monenlaisia virstanpylväitä. 1923 radioamatöörit järjestivät ensimmäisiä radiolähetyksiä, 1926 perustettiin Suomen Yleisradio, 1935 Lauantain toivotut levyt, 1941 yli vuoden mittainen Säkkijärven polkka –maratoni, jolla estettiin radiomiinojen räjäyttäminen Viipurissa, Hella Wuolijoen pääjohtajakausi sotien jälkeen, Ula-lähetykset 1953, Sävelradio 1963, vinyylilevyt korvasivat savikiekot 50-luvun lopulla, kasettinauhuri keksittiin 1963, Rockradio aloitti 1980, radiomonopoli murtui 1985 ja kaupalliset asemat tulivat eetteriin, Radiomafia aloitti 1990 Ylen kanavauudistuksen myötä, 1992 Ylessäkin otettiin käyttöön soittolistat, 2003 Radiomafian korvasi YleX. Paikallisten kaupallisten radiokanavien rinnalle alkoi tulla valtakunnallisia ja eurooppalaisia kanavia kuten NRJ – Energy. 


2000-luvun alussa suomalainen radio onkin siirtynyt täysin uudelle aikakaudelle, on tullut uusi työnjako. Kaupallisten asemien myötä radiosta on tullut viihdeteollisuutta, tasalaatuisia formaattiradioita, lähetysvirtaradioita, musiikkiradioita. Perinteistä julkisen palvelun tehtävää jatkaa Yle Radio Suomi, Ylen Ykkönen kilpailee varttuneista ja korkeakulttuurin kuluttajista, ja YleX nuorista kuuntelijoista, ja lisäksi on Yle Puhe. 


Rockradion toimittaja Jukka Haarma tosin totesi jo 1988 olevan täysin selvää, että kaupalliset radioasemat ovat pelastaneet radion mediana, se on kiinnostava ja kuunneltu. Ilman kaupallisia kanavia Ylekin olisi ehkä nukkunut 1900-luvun loppuun asti. 


Pentti Kemppaisen radiokirjassa Aina soi sävelradio. Radiomusiikista musiikkiradioon on hengästyttävän paljon tietoa ja onhan teos hiukan opettavainenkin, sanoisinko yleläinen, mutta kaiken kaikkiaan hyvä lukupaketti radion historiasta, joka koskettaa meistä jokaista. Jo yleissivistykseen kuuluu tietää mitä tarkoittaa ”The Great 208”. – Muuten, Sävelradion puuhamiehistä löytyy joensuulainenkin toimittajalegenda, Hannu Kangaspunta. 


Biisi: Pariisin kevät: Invisible Man   

Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 16.1.2012

tiistai 17. tammikuuta 2012

Vuodenkiertoa Suomessa ja Liettuassa

Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto on teos, johon tekee aina mieli palata. Kansatieteilijä Vilkuna kirjoitti teoksensa jo 1950-luvulla kooten siihen suomalaiseen vuodenkiertoon liittyvää kansanperinnettä. 

Tammikuun merkkipäiviin meillä kuuluvat muun muassa Heikin päivä ja Paavon, Paavalin päivä. Loppiaisen jälkeen ovat alkaneet työntäyteiset härkäviikot, mennään kohti laskiaista. 

Heikin päivänä 19.1. muistellaan piispa Henrikkiä, jonka talonpoika Lalli tappoi Köyliön järven jäälle 1156. Mutta Heikki juhlistaa myös vuodenkierron tärkeää etappia. Karhu kääntää silloin kylkeään ja sanoo: ”Yö puolessa, nälkä suolessa”. Heikki vie kohti kevättä: ”Heikki heinänen kurikka, joka taittaa talven selän”. Heikin päivänä lapset saavat iltapimeällä juosta ympäri kyliä kelloja, kulkusia ja metalliastioita helistellen ja rummuttaen. 

Paavalin päivänä 25.1. puolestaan sanotaan: ”Paavali parasta talvea. Paavali on talvennapa”. ”Jos ei Paaval pauku, ei ole hehko heinäpouta.” 

Liettuassakin on rikas vuodenkiertoon liittyvä kansanperinne. Kädessäni on teos, jonka sain liettualaiselta ystävältäni parikymmentä vuotta sitten. Liettualaiset kuukausien nimet ovat varsin mielenkiintoisia, niissä kuvastuu itsestään selvä yhteys luontoon. 
Näin meitä valistaa Danute Brazyte Bindokeinen kokoama teos Lithuanian Customs and Traditions, Lietuviu Paprociai ir Tradicijos

Sausis, tammikuu, tarkoittaa kuivaa pakkaslunta.
Vasaris, helmikuu, tulee kesää tarkoittavasta vasara-sanasta – kevät on jo ihmisten mielissä.
Kovas, maaliskuu, tulee kamppailua tarkoittavasta sanasta – talvinen sää vaihtelee laidasta laitaan. Sana tarkoittaa myös mustavarista, joka raakkuen etsii jo ruokaa paljastuvilta pelloilta. 
Balandis, huhtikuu, on kyyhkysten kuu – kyyhkyset kuhertelevat ja niiden laulu kuuluu kaikkialla. 
Geguzis, toukokuu, on kaunein kuukausi Liettuassa. Kuten sanasta voimme päätellä, käet kukkuvat metsissä ja tuovat kevään tullessaan. 
Birzelis, kesäkuu, kertoo koivujen olevan täydessä lehdessä. 
Liepa, heinäkuu, on lehmusten kuu – lehmukset kukkivat ja mehiläiset keräävät mettä hunajaansa. 
Rugpjutis, elokuu, on kiireinen rukiin korjuun kuukausi.
Rugsejis, syyskuu, on sekin omistettu rukiille, seuraavan kevään rukiit kylvetään peltoon. 
Spalis, lokakuu, liittyy pellavan loukuttamiseen, joka tehdään syksyllä.
Lapkritis, marraskuu, on lehtien putoamisen kuukausi
Gruodis, joulukuu, maa on jäätynyt möykyiksi teillä ja pelloilla. 

Ja tutustumista muinaiseen liettualaiseen maalaiselämään voi jatkaa vaikkapa nobelkirjailija Czeslaw Miloszin mainion Issan laakso -romaanin parissa. 

Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 16.1.2012


keskiviikko 11. tammikuuta 2012

torstai 5. tammikuuta 2012

Elo tää ihmisen

Anneli Kajanto (toim.)
Elämän muutos. Omakohtaisia kertomuksia
Kansanvalistusseura 2010, 207 s. 

Elo tää ihmisen

Näin uudenvuoden aikaan moni meistä tekee uudenvuodenlupauksia ja puntaroi elämänsä mennyttä ja tulevaa. Tähän sopii mainiosti pohdinnan apuvälineeksi Kansanvalistusseuran toissa vuonna kokoama antologia. Kirjana kämmenellä minulla on tänään Anneli Kajannon toimittama teos Elämän muutos – omakohtaisia kertomuksia. 

Elämänkulkuteorioissa kuvataan elämää väistämättä muuttuvana ja kehittyvänä ilmiönä. Ihmisen elämänkulku etenee kriisien ja erilaisten avainkohtien kautta, kohti uusia kehitystehtäviä ja toivottavasti kohti kypsymistä ja oman elämänsä jonkinlaista ymmärtämistä. Kehitys on monisuuntaista ja siinä nivoutuvat yhteen niin biologiset kuin sosiaaliset ja kasvatukseen liittyvät tekijät, ja siinä on mukana myös filosofisia ulottuvuuksia. Arkisesti puhutaan usein myös kolmenkympin, neljänkympin, viidenkympin jne. kriiseistä. 

Elämänkulkuaan voi jokainen itse yrittää hahmottaa tarinoiden kautta – kirjoittamalla ja pohtimalla elämänsä tärkeitä käänteitä. Elämän muutos –teos koostuukin näistä tavallisten ihmisten omakohtaisista kertomuksista. Kansanvalistusseura, OK-opintokeskus ja Oriveden opisto järjestivät Elämänmuutos-kirjoituskilpailun, jonka sadosta kirja on koottu. Teoksessa on 44 kirjoittajaa eri puolilta Suomea. Muutostarinat on ryhmitelty yleispiirteisiin teemoihin: Ihmisen ääni, rakkaus, menetys, luopuminen, sopeutuminen, selviäminen, löytäminen, valinta. Jo teemojen nimistä näkyy kriisien moniulotteinen luonne. Kirjoitukset avaavat erilaisia tapauksia värikkäästi ja uskottavasti.  

Elämän muutos –antologia on varsin monipuolinen kooste muutoksista ja niihin suhtautumisesta. Vaikka elämänmuutos voi olla joskus tietoista ja harkittua, kriisit ovat usein odottamattomia, ne tulevat suunnittelematta. Ja mikä tärkeintä, ne johtavat johonkin uuteen ihmiselämässä. On uusi tilanne uusilla resursseilla, sillä mikä on jäänyt jäljelle, tai mikä on tullut lisäksi, uusissa muodoissa. Muutoksessa on mahdollisuus. 

Tämä teos sopii mielestäni mainiosti kaikille omaa tai läheistensä elämää puntaroiville. Yksityinen on yleistä, meillä kaikilla on tämäntapaisia muutoksia ja tarvetta niihin. Teos voi toimia kuvastimena ja ideoiden antajana, kuten myös lohduttajana vaikeissa elämäntilanteissa. 

Yllättävää kyllä, löysin teoksesta yhden tuttavanikin, kirjailijan. Kamppailu harvinaisen syövän kanssa oli vienyt jotain mutta antanut tavallaan tilalle uutta, mahdollisuuksia ja voimia. 

”Olen aina erilainen. Se nainen, jolla oli syöpä silmässä. Se jolla on lasisilmä. Kaikki olemme erilaisia, jokainen tavallaan. Aika vähällä olen päässyt. Muista epäkohdista kuulen kyllä, silmästä saan palautetta aika vähän. Työssä jouduin esiintymään ja pakotin itseni siihen. Esillä olo ei ole enää kauheaa, mutta paljon työtä esiintymispelon voittaminen on vaatinut. … Minulla on ihan hyvä elämä ja elämään kuuluu jatkuva muutos. Selviän niistä kyllä.”

Kirjana kämmenellä tänään oli Anneli Kajannon toimittama antologia Elämän muutos – omakohtaisia kertomuksia. 



Biisinä soi: Matti Johannes Koivu: Vain elämää (s. Emil Retee) 


c Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 2.1.2012