torstai 20. elokuuta 2015

Särkyneitä toiveita ja toivoa - nuoruuden kuvaus 1970-luvulta Pohjois-Karjalasta

Unto Martikainen
Särkyneiden toiveiden kuja 
Hai, 2013, 217 s. 


Särkyneiden toiveiden kuja -romaani kertoo pohjoiskarjalaisesta nuorestamiehestä Akesta. Kyseessä on selviytymistarina. Ake nimittäin joutuu lukion käytyään psykiatriseen hoitoon maanisen käyttäytymisensä takia kahdeksaksi kuukaudeksi. Kirjassa kuvataankin tätä aikaa Paiholan sairaalassa Kontiolahdessa ja Aken taivalta siitä eteenpäin. Tapahtuma-aika lienee joskus seitsemänkymmentäluvulla.   
     Tämä ei ole helppo kirja, eikä tämä ole hauska kirja. Mutta tämä on tarina, jossa edetään varjojen kautta kohti valoisampaa elämää. Kirja antaa paljon ajattelun aihetta siitä, missä kulkee terveyden ja sairauden raja, ja miten oma elämänhistoria vaikuttaa jaksamiseen ja selviämiseen. Kaikki on rajalista mutta toivo on mahtava voimavara. 
     Tarinan edetessä Ake muistelee lapsuuttaan ja omaa perhettään sekä sukuaan. Sieltä löytyykin monia värikkäitä ihmistyyppejä, sekä valon että varjon puolelta. Monella on ollut vaikeita elämänkohtaloita sekä vaikeuksia oman itsensä kanssa. Vanhatalon Ukko-Herkko, Aken ukki isän puolelta esimerkiksi on varsin erikoinen ja hankala ihminen. Samaten tärkeäksi nousee Anastasia-mummi äidin puolelta, mummi joka on ollut pienen Aken tuki ja turva. 
     Viina, naiset ja levoton mieli vievät myös romaanin kertojaminä  Akea moneen suuntaan. Romaanin loppupuolella kyllä valoakin sitten alkaa näkyä hämärällä särkyneiden toiveiden kujalla. Ahkera ja lahjakas nuorimies löytää elämäntiensä. 
     Särkyneiden toiveiden kuja on Joensuulaiskirjailija Unto Martikaisen ensimmäinen romaani. Martikainen tunnetaan näytelmä- ja tietokirjailijana, jonka kynästä on lähtöisin monia paikallishistoriaan liittyviä teoksia ja näytelmiä. 


Joensuun Parafest 2015. Kirjailija Unto Martikainen odottamassa esiintymisvuoroa. 


Unto Martikainen oli kirjailijavieraana Joensuun Parafestissa 14.8.2015. Haastattelijana kirjailija Kari Tahvanainen 

Teksti ja kuva: Kari Tahvanainen


PS. Unto Martikaisen haastattelusta myös Iskelmä Rexin Jokisappi-kirjallisuusohjelmassa maanantaina 7.9. kello 17.30 


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kesän paras viikonloppu kaupungissa - rokkiviikko In My Mind

Siitä on vain vajaa kuukausi, kun Joensuu oli täynnä elämää ja musiikkia. Rokkiviikko ja sen huipentumana Ilosaarirock. Kesän paras viikonloppu. Taidetta, tapaamisia, ystäviä ja tuttuja. Luokkakokous Joensuu. Uinuva maaseutukaupunki herää eloon, urbaani maailmanmeno raikuu. 
     Aina niin eläväinen Jaakko Teppo –ilta Teatteriravintolassa, esiintyjät torilla ilahduttivat, rokista ja diabolosta sirkuksen kautta klassiseen musiikkiin. Suzi Quatro kruunasi mainiolla keikallaan ja bändillään Ilovaarirockin. Laulurinteellä oli lauantaina vastassa yleisöryntäys, kun Robin riehui päälavalla. Ja aurinko porotti sääennusteista piittaamatta. 
     Mielenkiintoisten esiintyjien listani alkaa Pariisin keväästä. Erikoisemmasta päästä oli Samuli Putron yhteiskeikka Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Tuttu mies, Yari, vielä puikoissa johtamassa esitystä. Jännitti. Unohtumaton ainutlaatuinen kokemus, kiitos. Apocalyptica – metallirokkia sellolla lumosi. Nuori brittipianisti Tom Odell imaisi myös mukaansa Tähtiteltassa.  
     
Ilosaarirockia tekevät jo 2000-luvun teinitkin. Talkoolaisista nuorimmat ovat uuden vuosituhannen kasvatteja. Rokin 1971 – 2015 talkoolaisten ikähaitari alkaa olla päätähuimaava: suurista ikäluokista näihin nuoriin. Talkoolaisten määräkin kasvaa: 1994 450, 2004 1300 ja nyt 2200 henkilöä.  
     Rokkiveteraani Cyde Hyttinen kirjoitti Karjalan Heilin kolumnissaan yllättyneensä talkoolaisten käytöksestä. He ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Saman huomion tein itsekin. Motivoituneita, osaavia, yhteisöllisiä ja ylpeitä tekemästään työstä rokin talkoolaiset aina ovat olleet, varsinkin jos satutaan olemaan edistämässä oman kotikaupungin festaria. Ja saahan talkootyöstä oppia ja verkostoitumista omalle elämänuralleenkin, nyt yhä enemmän. Puhumattakaan siitä, että Ilosaarirock on mahdollistanut yhä useamman nuoren jäämisen kotimaakuntaan, kun festarin tuotolla luodaan uutta työtä ja tuetaan musiikkitoimintaa. 
     
Olen tutkinut Ilosaarirockin vapaaehtoistyötä gradussani ja myöhemmin jatko-opinnoissani. Haastattelukierrokset 1994 ja 2004 toivat esille ajan muuttumisen ja erilaiset sukupolvet tekemässä omaa festariaan. Sikälikin Cyden huomio on mielenkiintoinen. Mitähän ilmiöitä kolmas haastattelukierros toisi esille? 
     Ilosaarirockin tekemisestä on tullut ylisukupolvista. Kuinkahan moni näistä talkoolaisista onkaan ollut rokkiviikolla ensi kertaa lastenvaunuissa tai muuten vain naperona perheen kanssa, ja vanhemmat ovat olleet talkootöissä? Onhan Ilosaarirockilla ikää 44 vuotta, Ilovaarirockilla 20 vuotta ja Popkadullakin jo 15 vuotta.  
     Rokkialue on viime vuosina myös siistiytynyt ja laajentunut. Vanha ”punkkimetsä” parkkitalon vieressä liitettiin festarialueen Chill out zoneksi. Hieno oivallus.  
     
Toivomuslistalla ovat kyllä edelleen laululavan takaisen alueen rakennukset. Siellä on ollut kohta neljännesvuosisadan työmaaparakkeja Ilosaarirockin tarpeisiin. Eikö viimein olisi aika rakentaa sinne edustava ja toimiva ”lasipalatsi” palvelemaan kaikkia tapahtumia ympäri vuoden? Valoisa näköala Pyhäselälle, mitä mainioin paikka erilaisille tilaisuuksille ja kokouksille. Think Tank, ideariihipesä kaupungin parhaalla paikalla. Varmasti sille olisi pysyvää tarvetta. 
     Joensuun Popmuusikoiden kyvykkyyden tuntien voitaisiin hyödyntää heidän asiantuntemustaan tässäkin asiassa, kuten on jo tehty muussa Mehtimäen kehittämisessä. Kaupunki voisi yhteistyössä vetää pisteet kotiin – antaa rakennuksen suunnittelun ja käytön popparien hoidettaviksi. 
     Ovathan Ilosaarirockin ja Joensuun kaupungin suhteet nyt aivan uudella tasolla, kaupunki on katsonut rohkeasti tulevaisuuteen, mille nostan hattua. Joensuun Popmuusikoiden toiminnanjohtaja Markku Pyykkösestä leivottiin kaupungin tapahtumapäällikkö. Osaavasta miehestä, joka totesi 2004 tutkimushaastattelussani Ilosaarirockista: ”On luotu hirviö, olio, enkeli, demoni, paholainen, joka kasvaa ja kasvaa, elää omaa elämäänsä. Koetetaan hallita ja ohjailla, pysyä sen perässä.” 


Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri



Kolumni Karjalaisessa 12.8.2015

maanantai 3. elokuuta 2015

Järvenlaskijan muistomerkki






Lauri, Lauri, minkä menit tekemään. - Vuonna 1743 laskettiin Enossa Alimmaisen Sarvinkijärven pintaa niin, että koko järvi kuivui. Lasku oli ensimmäinen tunnettu järvenlasku Suomessa. Laskun aiheuttaneen hiekkaharjun kaivajiksi on nimetty Lauri Nuutinen ja koverolainen siltavouti Erik Suutari - sanoo Wikipedia.

Sarvingin nuorisoseuran talon pihassa oleva muistomerkki on vuodelta 1976 - Lauri Nuutisen suurtyölle.