sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Adoptoi kirja

Kolumni








Adoptoi kirja


Kirjalla on oma elämänkaarensa, lapsuudesta vanhuuteen. Luojan päästähän kirja on alun perin syntynyt, kirjailijan. Monien kirjahyllyjen, katsekontaktien ja käsien kautta kirja tulee viimein tiensä päähän. Tai ei sentään, vielä on toivoa jäljellä. 
     Toivon olemassaolon näkee konkreettisesti, kun katselee kirjaston poistettavia kirjoja. Ne ovat tulleet ensimmäisen elämänsä tienpäähän. Kirjastosta voi ostaa kirjoja muutamalla lantilla. Kirjanvaihtopisteeseen voi viedä omia kirjojaan ja ottaa tilalle uutta luettavaa. Löytyy yllättäviä aarteita, tai vähintäänkin nostalgiaa. 
     Useat kirjat lähtevät vielä kiertämään uusissa käsissä. Saavat vanhuudessaan arvoisensa paikan muiden kirjojen joukossa. Niiden seurassa voi nauraa, hihitellä, itkeä, yhä uudelleen. Tarinat eivät kuole. 
     Kirjaa pitäisi kohdella vähän kuin Suomen lippua. Vaikka se kiertää monien käsien kautta, päätyköön se lopulta siististi kansistaan riisuttuna paperinkeräykseen. Älköön sitä heitettäkö raviojaan tai kaatopaikalle. Sen paperille painetaan parhaimmillaan uusi kirja. Seuraava kirjasukupolvi käsissämme alkaa uuden kierron. 
     
Olen seurannut Joensuun pääkirjaston varastossa kirjojen viimeistä matkaa roskalaatikkoon. Kirjojen kartonkikannet pojat repivät siististi toiseen laatikkoon. Paperinkeräykseen menevää kirjallisuutta seutukirjaston kirjastoista kuuluu kertyvän jopa laatikollinen päivässä. 
     Siinä vaiheessa tulen pelastamaan kirjoja. Olemme nimittäin sopineet kirjastoväen kanssa, että kirjailijayhdistys Ukrille voidaan ottaa kirjoja kierrätykseen. Otamme tällä hetkellä talteen lähinnä runoutta, elämänkertoja, romaaneja ja dekkareita. Osa niistä päätyy toimitilastamme Arttelista innokkaiden ukrilaisten käsiin. Kutsumme tätä Adoptoi kirja –projektiksi. 

Vuonna 2008 perustimme yhdessä The LittleBigMusicin kanssa ensimmäisen kirjanvaihtopisteen juuri avatulle Ohvanan kulttuuritalolle Hammaslahteen. Ensimmäiset kirjat raahasin sinne Juuan kirjaston poistovarastosta. Vaihtopiste on nykyisin entistäkin ehompi, se täyttää koko eteisen. Hammaslahtelaiset kirkonkylää myöten ja kirjailija Eeva Tikkaa myöten tuovat sinne kirjoja. Ja Ukri toimittaa seutukirjastolta pelastettuja kirjoja. 
     Talon isäntä Samuli Moilanen kertoi minulle äskettäin hauskan tarinan. Ikääntynyt yliopistoihminen oli musikaalimatkallaan hihkunut innosta, kun oli löytänyt hyllystä vanhan sosiologian tenttikirjan. ”Saanko minä ihan oikeasti ottaa tämän?” Kyllä vain! Tästä kirjanvaihtopisteestä kun saa ottaa luettavaa mukaansa vaikkapa konsertti- tai teatterireissulla. 

Ukri voisi laajentaakin tätä kirjojen pelastamistoimintaa. Otamme vastaan poistokirjoja lukijoilta ja yhteisöiltä. Vastaavasti voisimme lahjoittaa niitä vaikkapa kylätaloille ja hoitokoteihin. Kaikkialle sinne, missä kirjoja ei muuten välttämättä olisi tarpeeksi. Tämä ei edes vaikuta uusien kirjojen markkinoihin, joita ammattilaisina haluamme tietenkin edistää. 
     Kirjoista voi lopuksi tehdä myös taidetta. Taidetta kirjoista –hakusanalla netistä löytyy sisustusvinkkejä mm. kirjataulujen ja –veistosten tekemiseen. Kuten myös ITE-taiteen luomiseen. 



Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja ja kirjailija 




Karjalan Heili 28.1.2017

perjantai 6. tammikuuta 2017

Hyvää loppiaista


Pohjois-Karjalan maakuntaliitto otti juhlavuotta vastaan juhlavasti Kontiolahdessa. 





Vieno Mustonen Liperistä täyttää kesällä 100 vuotta.

Kirjailija Heikki Turunen, arkkipiispa Leo ja Eno-verkkokoulun johtaja Mika Vanhanen. 





Kuvat: Kari Tahvanainen

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kuka murhasi alkoholistin? Jännitystä sairaalamaailmassa

Kirja-arvio






Mika Kähkönen
Luonnollinen kuolema
Myllylahti, 2016, 367 s. 


Kuka murhasi alkoholistin? Jännitystä sairaalamaailmassa 


”Aamulla edellisen päivän tulipalo oli yksi puheenaiheista. Palaneen talon omistaja Olavi Malinen muistettiin ankaraksi viinamäen mieheksi. Useammin kuin kerran hänet oli toimitettu verta ripuloivana kirurgian ensiapuun ja vatsan tähystykseen. Kukaan ei esittänyt vastaväitteitä toteamukselle, että Malisen tapa heittää henkensä oli ollut odotettavissa. 
- Melkein parempi näin. Halvempi yhteiskunnalle. Säästyttiin pitkiltä osastohoidoilta, Saku tokaisi. Hän oli lopettelemassa yövuoroa.
- Miten sen Joni Kirjavaisen muuten kävi? Susanne kysyi Sakulta ja toivoi asiallista vastausta. 
- Saatettiin teholle, mikä nyt on silkkaa rahojen haaskausta. Tosin eipä olisi ensimmäinen kerta, kun tehon kahdeksasta potilaasta seitsemän olisi joutunut sinne puhtaasti viinan tai aineiden takia, Saku sanoi ja häipyi vapaa-ajanviettoon.”  

Kirjana kämmenellä on tänään joensuulaisen jännityskirjailija Mika Kähkösen uusin romaani Luonnollinen kuolema, joka sijoittuu sairaalamaailmaan. Pääosassa ovat alkoholistit ja sekakäyttäjät, joita päätyy keskussairaalan päivystykseen kerta toisensa jälkeen. 
     Kähkönen on ottanut kirjansa motoksi erään isän toteamuksen lapselleen näytelmän möröstä: ”Ei se ole oikea mörkö. Siellä on ihminen sisällä.” Alkoholisti ei ole mörkö, rappeutuvan olemuksen sisällä on ihminen jolla on oma elämäntarinansa ja kohtalonsa. 
     Luonnollinen kuolema on Kähkösen neljäs romaani. Kaksi viimeisintä romaania sijoittuvat sairaalamaailmaan, missä kirjailija tuntuu olevan omimmillaan. Ja ilmankos, sillä onhan hänellä takanaan vuosikymmenten kokemus sairaalan päivystyspoliklinikkatyöstä. 
     Edellisessä romaanissa Pimeimmät tunnit päähenkilönä oli sairaanhoitaja. Niin tälläkin kertaa. Susanna Nilssen työskentelee päivystyspoliklinikalla. Hänen miehensä on kuollut epäselvissä olosuhteissa alkoholistina. Susanna elää teinipoikansa Eliaksen kanssa. Elias suree isänsä menetystä ja on vaarassa luisua itsekin sivuraiteelle. 
     Romaanin keskiössä on puolenkymmentä kuollutta alkoholistia, niin sanottuja luonnollisia kuolemia. Susannan epäilys herää: ovatko kuolemat olleetkin järjestettyjä. Riehuuko sairaalamaailmassa joukkomurhaaja? Rikosylikonstaapeli Kari Jontka alkaa kiinnostua kuolemantapauksista hiukan hankalan kollegansa Arto Puronsuun kanssa. 
     Luonnollinen kuolema pitää lukijan otteessaan. Kirjan 367 sivuun mahtuu paljon jännittäviä käänteitä ja vaarallisia tilanteita. Loppuratkaisu on yllättävä. Huomasin etten pitkästynyt juuri missään vaiheessa. Luvut ovat lyhyitä ja kieli selkeää, dialogi toimivaa. Lääketieteellinen sanasto tietenkin jää maallikolle hiukan vieraammaksi, mutta kiinnostanee lukijoina erityisesti alan ammattilaisia. 
     Tarinassa on mukana monenlaista ihmissuhdedraamaa, mikä syventää kerrontaa. Sairaanhoitajien työyhteisö juoruiluineen ja kieroiluineen elää omaa elämäänsä. Mutta ennen kaikkea alkoholistien maailmaa ja elämää kuvataan ymmärtävästi – kaikella on syynsä ja seurauksensa, mörkö on yksilö yhteiskunnassaan. Tässä mielessä Kähkönen on edesmenneen Matti-Yrjänä Joensuun linjoilla. Rikospoliisi Harjunpää ymmärsi maailmaa rikosten takana. Ote on kummallakin kirjailijalla yhteiskunnallinen. Pidän siitä. 
     Tapahtumaympäristönä on kuvitteellinen kaupunki, josta kyllä löytyy paljon Joensuun piirteitä, Tikkamäkeä myöten. Joensuulaiselle lukijalle niiden bongaaminen onkin lisäbonusta. 

Kirjana kämmenellä oli Mika Kähkösen uusi jännitysromaani Luonnollinen kuolema. Jännitystä sairaalamaailman varjossa. Myllylahti-kustantamon Murhamylly-sarjan 145. teos, melkein neljäsataa sivua kutkuttavaa jännitystä. 

Biisi: Wigwam: Nuclear Nightclub (s. Jim Bembroke)



Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 2.1.2017