lauantai 24. helmikuuta 2018

Anna-Liisa Alangon muistolle


Muistosanat 
24.2.2018 muistotilaisuudessa Joensuun Teatteriravintolassa






Minä kyllä jaksan jo kävellä portaat ylös ja alas.” Kävin Rantakadulla tammikuun alkupuolella tapaamassa Anna-Liisaa. Nuo sanat jäivät mieleeni. Anna-Liisa oli aina matkalla eteenpäin, aina valmistelemassa jotain, rakentamassa tulevaisuutta, ja kulttuuria. Matkalla.



Kirjailija Heikki Turunen lausui viimeisen runon Anna-Liisa Alangolle. - Vain hetki ja olemme auringon luomia varjoja. - Kuva: Kari Tahvanainen 


Suomen Maakuntakirjailijoilla oli kunnia kutsua Anna-Liisa kunniajäseneksi viime marraskuussa. Kunniakirja ja kukat ojennettiin hänelle toimistollamme Arttelissa täällä Joensuussa. Anna-Liisa muisteli vuosikymmeniä Maakuntakirjailijoissa. Hän oli mukana yhdistyksen alkumetreiltä 1970-luvun alusta lähtien. Esiintymässä ja arvioimassa tekstejä. Maakuntakirjailijoillahan oli tuolloinkin toimisto Joensuussa, ja puheenjohtajana Seppo Lappalainen. Löysin yhdistyksemme arkistosta maininnan vuodelta 1976. Maaseudun Sivistysliiton Maaseutuväen kulttuuriviikolla näihin aikoihin talvea oli matinea Ristiinassa Etelä-Savossa. ”Tulenkantajat-matineassa esitelmöi maisteri Kaarina Sala Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta. Anna-Liisa Alanko lausui Katri Valan, Olavi Paavolaisen ja Uuno Kailaan runoja.”

Henkilökohtainen muistikuvani eräästä matkasta Anna-Liisan kanssa liittyy Makeasti oravainen –tapahtumaamme Jyväskylän pääkirjastossa Aleksis Kiven päivänä 2010. Olin kuskina ja matkalla aamusta iltaan ehdimme keskustella niin kulttuurista kuin maailmanmenosta yleensäkin. Tulomatkalla ohitimme hiuskarvan päästä pienen koiran joka pinkaisi tien yli. Pelästyimme, huokasimme helpotuksesta koiran puolesta. Se matka jäi mieleen. Jyväskylässä taidettiin kuulla Immi Helleninkin runoja.

Lopuksi vielä yksi muisto viime kesältä, jonka välittää kirjailija Tanja Kaarlela Nivalasta Pohjanmaalta. Se oli yksi viimeisimmistä Anna-Liisan esiintymismatkoista. Kaksi kertaa kaksitoista tuntia junalla, Joensuu – Nivala – Joensuu. Anna-Liisa muisteli matkaa lämmöllä. Ja niin tekivät tilaisuuden järjestäjätkin.

”Anna-Liisa oli odottanut jo pitkään vierailua Nivalaan. Hän otti minuun yhteyttä, koska halusi järjestää runotapahtuman yhdessä ystäviensä Matti ja Riikka Pelon sekä meidän paikallisten kirjailijoiden kera.

Heinäkuun 13. päivänä Nivalan taidetalo Kerttula oli täynnä ihmisiä. Tunnelma oli lämmin ja koskettava. Anna-Liisa ihastutti valoisalla olemuksellaan, hän oli kaunis ja säteilevä. Hänen läsnäolonsa sai kaiken puhkeamaan kukkaan, ja hän oli aidosti otettu yleisön osoittamasta kiinnostuksesta ja suosiosta. Anna-Liisan vierailua arvostettiin Nivalassa todella paljon.

Matka oli varmasti kokonaisuudessaan raskas, koska hänen oli palattava välittömästi takaisin. Hän tiesi etukäteen tiukan aikataulunsa, mutta halusi siitä huolimatta tulla. Jälkeenpäin mietin, miksi hän halusi niin kovasti tehdä juuri tämän matkan. Luettuani hänen viimeisen teoksensa Puut, puut ja suvikuut tunsin, että hänen oli herätettävä muistot ja hyvästeltävä lakeus - jätettävä jäähyväiset.

Kun ihmisen elämä on pitkä, paljon jää taakse. Paljon kaunista ja hyvää.”

Anna-Liisa oli sydämeltään taiteilija, siinä missä pedagogi ja tutkijakin. Yhteistyökumppanina sai aina olla varma siitä, että kotiläksyt on tehty huolella, esitys ja esiintyminen ovat hoidossa. Kiitos Anna-Liisa. Valmistellaan uusia esityksiä, uusia matkoja, hyvässä hengessä. Matka jatkuu.


Kari Tahvanainen
puheenjohtaja
Suomen Maakuntakirjailijat




perjantai 16. helmikuuta 2018

Congratulations Lietuva 100 years


Lämpimät onnittelut 100-vuotiaalle Liettualle. 

Donelaitis-seuran, Suomi - Liettua -seuran Joensuun Donelaitis-seuran kunniajäseneltä. 


Laisva Lietuva! 

perjantai 9. helmikuuta 2018

Yksi runoilija on joukosta pois - Ossi Lappalaisen muistoksi


Outokummun Seutu 2015

Runoilijan kynä on yhä terävänä
- Ossi Lappalainen, kirjojen mies

Kari Tahvanainen, teksti ja kuva

Runoilija Ossi Lappalainen poistui keskuudestamme 9.2.2018


Runoilija Ossi Lappalaisen vuosi 2015 on ollut tuottoisa. Tänä vuonna hän on julkaissut peräti kaksi kirjaa. Lappalainen viettää vanhuudenpäiviään hoitokoti Ukonhatussa Polvijärven Ruvaslahdessa, missä hän vietti 70-vuotispäiviään viime vuonna. Käsi vapisee mutta ajatus juoksee ja runoja syntyy päivittäin. Runoilu selvästikin pitää miehen ja mielen virkeänä.

Lappalaisen uusin teos, runokokoelma Aivan hyvä ihmiseksi, ilmestyi keväänkorvalla. Teoksen lyriikka on tiukasti mukana vuodenkierrossa syksystä kevääseen. Runokieli on värikästä ja omintakeista. Vain tänne yltää maailma –teoksessa puolestaan on haikuja ja mietteitä. Teos sisältää myös sikermän Joulunajan tarinat, joista yksi seuraavassa.


Kotoista kuusta koristaen

Voi tuota piiriä hilpeää lasten, leikkiä ympäri joulupuun. Mistä se pukki tiesikään mun toiveeni salaiset? Voi tätä kirkkautta kuusten kynttiläin, lasten toivetta salaista. Miten pukki tulikaan pohjolaan, juhlaan Jeesuksen, joka rinta nyt hellä riemuitsee tuiketta joulutähtösten. On Jeesus meillä taas. Keskellä tuiskun ja pakkasten.



Mutalasta Helsinkiin

Lappalaisen nuoruus sattui 1950- ja 60-luvuille. Koti oli silloisen Pielisensuun kunnan Mutalassa, pieni harmaa mökki, josta myöhemmin muutettiin Niinivaaralle. Veljestrion nuoruuteen kuului paljon urheilua. Lappalaisella on tallessa vieläkin toistakymmentä SVUL:n mitalia ja muutama TUL:nkin mitali. Hän oli Joensuun Katajan lupaava pikajuoksija.

- Minä ja veljeni Teuvo ylsimme SM-mitaleille yleisurheilussa juoksumatkoilla, Lappalainen valaisee. – Muistan yhdet kisat Kuopiossa, juoksin poikien 300 metrillä. Kurotin voittoa ja kaaduin. Paikalle riensi Hannes Kolehmainen, legendaarinen Tukholman 1912 olympiavoittaja. Hän taputti minua olalle ja sanoi: ”Isänmaan multia ne ovat”.



Työura alkoi Karjalaisen siviilipainossa sen jälkeen kun Lappalainen oli kouluttautunut kirjapainotyöhön. Jatkoa seurasi Helsingissä Tilgmannin kirjapainossa ja sen jälkeen Helsingin pääpostissa. Postityö oli reipasta mutta samalla rasittavaa, moni postilainen uupui.
- Hesperian lasaretin kautta minäkin palasin lopulta 1972 Joensuuhun, Lappalainen kertoo.


 Runoilijaksi

Runoilija Lappalainen on ottanut motokseen lyriikan arvokkuudesta kertovat sanat: ”Nouskaa sentään pystyyn kun puhutte Runoudesta”.  

Runoilijaksi Lappalainen ryhtyi varsinaisesti vuonna 1992. Tuolloin hän meni Joensuun Vapaaopiston Utopia-kirjoittajaryhmään ja sai tukea kirjoittamiselleen. Samalla aukesivat ovet kirjailijayhdistys Ukriin. Aluksi runoja julkaistiin kirjoittajaryhmän ja Ukrin antologioissa. 2010 tuli sitten ensimmäinen oma kokoelma, Nurkassa. Siitä lähtien teoksia on ilmestynyt jo viisi.

Ossi Lappalainen on vanhan liiton runoilijoita. Hän kirjoittaa kaikki tekstinsä käsin valkoiselle paperille, kaunokirjoituksella. Siitä parhaat tekstit siirtyvät kirjan kansien väliin tai kirjailijayhdistysten lehtiin välikäden kautta. Lappalaisen kirjallisena ”agenttina” on viime vuosina toiminut toinen runoilija, polvijärveläinen Veli-Matti Hyttinen. Onpa Hyttinen kustantanutkin osan Lappalaisen teoksista nyt jo lopettaneen Kustannuskynnys-kustantamonsa kautta.

Runoilijan tuotantoa ilmestyy kansien välissä ensi talvenakin. Jo valmiina oleva kokoomateos Kootut 2 tulee sisältämään parhaita runoja Lappalaisen aiemmasta tuotannosta, mutta myös aivan uuttakin runoutta.


”Seuraan aikaani”

Lappalainen pitää itsensä ajan tasalla myös yhteiskunnallisista asioista lukemalla lehdet ja katsomalla televisiota. Kritiikkiäkin löytyy, erityisesti terveydenhuollon suuntaan. Hallituspolitiikkakin saa kyytiä.   Hän on huolissaan terveyskyykytyksestä. 
- Kolme tahoa on ominut mielivaltaisesti paperielämisen, juristikunta, virkabyrokratia ja sairaanhoitopiiri.
Lappalainen puhuu kärsivien manipuloinnista mm. pitkien jonojen ja lääkkeiden avulla.
– Äläkä mene apteekkiin äläkä toreille jos haluat terveyttä, runoilija summaa.

Runoillaankin Lappalainen ottaa välillä kantaa muun muassa paikkaansa maailmassa.

En Sovi tähän karhun kiertoon
ketun ammuntaan
minullakin on direktiivi painissa




keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Jyrisee




Jyrisee
näinä päivinä
järven jää oli hiljaa
railot
tänään suuri runoilija
niiden vekaroiden äiti
kuolee
huomenna presidentti vannoo
virkavalan

31.1.2018
Kari Tahvanainen

maanantai 29. tammikuuta 2018

Lukeminen koukuttaa aina

Radiokolumni







Lukeminen koukuttaa aina - pari sanaa lukemisesta ja kirjoista


Olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman kirjoja ja lukemista. Elämää lapsuudesta aikuisuuteen ja ennen pitkää koittavaan vanhuuteen saakka. Hyvän elämän rakennustelineillä on kirjoja ja muita taiteen helmiä.


Lukutottumukset syntyvät lapsuudessa. Luin koulun kirjaston päästä päähän, tai paremminkin kahden kyläkoulun. Ei se riittänyt. Piti vielä kahlata Enon kunnankirjaston kokoelmia melkeinpä päästä päähän, Jules Vernestä Desmond Morrisiin. Lukunopeus oli lapsena ja teininä kaiketi melkoinen, kun muistaa että kirja vain oli yhtäkkiä tullut luettua läpi. Takaisin koulureppuun ja uutta tilalle. Nykyisin luen hitaammin, mutta käytän myös eri lukutapoja kuten pikalukemista jos tarpeen, usein työn merkeissä. Mutta hidas nautiskeleva lukeminen on parhautta.



Vähintään yksi kirja viikossa on luettava, usein enemmänkin. Monta kirjaa on aina samaan aikaan lukulistalla. Voi valita tilanteen mukaan, mistä jatkaa. Luen aina kun on aikaa, vaikka sitä on aina liian vähän. Kirja kulkee aina matkalla mukana, joskus sähkökirjanakin. Äänikirjoja kuuntelen automatkoilla, samoin vanhoja kuunnelmia kuten Knallia ja sateenvarjoa. Kirjallisuuttahan nekin ovat.

Luen monenlaista kirjallisuutta. Romaaneja, runoja, elämänkertoja, historiaa, tietokirjallisuutta. Historiallisista romaaneista tulee mieleen Jan Guilloun mainio Suuri vuosisata –romaanisarja. Siinä pohjoismaiden kehitystä kuvataan ruotsalaisittain jo viiden suomennetun romaanin verran ja lisää on tulossa. Sillanrakentajat, Keikari, Punaisen ja mustan välissä, Sokea piste, Sininen tähti ovat ne tähän mennessä suomennetut. Tulossa on vielä ainakin Äkta amerikanska jeans.

Suomalaisista historiallisista romaanisarjoista pidän muun muassa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjasta. Suomen historiaa kuvaava kirjallisuus on meillä hyvällä tavalla voimissaan.


Nykykirjallisuudesta maailmalla mainittakoon muutama mainio kirjailija. Paul Auster, John Irving, Stephen Kingin varhaisempi tuotanto, Haruki Murakami, Annie Proulx ja John Steinbeck. Suomalaisista mainitsisin Joel Haahtelan ja Sofi Oksasen.

Miten sitä uutta luettavaa valikoituukaan? Kirja-arvostelut sanomalehdissä ja Parnassossa ovat hyviä vinkkaajia lukijalle. Samoin kirjailijahaastattelut kaikissa medioissa. Unohtamatta ystävien ja tuttavien kanssa käytyjä keskusteluja kirjallisuudesta.

Syksyisin posti kantaa minulle kilokaupalla Pohjois-Karjalan maakuntaan liittyvien kirjailijoiden uutukaisia, keskimäärin nelisenkymmentä kappaletta. Valmistelen silloin maakunnan kirjailijamatineoita. Suomen Maakuntakirjailijoiden puheenjohtajana pyrin seuraamaan myös sen kirjailijayhdistyksen kirjailijoiden tuotantoa ympäri maata.


Viime vuosina olen vetänyt Joensuun seudun kansalaisopistossa Lukemisen lumo –lukupiiriä. Luemme kirjan viikossa ja valitsemme luettavat yhdessä. Viime aikojen mielenkiintoisista löydöistä mainitsen yhden. Yoko Ogavan romaani Professori ja taloudenhoitaja on lämminhenkinen ja viisas nykyromaani Japanista.

Veljeni oli joskus nuorena epäillyt, että luen liikaa. Mutta totuushan on vieläkin karmeampi: Emme ole koskaan liian lukeneita.


Kari Tahvanainen
Iskelmä Rex 29.1.2018
www.radiorex.fi


Kolumnin aihe sivuaa sanomalehti Karjalaisen Lukuvinkit-sarjaa, jossa vinkkasin tamikuussa Suvi Piiroisen jännitysromaania Menetetyt ja kerroin lukukokemuksistani yleisemminkin. 




Kuvat: Kari Tahvanainen

Menetettyjä nuoruuksia Joensuussa

Kirja-arvio


Suvi Piiroinen: Menetetyt
Myllylahti, MurhaMylly-sarja, nro 162, 2017
315 s. 


Mitä tapahtuu, kun lasta tai nuorta kiusataan koulussa vuosi toisensa jälkeen? Jäljet voivat johtaa kauas tulevaisuuteen. Nuori elämä on menetetty. Moni jää suremaan. Kiusaajat jäävät elämään. Tällaista tapahtumavyyhteä käsittelee Suvi Piiroisen uusi jännitysromaani Menetetyt.
   
Tapahtumapaikkana on Joensuu. Viisi nuorta aikuista on kuollut, ja pikku hiljaa selviää että heidät on tapettu. Yhdistävänä tekijänä on kaupungin yksi koulu ja siellä yksi koululuokka. Tapahtumaa tutkii Joensuun poliisilaitoksella tutkijatiimi, jonka jäsenten itsensäkään elämä ei ole sujunut ilman ongelmia ja vaikeuksia. Rikostutkija Väinö Väiski Rossin vaimo on kadonnut, toisen tutkijan Rob Peuran vaimo kuolee liikenneonnettomuudessa joka liittyy tutkittaviin murhatapauksiin. Robin yhdeksänvuotias Lotte-tyttö on jäänyt äidittömäksi. Oma suru, ikävä, raivo ja toivottomuus ovat tunteita, joita poliisienkin on käsiteltävä rikostutkinnan lomassa. Nissinen on luonut elävänoloisia dekkarityyppejä teokseensa, joka on toinen samassa sarjassa. Aiemmin on ilmestynyt Pahaa parempi –jännitysromaani.
   
Itselleni tämä kirja oli yllätys. Rupesin lukemaan sitä joulun aikoihin ja se imaisi heti mukaansa. Hyvin rakennettu ja koukuttava tarina on kyseessä. Loppuratkaisu on yllättävä. Kirjassa on yhteiskunnallista sanomaa. Muistatte varmaan Matti-Yrjänä Joensuun Harjunpää-dekkarit. Jotain saama linjanvetoa täältäkin löytyy. Pahuudella on syvät jäljet inhimillisessä elämässä.
     Menetetyt-kirjan taustalla on Aino Vennan tunnetuksi tekeämä biisi List by Steven. Kirjassa sitä mukaillaan tähän tapaan:
     ”Vihon ensimmäisellä sivulla oli lista listoista, joita nuori halusi tehdä. Ensimmäisenä oli Lista asioista, joita haluan tehdä ennen kuin kuolen, eli bucket list. Toisena oli Lista maailman parhaista asioista. Sitten alkoi tulla listoja parhaista elokuvista, näyttelijöistä, kirjoista, bändeistä… Ja sitten tuli lista The hottest men in the world. Seuraava lista oli Koulun kuumimmat TOP10.”
   
Joensuun seudulta on kirjoitettu yllättävän paljon jännityskirjallisuutta. Asialla ovat olleet monesti pohjoiskarjalaiset kirjailijat. Suvi Piiroinenkin on lähtöisin Joensuusta, vaikka asuu nykyisin Kuopiossa. Muun muassa Jussi Kokkonen, Tuomas Lius, Jukka Niskanen, Päivi Hyttinen, Tuula-Liina Varis ja Kimmo Puustinen ovat tehneet rikoskirjallisuutta Joensuusta. Samoin Leena Lehtolaisen Maria Kallio on seikkaillut alkupuolen kirjoissa Joensuun seudulla ja Outokummussa.

Suvi Piiroisen jännitysromaania Menetetyt voisi suositella vaikkapa kouluväelle ja koululaisten kotiväelle. Koulukiusaaminen on vakava asia.


Kari Tahvanainen

Iskelmä Rex 29.1.2017
www.radiorex.fi



PS. 

List By Steven 
by Aino Venna
I have this list of the things that I like
That I hide away
I have this list of the things that I like
Yes I keep it safe
Ice cream for breakfast a cigarette lunch
Cartoon afternoon
Sun flakes in lemonade, new leather shoes
Violent kiss or two
I have this list of the things that I like
I have this list of the things that I like
I have this list of the things that I like
That I hide away
I have this list of the things that I like
Yes I keep it safe
Cats on the roof, dogs in a fight
Swing in the wind
Movie monologues, girls that don't pose
Those long-haired high school
Those long-haired high school boys
I have this list of the things that I like
I have this list of the things that I like
Wind in the trees, trees in the skies
My fingers in your hair
Wind in the trees, trees in the skies
Wind in the trees, trees in the skies
My fingers
Wind in the trees, trees in the skies
Wind in the trees, trees in the skies
My fingers in your hair
Wind in the trees, trees in the skies
Wind and the trees, trees in the skies
My fingers
Wind and the trees, trees in the skies
My fingers in your hair
In your hair
In your hair


sunnuntai 31. joulukuuta 2017