maanantai 10. elokuuta 2020

Korona siirsi 21. Joensuun kirjallisuustapahtuman vuodella eteenpäin

Kuvia vuoden 2019 Joensuun kirjallisuustapahtumasta. Kuvaaja: Kari Tahvanainen 


Tiedote 10.8.2020


Tapahtuman työryhmä ilmoittaa pahoitellen, että Joensuun kirjallisuustapahtumaa ei voida järjestää tänä syksynä koronavirusepidemian epävarman tilanteen vuoksi. Pitkän harkinnan jälkeen siirtäminen jäi ainoaksi vaihtoehdoksi, sillä haluamme taata esiintyjille, yleisölle ja työntekijöille turvalliset olosuhteet.
Tapahtuman tälle vuodelle suunniteltu ohjelma esiintyjineen siirretään mahdollisuuksien mukaan vuodella eteenpäin. Uusi ajankohta on 17.–19.9.2021.

Lisätietoja: lisbe.svahn@gmail.com, puh. 045 259 2429


***

PS. Joensuun kirjallisuusviikon yritämme järjestää pienimuotoisena. Viikon ohjelma tulee Ukrin sivuille www.ukri.net


- Kari Tahvanainen, kirjallisuusviikon koordinaattori, kartsa.tahvanainen@gmail.com, puh. 050 356 1903  



Odotus. 


Professori Yrjö Sepänmaa ja loppusanat. 


Kustantaja Touko Siltala ja päivän juontaja Ulla Vaarnamo. 



Kirjailjia Johanna Sinisalo äänessä. 


Pohjois-Karjalan maakuntaliiton juhlallinen vastaanotto Pielisjoen linnassa. 


Kirjailija Tuula-Liina Varis avaamassa päivää konservatoriolla. 


Karjalaisen kuvaaja Niko Jouhkimainen hommissa. 



maanantai 3. elokuuta 2020

Ystäväni Rasputin - me kaksi pyhää houkkaa

Kirja-arvio


Ystäväni Rasputin - me kaksi pyhää houkkaa 


Grigori Rasputin (Kuvat: Wikipedia) 


Rasputin on yksi Venäjän historian kummajaisista. Pyhä houkka joka sai Pietarissa tsaarin hovin ja hallituksen sekaisin ensimmäisen maailmansodan aikoihin. 

J.P. Koskinen on historiallisessa romaanissaan Ystäväni Rasputin (WSOY, 2013) luonut kertojaksi orvoksi jääneen Vasili-pojan, jonka Rasputin on ottanut hoiviinsa. 

”Vasjaseni, poikaseni, Jumalan pesästä pudonnut!
Mitä kuulet, mitä näet, sen sydämeesi painat.
silmät minun silmilläni, korvat minun korvillani!
Eo ole synti suuri, jos vähän hunajaa maistat,
kunhan et putoa purkin pohjaan. 
Vasjaseni, poikaseni, Jumalan pesästä pudonnut!” 

Orvoksi jäänyt Vasili-poika pääsee Grigori Rasputinin hoiviin. Hänestä kasvaa pyhä Vasili. Fiksua poikaa käytetään muun muassa vakoojana ja sanansaattajana. Hän ystävystyy tsaariperheen kanssa. Osallistuupa hän kommunistien vallankumukseenkin. Elämänkäänteitä riittää, siitä Koskinen pitää huolen. Kirjan aikajana yltää kesästä 1914 aina toisen maailmansodan aikoihin. 

Historiankirjat kertovat, että Rasputin oli Luojan houkka, pyhä mies, pyhä Grigori. Rasputin oli mystikko ja profeetta, kansanparantaja. Hän pääsee tsaarin hovin piiriin aluksi siksi, koska onnistuu pysäyttämään verenvuototautia sairastavan kruuninperijä Aleksein verenvuotokohtaukset. 

Aleksei Nikolajevitš Romanov


”Tsaarin hovissa oli aina ollut pyhä mies, milloin Johannes Kronstadtilainen, milloin houkka Mitja, milloin monsieur Philippe, onnettomien rohtojen kehittäjä. Anastasia oli kertonut, kuin Aleksandra uskoi Jumalan huolehtivan heistä lähettiensä välityksellä. 

Philippe ja Johanne olivat jo kuolleet, Mitja-houkka joutunut epäsuosioon, jäljellä oli vain Grigori, joka oli alkanut väsyä. Vaikka Jumalan lähettiläänä oleminen näytti pottavan ihmisen loppuun, en välittänyt siitä. Jos se oli uhraus, joka tarvittiin siihen, että saisin olla hovissa, että minua kaivattaisiin ja kunnioitettaisiin siellä kuten Grigoria, olin valmis.” 

Keisarinna ja tyttäret. Keisarinna Aleksandra edessä, muut vasemmalta oikealle: Olga, Tatjana, Anastasia ja Maria Romanova.


Rasputinin rooli muuttuu vuosien kuluessas monipiippuiseksi ja hänestä tulee lopulta poliitikkojen ja kirkon silmissä pahan lähettiläs. Tsaarin hovi ja maan hallitus ovat sekaisin. Rasputin vastustaa menossa olevaa sotaa. Hänet on tapettava. 

”- Yritit puhua järkeä? Hyvä Jumala, kaikki Venäjän ministerit pelkäävät häntä ja sinä menet ja suututat hänet. Olisinpa voinut nähdä sen. … - Niin. Ystävämme on kyllä omintakeinen, tiedetäänhän se. Mutta ilman häntä Aix ei olisi selvinnyt, ei näin pitkään. Eikä Aljoshenka. Silti, joskus mietin pitkään, no, mitäpä siitä. Kaikki menee, kuten jumala tahtoo. Kenen osa on kärsiä, se kärsii.” (Tsaari Nikolai II keskustelee Vasilin kanssa.) 

Nikolai II, Venäjän keisari, Puolanmaan kuningas ja Suomen suuriruhtinas


Tuleeko kertojaminä Vasilista todella Pyhä Vasili, Rasputinin oppien seuraaja. Siitä voi lukija itse ottaa selvää lukemalla tämän mainion historiallisen  romaanin. 

Huhut ovat väittäneet 2000-luvulle asti, että tsaariperheestä jäi joku henkiin. Perhe murhattiin kommunistien toimesta Jekaterinburgissa Ipatjevin talossa heinäkuussa 1918. Siihenkin Ystäväni Rasputin ottaa kantaa. 



J.P. Koskinen
Ystäväni Rasputin
WSOY, 2013. 355 s. 

C Kari Tahvanainen, 2020 

torstai 16. heinäkuuta 2020

Rokkiviikolla 2020

Kolumni


Rokkiviikolla 2020 


Kuvat ovat Ilosaarirockista 2012. Kuvaaja Kari Tahvanainen


Alussa oli rokki, rockrieha ja rokkarit. Oli kesä 1971. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa tuon jälkeen rokkiriehoja ei Joensuussa ole. Koronavirusepidemia muutti kaiken. Mutta muistoja se ei ole vienyt, päinvastoin. Nyt on ainutlaatuinen kesä muistella tähänastista. Vaikkapa sitäkin, kun ukkonen lopetti Ilosaarirockin kerran kesken kaiken.

Ilosaarirockista ja Ilovaarirockista on koottu kansien väliin muutama kirja. Ja tietoahan löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta enemmänkin.


Vuonna 1991 ilmestyi juhlajulkaisu Ilosaarirock 20 vuotta!  Päätoimittajana oli Juha Leinonen. Laulurinteelle siirtyneen Rokin bändiesittelyjen lisäksi julkaisussa oli luettelo kaikista  siihenastisista esiintyjistä ja muisteluksia Ilosaaresta aina 1940-luvulta lähtien. Kaupunginjohtaja Aaro Heikkilä toivotti poppareille menestystä ja vakaata taloutta. Itse esittelin julkaisussa liettulaisen Veto Bank -bändin. Joensuun Popmuusikoiden lehteä painettiin 40000 kappaletta, joten luulisi että sitä löytyy edelleen.


Rokin kolme vuosikymmentä. Ilosaarirockin juhlakirja 2001 onkin sitten jo tukeva satasivuinen elävä historiikki. Janne ”Rysky” Riiheläisen toimittama teos esittelee suuren määrän festivaalin tekijöitä ja vaikuttajia vuosikymmenten varrelta. Samoin äänessä on solisteja Jarkko Martikaista myöten. Festivaalin esiintyjät vuosittain on listattu säntillisesti. Ilosaarirockia tekijöiden kokemana valaisin artikkelissani Jännä katras, joka perustui gradututkimukseeni. Värikäs teos täynnä tiukkaa tekstiä ja valokuvia.


Ilosaarirock. 40 vuotta tarinoita. Mustakantinen Olli Sorjosen tomittama teos ilmestyi 2011. Teos on siitä mielenkiintoinen ja erikoinen, että siinä keskitytään siihen olennaiseen, joka Ilosaarirockiin liittyy: muistoihin, tarinoihin, hetkiin, tärkeisiin fiiliksiin. Niistähän Ilosaarirockin legenda on syntynyt ja elää edelleen. Teoksessa edetään vuosi vuodelta ja vuosikymmenkatsauksin. Valokuvat rytmittävät ajan rientoa. Mainio teos.


”Joensuun rokkitrilogian” kolmas kirja on Hannu ”Heavy” Tikkasen toimittama Ilovaarirock. Beatles-sukupolvi populaarimusiikin pyörteissä. 2015 Ilovaarirock täytti 20 vuotta ja teos kokoaakin festarin historian. Lisäksi mennään joensuulaisen rokkikulttuurin juurille 1960-luvun alkuvuosiin asti. ”Joensuu on ollut yksi aktiivisimmista paikkakunnista Suomen rock-elämässä”, kuten toimittaja toteaa. Grand Old Rockers of Joensuu on kustantanut värikkään teoksen jossa on mustavalkoinen kuvitus.


Ai niin, se ukkonen ja Ilosaarirock. 15.7.1994 lauantai-iltana meillä oli jännät paikat Laulurinteellä. Ukkonen nousi voimalla yli Pyhäselän. Vettä tuli kuin saavista ja esiintyjätelttojen kattoja jouduttiin puhkomaan, etteivät ne romantaisi. Sähköt katkesivat. Neljän Ruusun keikka peruuntui ja rokkikansa vaelsi märkänä kuka minnekin.

Näiden mainioiden kirjojen lisäksi meillä on nyt käytössämme myös  uusi tietolähde nostalgian äärelle. Sanomalehti Karjalaisen uusi digiarkisto Kaiku sisältää lehden kaikki numerot 1800-luvulta saakka. Hakusanalla Ilosaarirock avautuu lukematon määrä rokin historiaa ja nykypäivää. Ja muilla hakusanoilla lisää.

Näin koronakesänä voi myös kaivella esille omia pyhäinjäännöksiä Ilosaarirockista ja koko rokkiviikosta. Niitähän meillä useimmilla varmasti on. Katselen Ilosaarirockin Backstage-työntekijäpassiani kesältä 1988. Eletään nyt muistoissa ja odotellaan Ilosaarirockin 50-vuotisjuhlakirjaa ensi kesänä. Ja juhlarokkia.


Kari Tahvanainen 
kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja 


Karjalan Heili 15.7.2020 



tiistai 14. heinäkuuta 2020

Turmanluoti - Metsästysreissulla sattuu ja tapahtuu

Kirja-arvio

Metsästysreissulla sattuu ja tapahtuu




Turmanluoti on viidestoista Leena Lehtolaisen Maria-Kallio -dekkari. Se on siitä erikoinen, että se on ilmestynyt kirjan ja ruusun päivänä vuonna 2018 Kirjakauppaliiton kampanjasarjassa. Kirjaa on jaettu kaupanpäälle kirjakaupoissa, kun on ostanut parillakympillä kirjoja.

Teemakirjan luonne näkyykin; tämä dekkari on vain runsaat satasivuinen, kun Maria-Kallio -dekkarit ovat yleensä sellaisia neljäsataasivuisia lukuromaaneja. Kirjan pienuus onkin pakottanut viemään murhatarinan melko suoraa tieto loppuun. Samoin kirjan ulkoasu on nuhjuinen. Ei ole ollut graafikko Markko Taina asialla, Lehtolaisen teosten kansien tekijä.

Rikoskomisario Maria Kallion Antti-puoliso päättää mennä metsästysseuraan ja hirvijahtiin. Aseenkantolupa ja pyssy hankitaan. Mutta kuinka ollakaan, hirvijahdissa tapahtuu kuolemaan johtava ampuminen. Yksi metsästysseurueen miehistä kuolee. Siinäpä pulmaa kerrakseen: kuka ampui ja ketä oli tarkoitus ampua. Nimittäin murhan tunnusmerkit alkavat nousta esille.

Poliisiperheen lapsetkin pääsevät tässä kirjassa kertojiksi. Iida joka on lukiolainen ja Taneli, joka  harrastaa taitoluistelua. Se tuo uusia näkökulmia tarinaan, laajentaa tavallaan näiden dekkarien yhteiskunnallisuutta.

Kissatkin ovat hyvin esillä, perheenjäseninä, kuten kaikissa Maria Kallio -dekkareissa. Venjamin ja Jahnukainen alkavat olla jo vanhoja, ja niinpä mietitään kissanpennun ottamista kaverista. Paljastettakoon että tuleva kissa on nimeltään Carolina.

Leena Lehtolainen
Turmanluoti
Kirjakauppaliitto & Otava, 2018, 128 s. 


c Kari Tahvanainen
14.7.2020 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Harmin paikka eli hyvä dekkari ei vanhene



Kirja-arvio


Hyvä dekkari ei vanhene


Hyvä dekkari on kuin vuosikertaviini. Tiedätte mitä tarkoitan.

Leena Lehtolainen esitteli etsivähahmonsa Maria Kallion lukijoille jo vuonna 1993 ilmestyneessä dekkarissaan Ensimmäinen murhani. Tähän mennessä Maria Kallio -dekkareita on ilmestynyt viisitoista kappaletta, uusin on Turmanluoti vuodelta 2018.



Harmin paikka on toinen Maria Kallio -sarjan dekkari ja se ilmestyi 1994. Siinä Maria Kallio on vielä auskultointia vaille valmis varatuomari. Poliisikoulu on takana ja kovasti häntä houkutellaan Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikköön, jossa hän on ollut jo kerran aiemmin. Mutta tässä romaanissa hän ratkoo kahden nuoren naisen murhatapausta asianajotoimiston työntekijänä. Ja loppuratkaisu on yllättävä.

Maria Kallio -dekkarit ovat alusta alkaen olleet yhteiskunnallisia realistisia rikostarinoita. Maria Kallio, poliisi ja juristi, on elävä hahmo, ihminen. Sitä hän on jo tässä alkukauden romaanissakin. Antin kanssa ollaan vasta menossa yhteen, kotona on heidän lisäkseen vain Einstein-kissa. Kissathan ovat olennainen osa Maria Kallio -dekkarisarjaa, arkielämää. Samoin seksuaalinen tasavertaisuus ja rokki.

Maria Kallion juuret ovat Savo-Karjalassa ja niinpä sisarukset tulevat tässäkin kirjassa sieltä käymään. Rosoisia ovat sisarusten välit, kuten elämässä usein on. Ja Pohjois-Karjalaan, kaivoskaupunki Outokumpuun, tulee sijoittumaan sarjan seuraava teos, Kuparisydän. Nimismiehen sijainen Maria Kallio ratkaisee rikoksia Outokummun ja Joensuun maisemissa.

Yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kudos on vahvaa, sen näkee lukiessaan uudelleen tätä alkukauden Maria Kallio -dekkaria. Siksikin Maria Kallion lumo on säilynyt kaikki nämä vuosikymmenet.


Leena Lehtolainen
Harmin paikka.
Tammi, 1994, 244 s.


c Kari Tahvanainen
8.7.2020


maanantai 29. kesäkuuta 2020

Meidän Tulisiipi - J.P. Koskisen mainio romaani

Kirja-arvio





Kreisi boi sai siivet selkään, tyhmä luulee, niin pelkään,
lentävänsä kanteen taivaan, hulluus syynä lentovaivaan.
Tuskin näkee mitään muuta, tuijottelee aina kuuta.
Katolle jo salaa hiipi, meidän oma tulisiipi.”

Mielenkiintoinen romaani amerikansuomalaisten kohtaloista Stalinin Neuvostoliitossa. 352 sivua. Taisipa olla Finlandia-palkintoehdokkaanakin.
     Suomalaiset maahanmuuttajat Yhdysvalloissa olivat paljon tekemisissä intiaanien kanssa, heitä jopa verrattiin itsepäisyydessään intiaaneihin. Apassi Kolme Arpea onkin yksi tärkeistä aikuisista pienelle Kaarlelle.
     Charles Frost, Kaarle on minnesotalaisen amerikansuomalaisen perheen poika, jota kiinnostaa lentäminen. Charles Lindberghin tapaaminen ja nimikirjoituksen saaminen valokuvaan jäävät ikuisiksi kannustajiksi dramaattisessa tulevaisuudessa. Politrukit houkuttelevat perheen muuttamaan Neuvosto-Karjalaan ”rakentamaan työläisten paratiisia”. Stalinin vainot tuhoavat lähes kaikki. Kaarle pääsee sotien jälkeen toteuttamaan unelman, joka on suurempi kuin voi kuvitella. Mutta sen hinta on sitäkin suurempi.
     J.P. Koskinen louhii verisestä kommunismin historiasta erilaisen sankaritarinan. Suomalaiset lähtivät 1900-luvun alussa etsimään parempaa elämää Yhdysvalloista. Ja se etsintä jatkui joillakin Neuvostoliittoon, käytännössä Karjalaan. Unelmat johtivat kuolemaan ja Natsi-Saksaa vastaaville keskitysleireille. Mutta ihmisen usko ja elämänvoima saattoi joskus johtaa siinäkin järjestelmässä suuriin saavutuksiin.
     Mieleen tulee Antti Tuurin Romaani Ikitie, joka käsittelee samaa aihetta lähietäisyydeltä.


J.P. Koskinen
Tulisiipi
Like. 2020



c Kari Tahvanainen



maanantai 25. toukokuuta 2020

Raaka-Arska toimii



Marja Björk
Raaka-Arska. Sirppisilmä
Arktinen Banaani, 2020. 272 sivua


Apteekkarimurha Helsingin Kalliossa. Agathachristiemäinen dekkari, jossa lopuksi kokoonnutaan yhteen huoneeseen paljastamaan murhaaja.

Raisua menoa, mutta myös perinpohjaista tietoa apteekkarikulttuurista ja apteekista yrityksenä. Kyllä Marja Björk osaa! Olisiko seuraava dekkari vaikkapa juristimurha Kalliossa, aika näyttää. Ainesta päähenkilössä ja kaupunkimiljöössä on. 


Kari Tahvanainen
kartsanlokikirja.blogspot.com