maanantai 5. kesäkuuta 2017

Sielunmessu siivettömille

Kolumni


Tässä ollaan tärkeän teoksen äärellä. Tätä tapahtuu todella. Sellaisia ajatuksia nousi mieleeni lukiessani uunituoretta kirjaa, jonka kannessa on hyinen meri ja punainen iltarusko. Kädessäni oli pohjoiskarjalaisen kirjailijan Kanerva Vaakanaisen uunituore romaani Requiem (Kirjokansi).


     
Requiem tarkoittaa sielunmessua. Teoksen päähenkilö, keski-ikäinen mies, käy läpi oman sielunmessunsa, yrittää päästä vapaaseen elämän lentoon, löytää levon. Taustalla on vaikea lapsuus, läheisten henkinen väkivalta, mitätöinti ja lannistaminen. Pikkuihmiseltä on leikattu siivet jo varhaislapsuudessa, ettei hän pääsisi omaan elämäänsä vaan miellyttäisi muita. Mieleeni tuli lukiessa monta surullista tosielämän tapausta, ihmiskohtaloa.
     ”Minut on katkaistu, rikki revitty jostakin. Kokemani epäoikeudenmukaisuus ei tyynny eikä vaikene vaan huutaa olemassaoloaan. Se on kuluttavaa. Anteeksiannosta puhutaan paljon, sen vapauttavasta voimasta, mitä se tarkoittaakaan. En pysty anteeksiantoon, eihän minulta ole koskaan anteeksi pyydettykään.”
     
Nöyristely ja anteeksipyytely omasta olemassaolosta jatkuu läpi aikuisuuden. Vaikka pakenisi maailman ääriin, muistot eivät hellitä.
     ”Tuollainen vuosia jatkunut julmuus on tuhoavaa. Sen kohteena oleminen on repinyt kokonaan rikki sieluni, vyöryttänyt kaikki tunteeni nurinniskoin kuormittamaan mieltäni koko loppuelämäni. Ja äiti, niin, äiti hän tosiaan on, koska on minut synnyttänyt. Kohdun käyttäminen antaa naiselle luvatonta valtaa. Sen vallan avulla on moni syösty helvettiin. Olisin toivonut, että edes kerran äiti olisi nähnyt minut. Miksi hän ei kyennyt rakastamaan ketään lapsistaan?”
     Lopulta päähenkilö on saaren asukas, erakko. Nykypäivän sivullinen. Autiolla saarella mies yllättäen kohtaa hyvyyttä, hyviä ihmisiä. Syntyy uutta uskoa. Vaikka hän ensin manailee, ettei saa edes syrjäytyä rauhassa. Toivo elää.
     ”Haluan elää näin, saarena jossain. Olen siunattu tällä saarella. En voi kuvitella eläväni missään muualla. Hyvä olo ei ole itsestäänselvyys, ainakaan minulle. On pitänyt opetella tällaisen tunteen omaksuminen. Haluan eroon Onnelan ja Kuuselan kartanon otteesta.”
     
Kirjallisuudella on usein korvaamatonta merkitystä ihmiselle. Päähenkilömme lukee ja lukee. Hän selviytyy sen avulla eteenpäin. Ja alkaa lopulta kirjoittaa itsekin. ”Tämä kirjoituskone on tullut omaksi persoonakseen, joka välittää ajatukseni paperille. Tekstiä alkaa olla pieni pino. Taidan kuitenkin haluta tulla kuulluksi, vaikka en näitä kenellekään ole tietoisesti kirjoittanut. En ole varma, helpottaako kirjoittaminen oloani, mutta jotenkin se pitää minut koossa ja muistuttaa minua ihmisyydestäni.”
     Sangen mietteliäässä tarinassa on mukana myös sitä, mitä professori Paavo Kettunen on kuvannut häpeänä, sen lannistavana painona, kun oma oleminen on tukahdutettu, ihminen mitätöity. ”Tämä häpeä ei jätä minua.”
     Tekee mieli suositella tätä kirjaa kesälukemiseksi. Vaikka kesämökillä, suomalaisen autiolla saarella.


Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja


Karjalan Heili 3.6.2017

tiistai 23. toukokuuta 2017

Ukrin tervehdys Pohjois-Karjalan Pridessa


20.5.2017 Priden puistojuhlassa Taidemuseon puistossa Joensuussa 







Hyvä prideväki, hyvät ystävät

Aloitan Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin tervehdyksen runoilemalla. 

Mirkka Rekolan runo rakkaudesta: 

Minä rakastan sinua 
minä sanon sen kaikille


Ja Arvo Turtiainen jatkaa aiheesta:

Kaunein runo syntyy
kun ihminen on lähellä ihmistä,
kun hellyys,
yksinkertainen ja rajaton,
vailla kysymyksiä
virtaa toisesta toiseen. 

Kauneinta runoa ei unohda. 
Se on sinetöity otsaan, silmiin,
huuliin ja sydämeen,
sinetöity rakastavien lukea,
rakastavien kirvoittaa.


Me kirjallisuusihmiset olemme iloisia siitä, että Pridessa on mukana myös kirjallisuuden taiteenala. Saimme järjestettäväksemme sateenkaarevan runokaraoken ravintola Sointulaan. Myös Joensuun seutukirjasto on ollut hyvin mukana Pridessa. Kirjailijavieraina olivat Otto Lehtinen ja Alia Dannenberg. Lisäksi kirjastoissa on esillä sateenkaarevia kirjanäyttelyjä.

Maakuntamme Pridesta on kasvanut merkittävä tapahtuma. Tasa-arvon puolesta. Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri kannattaa tasa-arvoa. Yhteistyön merkeissä toivotamme sateenkaarevaa jatkoa tulevinakin vuosina. Kyllä se siitä, kuten Mauno Koivisto sanoisi. 

Kari Tahvanainen
varapuheenjohtaja, Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri 


...Ja tervehdyksemme jatkui nykysuomeksi, kun ääneen pääsi Ukrin johtokunnan jäsen Suvi-Tuuli Reittu Homosukat-sanoituksellaan. 











Kuvat: Kari Tahvanainen


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Minun vaalisitoumukseni





Sitoudun äänestämään kuntavaaleissa nuorta ehdokasta. Kehotan muitakin äänestäjiä sitoutumaan samaan.

Tulevaisuuden kuntaa tehdään nuorille sukupolville. Annettakoon heille myös mahdollisuus tulla päättäjiksi, uudistamaan kuntia, yli puoluerajojen ja hallitus – oppositio -rajojen.

Annettakoon myös lautakuntapaikat nuorille eikä lohdutuspalkintoina vanhoille ehdokkaille.

Menkää äänestämään! Ja muistakaa, että äänestäessä tarvitaan ainoastaan henkilöllisyystodistus. Postissa tullut ”Ilmoitus äänioikeudesta kuntavaaleissa” ei ole välttämätön äänestettäessä. Äänioikeus perustuu perustuslakiin.

Kuntavaalit toimitetaan 9.4.2017, huhtikuun toisena sunnuntaina. Ennakkoäänestysaika on Suomessa 29.3. - 4.4. ja ulkomailla 29.3. - 1.4. 


Kari Tahvanainen
kirjailija, yhteiskuntatieteiden maisteri 
kartsa.tahvanainen@gmail.com






Kuntavaalit 2017
Miten äänestää


lauantai 11. maaliskuuta 2017

maanantai 27. helmikuuta 2017

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Adoptoi kirja

Kolumni








Adoptoi kirja


Kirjalla on oma elämänkaarensa, lapsuudesta vanhuuteen. Luojan päästähän kirja on alun perin syntynyt, kirjailijan. Monien kirjahyllyjen, katsekontaktien ja käsien kautta kirja tulee viimein tiensä päähän. Tai ei sentään, vielä on toivoa jäljellä. 
     Toivon olemassaolon näkee konkreettisesti, kun katselee kirjaston poistettavia kirjoja. Ne ovat tulleet ensimmäisen elämänsä tienpäähän. Kirjastosta voi ostaa kirjoja muutamalla lantilla. Kirjanvaihtopisteeseen voi viedä omia kirjojaan ja ottaa tilalle uutta luettavaa. Löytyy yllättäviä aarteita, tai vähintäänkin nostalgiaa. 
     Useat kirjat lähtevät vielä kiertämään uusissa käsissä. Saavat vanhuudessaan arvoisensa paikan muiden kirjojen joukossa. Niiden seurassa voi nauraa, hihitellä, itkeä, yhä uudelleen. Tarinat eivät kuole. 
     Kirjaa pitäisi kohdella vähän kuin Suomen lippua. Vaikka se kiertää monien käsien kautta, päätyköön se lopulta siististi kansistaan riisuttuna paperinkeräykseen. Älköön sitä heitettäkö raviojaan tai kaatopaikalle. Sen paperille painetaan parhaimmillaan uusi kirja. Seuraava kirjasukupolvi käsissämme alkaa uuden kierron. 
     
Olen seurannut Joensuun pääkirjaston varastossa kirjojen viimeistä matkaa roskalaatikkoon. Kirjojen kartonkikannet pojat repivät siististi toiseen laatikkoon. Paperinkeräykseen menevää kirjallisuutta seutukirjaston kirjastoista kuuluu kertyvän jopa laatikollinen päivässä. 
     Siinä vaiheessa tulen pelastamaan kirjoja. Olemme nimittäin sopineet kirjastoväen kanssa, että kirjailijayhdistys Ukrille voidaan ottaa kirjoja kierrätykseen. Otamme tällä hetkellä talteen lähinnä runoutta, elämänkertoja, romaaneja ja dekkareita. Osa niistä päätyy toimitilastamme Arttelista innokkaiden ukrilaisten käsiin. Kutsumme tätä Adoptoi kirja –projektiksi. 

Vuonna 2008 perustimme yhdessä The LittleBigMusicin kanssa ensimmäisen kirjanvaihtopisteen juuri avatulle Ohvanan kulttuuritalolle Hammaslahteen. Ensimmäiset kirjat raahasin sinne Juuan kirjaston poistovarastosta. Vaihtopiste on nykyisin entistäkin ehompi, se täyttää koko eteisen. Hammaslahtelaiset kirkonkylää myöten ja kirjailija Eeva Tikkaa myöten tuovat sinne kirjoja. Ja Ukri toimittaa seutukirjastolta pelastettuja kirjoja. 
     Talon isäntä Samuli Moilanen kertoi minulle äskettäin hauskan tarinan. Ikääntynyt yliopistoihminen oli musikaalimatkallaan hihkunut innosta, kun oli löytänyt hyllystä vanhan sosiologian tenttikirjan. ”Saanko minä ihan oikeasti ottaa tämän?” Kyllä vain! Tästä kirjanvaihtopisteestä kun saa ottaa luettavaa mukaansa vaikkapa konsertti- tai teatterireissulla. 

Ukri voisi laajentaakin tätä kirjojen pelastamistoimintaa. Otamme vastaan poistokirjoja lukijoilta ja yhteisöiltä. Vastaavasti voisimme lahjoittaa niitä vaikkapa kylätaloille ja hoitokoteihin. Kaikkialle sinne, missä kirjoja ei muuten välttämättä olisi tarpeeksi. Tämä ei edes vaikuta uusien kirjojen markkinoihin, joita ammattilaisina haluamme tietenkin edistää. 
     Kirjoista voi lopuksi tehdä myös taidetta. Taidetta kirjoista –hakusanalla netistä löytyy sisustusvinkkejä mm. kirjataulujen ja –veistosten tekemiseen. Kuten myös ITE-taiteen luomiseen. 



Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja ja kirjailija 




Karjalan Heili 28.1.2017

perjantai 6. tammikuuta 2017

Hyvää loppiaista


Pohjois-Karjalan maakuntaliitto otti juhlavuotta vastaan juhlavasti Kontiolahdessa. 





Vieno Mustonen Liperistä täyttää kesällä 100 vuotta.

Kirjailija Heikki Turunen, arkkipiispa Leo ja Eno-verkkokoulun johtaja Mika Vanhanen. 





Kuvat: Kari Tahvanainen