Länsimainen kulttuuri ja talous ovat tehneet itsetuhokoneiston, joka tulee johtamaan länsimaisen sivilisaation tuhoutumiseen. Näin väittää professori Timo Vihavainen uudessa kirjassaan Länsimaiden tuho (Otava 2009). Teos on muokattu hänen lehtikolumneistaan ja –esseistään.
Hengästyttävä kokonaisuus, täytyy sanoa. Historiantutkimuksen ammattilainen marssittaa lukijan ohi valtavan määrän historiafaktaa. Ja kun hän on erikoistunut Venäjän nykyisyyteen ja historiaan, se näkyy painotuksissa. Ja sekin näkyy, että teos on koottu sirpaleista – lukija saa valmistautua pitkälle ja polveilevalle matkalle teoksen parissa.
Länsimaiden perikatoa on ennustettu iät ajat ja Lihavainen toistaa jälleen tuttuja ennusteita; tällä kertaa mukana on kotimaamme Suomikin, mikä on mielenkiintoisinta. Teoksessa käydään läpi Suomen poliittinen historia ja selviytymistarina ihan mielenkiintoisella tavalla. Joskin lähemmäs nykyaikaa tultaessa alkaa tulla esille Vihavaisen, ja monen muun vanhenevan ihmisen ja eritoten miesihmisen, asenteet: kaikki oli ennen paremmin ja nuoriso höyrähdyksineen ja aatteineen on melkeinpä kaiken pahan alku. Siis teit isäin astumaan?
Länsimaiden tuho näyttää muodostuvan mm. amerikkalaisen massa-/populaarikulttuurin ja konsumerismin voittokulusta, postmodernismista ja feminismistä, uuden maailman arvoista ja asenteista, narsistista individualismia unohtamatta. Tottahan on, että mm. feminismi on ampunut yli monessa tapauksessa, mutta sen (ja muun tasa-arvotutkimuksen) mitätöinti uhkana ei ole mielestäni mitenkään perusteltua noin asiapohjalta. Ellei sitten haluta tosiaan takaisin ”vanhoja hyviä aikoja”. Vanhoista hyvistä ajoista voi kyllä ”nauttia” esimerkiksi katsomalla uuden Täällä pohjantähden alla –elokuvan. Tai miettiä Pölösen Onnenmaata katsoessaan, mikä se olikaan naisen asema tai vähemmistöjen asema tai sosiaaliturva tai sananvapaus tuohon aikaan. Ei se ainakaan tasa-arvoa ollut, pikemminkin alkeellista yhteiskuntaa.
Vihavaisen teosta on väitetty Halla-ahon linjoilla olevaksi eritoten maahanmuuttajakysymysten kohdalta. Kyllähän Vihavainen pitää keskeisenä uhkana demografisia muutoksia – maahanmuuttajia ja erityisesti islaminuskoisia ehdottomine oppeineen. Islamin maltillistumiseen ja länsimaistumiseen hän ei usko. Mutta perusteet multikulturalismin ja maahanmuuton vastaisuudelle eivät nekään oikein vakuuta.
Työvoimaa tarvitaan ja maailma nyt vain on yhä enemmän pieni kylä jossa on sekaisin erilaisia ihmisiä. Mutta siitä pitää voida keskustella kaikilla tasoilla vapaasti. Sikäli Vihavaisen huomiot orwellimaisesta ideologiasta ja sen seurauksista mm. nykyajan Suomessa ovat mielenkiintoisia ja huomaan ajatelleeni huolissani monesti samoja asioita. Valvonnan lisääntyminen, uuskieli, poliittinen korrektius, ryhmäajattelu - mistä asioista ja millä termeillä saa enää puhua joutumatta hullun hallinnon ja sokean median hampaisiin. Milloin kansa tai Vihavaisen pöllyttämät intellektuellit nousevat sanomaan käsi perustuslailla: Ei tästä edemmäksi!
Länsimaiden tuho –teos on kyllä sinänsä mielenkiintoinen pakkaus, mutta loppujen lopuksi menneen maailman palauttamisen haikailu ratkaisukeinona nykyajan ongelmille ei mielestäni toimi. Eikä länsimaisen sivistyksen tuhokaan ole toivottavaa. Tällaistakin puheenvuoroa tarvitaan.
Monet naurut muuten lukijalta irtosi. Vihavainen osaa kuivan huumorin.
