Kirjastosta voit koska tahansa
hakea maailman kotiisi. Valvoa myöhään peiton alla, Etelän ristin alla tai
toisella planeetalla. Toki voit seilata maailmalla netinkin kautta tai
tuijottaa telkkaria, mutta mitä se on verrattuna kirjaan ja sen sivuilta
avautuvaan maisemaan. Mielesi kuvittaa tekstiä ja selkäpiissäsi tunnet juonen
käänteet, ilot ja surut, kauhut ja onnen tunteet. Kirja jättää tilaa
mielikuvitukselle ja kehittää ainutlaatuista sinua, tietoisuuttasi.
Ainakin kerran olen kyllä saanut
kirjalta nenille. Luin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä juhlapainoksena, joka
on iso kuvitettu kirja ja painaa paljon. Uni tuli kesken lauseen ja kirja
tipahti nenälle, onneksi ei ruvennut veri vuotamaan. Tuollaisia kirjoja voisi
kyllä käyttää myös käsipainoina sängyssä.
Olemme kirjailijayhdistys Ukrin
porukoilla kierrelleet viime aikoina Pohjois-Karjalan kirjastoja ja käyneet
Liperin ja Rääkkylänkin kirjastoissa pitämässä kirjailtoja. Olin otettu Liperin
kirjaston ikivanhoista kokoelmista 1800-luvulta, joita kirjastonjohtaja Ari
Mäkiranta ylpeänä esitteli. Ruskeita hapristuneita kirjoja kuin suoraan satulinnasta.
Tämä vuosi on Ukrissa nimetty maaseutuvuodeksi.
Tarkoitus on kiertää ”maalla” esittelemässä kirjoja, kirjailijoita, kertomassa
kirjoittamisen mahdollisuuksista, kirjailijan työstä, kirjan tekemisestä ja
vaikkapa rakkaista kirjamuistoista. Yhteistyöjärjestömme Suomen
Maakuntakirjailijat keksi viime vuonna kirjalliset nuotioillat, joista
ensimmäinen oli Joensuun Kuhasalossa Pyhäselän rannalla elokuussa. Esimerkkiä
noudattaen nuotioiltoja kirjallisuuden äärellä voitaisiin järjestää lisääkin,
sinne mistä pyyntö kulloinkin tulee. Vaikkapa kyläyhdistysten ja paikallisten
kirjastojen kanssa. Ehdotuksia kirjailloista ja nuotioilloista otetaan Ukrissa
mielihyvin vastaan.
Kaikilla varmasti on
kirjastokortti ja sitä käytetään. Näin minä olen luullut. Pari vuotta sitten
tein Karsikon kirjastossa Joensuussa haastatteluja Iskelmä Rexin
kirjallisuusohjelmaan Jokisappeen. Kyselin nuorisolta, luetaanko heidän
perheissään. Muutamat lapset kertoivat vähän punastellen, että heidän
vanhemmillaan ei kirjastokortti toimi, kun on sakkoja maksamatta. Siksipä
juniorit käyvät lainaamassa kirjallisuutta perheellekin. Käyhän se niinkin.
Perheissä luetaan ja hyvä niin. Lukeminen kannattaa aina.
Kari Tahvanainen
kirjailija, Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin
varapuheenjohtaja
Kolumni Kotiseutu-Uutisissa 2.5.2013
