Kolumni
Joensuun keskusta näyttäytyi värikkäänä ja positiivisena pari viikkoa sitten. Oli Kesäntekijäiset, pyöräilykauden avaus, kalamarkkinat, vaihto-opiskelijoiden värifestari ja Pride. Kesätunnelmaa ja väriä kaikelle kansalle, kuten Karjalainen uutisoi. Kaukana olivat synkät värit kaupungin yltä.
Pohjois-Karjalan Pride-viikon huipennuksena ollut Pride-kulkue seksuaalisen tasa-arvon puolesta näkyi ja kuului katukuvassa kuten pitääkin. Kaupungin silloilla liputettiin sateenkaarilipuin, joita heilui myös kulkueessa sen kierrellessä kaupungin katuja. Värijauheilla koristautuneet vaihto-opiskelijat ottivat kännyköillään kuvia kulkueesta ja kulkueessa. Voi vain kuvitella millainen määrä positiivista kuvaa kaupungista lähtikään kaikille mantereille.
Pride-kulkue olisikin mitä parhain hetki osoittaa, ettei kaupungissa suvaita minkäänlaista syrjintää ja väkivaltaa. Tällä kertaa mukana ei näkynyt yhtään kansanedustajaa, muutama nuori kunnallispoliitikko kylläkin. Helsingin isossa Pride-kulkueessa on perinteisesti mukana valtiojohtoa, ministereitä, pappeja, korkea-arvoisia vaikuttajia ja diplomaatteja, etunenässä Yhdysvaltain suurlähettiläs.
Olisi tärkeää että Joensuussakin Pride-kulkueessa nähtäisiin niin kaupunginjohtaja, yliopiston ja ammattikorkeakoulun rehtorit kuin myös kansanedustajia, poliitikkoja ja vaikuttajia laidasta laitaan. Voisiko Suomen 100-vuotisjuhlavuoden 2017 keväällä kulkue olla entistäkin värikkäämpi ja painokkaampi? Osoituksena siitä, että tänne halutaan luovia ja innovatiivisia ihmisiä, luovia luokkia, sateenkaaren kaikissa väreissä. Joensuun alueen taloudellista hyvinvointia ja mainettakin parantamaan.
Pieni yhdistys on järjestänyt tätä viikkoa Joensuussa jo kymmenkunta vuotta. Peukutusta Joensuun Seta Hobiles ry:lle sen sinnikkyydestä! Nuorten voimin syntyy moniulotteinen viikko, joka laajenee pitkin maakuntaa, tänä keväänä aina Lieksaan saakka.
Kirjailijoiden sananvapausyhdistys Suomen PEN otti viime vuonna kantaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ilmaisuvapauden puolesta. Pride-viikolla oli vieraita myös Venäjältä, jossa asiallista tiedonvälitystä on estetty uudella lainsäädännöllä, mikä on huolestuttavaa.
Valtakunnan agendalla viimeisin saavutus on tasa-arvoinen avioliittolaki, joka astuu voimaan ensi vuonna. Äitiyslain puolesta on kerätty riittävästi nimiä sen saamiseksi käsittelyyn. Myös adoptio-oikeus, translaki, itsemääräämisoikeus sukupuoleen, koulujen saaminen syrjinnästä vapaiksi alueiksi ja sateenkaariperheiden aseman parantaminen ovat esillä. Fiksut ja dynaamiset poliitikot Alexander Stubbista Paavo Arhinmäkeen ovat edistäneet uudistuksia, joilla on arvaamattoman suuri merkitys erityisesti nuorille sukupolville, kun nämä miettivät, nostaako kytkintä vai jäädäkö Suomeen.
Kirjallisuus kuvaa todellisuutta usein varsin terävästi. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys- ja Lopotti -romaanien Onni ja Tuomas ovat joutuneet kohtaamaan seksuaalisen syrjinnän elämässään. Onni joutuu maksamaan siitä omalla hengellään, aivan samoin kuin Sami Hilvon Viinakortti –romaanin Urho, kaksi sodan käynyttä upseeria.
Uusien sukupolvien nuoret kuten Tuomas nostavat mieluummin kytkintä sinne missä on helpompi elää. Näin tekee myös joensuulaislähtöisen Otto Lehtisen Wurlitzer-esikoisromaanin Henryk. Mutta vastuu tasa-arvosta jää yhteiskunnalle.
Kari Tahvanainen
kartsa.tahvanainen@gmail.com
Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri
Kolumni Karjalaisessa 25.5.2016
Kuvat: Kari Tahvanainen ja kustantajat
