Pääkirjoitus
Rovinssi nro 1/2018
Kirjat, nuo kirjat
Koti ilman kirjoja on kuin talo ilman ikkunaa.
Näin sanoo kansanviisaus. Kirjoista luopuminen
on kuin veistä haavassa kiertäisi. Kirjajano ja lukemisen lumo on loputon.
Seurauksena on usein koti joka on täynnä kirjoja.
On
hyvä että kirjaa luetaan, että kirja kiertää ja sitä kunnioitetaan.
Kirjailijalle on hyvä että kirjaa ostetaan ja kirjailijan ammattityötä tuetaan
vakaalla apurahajärjestelmällä. Kun kirja kiertää, kirjailijakin tulee
tunnetuksi.
Kuinkahan moni tuttu onkaan taas valitellut sitä, että koti on täynnä
kirjoja ja olisi pakko luopua osasta niistä. Minulta kysellään, voisiko kirjoja
tuoda jonnekin. Divarit ottavat vain parhaat päältä, koska ne ovat muuten
yrittäjälle ongelma.
Pohjois-Karjalassa on ollut nyt muutaman vuoden käynnissä Adoptoi kirja
-hanke, jota pyörittää Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri. Kirjoja
otetaan välitettäväksi edelleen niin kirjastoilta kuin yksityiskodeistakin.
Kirjoja onkin saatu mukavasti eteenpäin, niin sanotusti hyviin koteihin.
Kulttuuritalolla vanhalla maalaiskansakoululla on ollut kirjanvaihtotori
jo kymmenkunta vuotta. Toisaalla taas kesäteatterin yhteydessä voi käydä
penkomassa kirjahyllyjä, ottaa tai tuoda siihen kirjoja. Kuulin että kerrankin
kesäteatterikävijä oli huutanut innosta, kun oli löytänyt hyllystä vanhan
yliopistollisen tenttikirjansa. ”Saanko mie ottaa tämän? – No ota vaan, sitä
varten se siinä on!”
Luovuustutkija ja nykyisin myös Joensuun Karsikon koulun rehtori Jussi
T. Koski kirjoitti äskettäin kolumnissaan (Karjalainen 10.3.2018) lukemisesta
ja luovuudesta. ”Lukeminen, hienoin harrastus, oppimisen perusta. Luovat
ihmiset ovat lukevia ihmisiä, koska luovuus ei synny tyhjästä.”
Koski
siteeraa Fedor Dostojevskia, joka muistuttaa romaanissaan Kirjoituksia kellarista,
miksi emme pärjää ilman kirjoja. ”Jättäkää meidät omiin oloihimme, ilman
kirjaa, niin me sotkeudumme ja eksymme heti – emme tiedä, mihin tarttua, mistä
pitää kiinni. Mitä pitää rakastaa ja mitä vihata, mitä arvostaa ja mitä
halveksia?”
Jokainen kirja syntyy yhä uudelleen lukukokemuksina, tulkitsemisten,
mietiskelyn ja keskustelun myötä. Kun lukee riittävän monta kirjaa, oppii, että
Totuus ei asu missään yhdessä teoksessa vaan lukemisessa. Lukeminen synnyttää suvaitsevaisempaa
maailmaa, Koski toteaa. Jokainen kirjoittajakin on aina ensin lukija.
Kirjallisuus ja lukeminen ovat ihmiselämän perustaa. Siksi kirjalle on
tärkeää antaa aina uusi mahdollisuus, pistää ”hyvä vahinko” kiertämään.
Kari Tahvanainen
puheenjohtaja
Suomen
Maakuntakirjailijat ry.
