Kirja-arvio
Anni kytömäki
Margarita
Gummerus. 2020. 582 s.
F.E. Sillanpään esikoisteos Elämä ja aurinko tuli mieleen vahvaa romaania lukiessa. Molemmissa ollaan nuoruudessa ja ruohonjuuritasolla. Naturalismia. Ja ihmisdraamaa. Sota oli siirtänyt Margaritassa nuoruutta toiveisiin.
Sata vuotta alkaa olla aikaa välissä. Pienillä sanoilla sanoen: koskettavaa. Molemmat klassikot.
Finlandia-palkinnon perusteet puhuvat puolestaan.
Hannu Lintu kirjoittaa kirjeessään Anni Kytömäelle seuraavasti:
“Kirjan kieli viettelee mukaansa ja sen kerronta kannattelee lukijaansa värikkään jatkumonsa aalloilla. Kuvaat taitavasti paitsi sitä nollahetkeä, josta Suomen kasvu kohti modernia yhteiskuntaa alkoi, myös yksilön ponnisteluja tuon kasvun välillä järjettömissäkin käänteissä. Osoitat, että kaikki taistelut – niin sota kuin jälleenrakennuskin – aiheuttavat omat uhrinsa. Me lukijat tiedämme, että nuo ponnistelut paremman tulevaisuuden hyväksi jatkuvat edelleen.
Päähenkilösi Sennin poikkeuksellinen luonne, urheus, inhimillisyyden ja itsekkyyden yhdistelmä, sekä hänen luonnon ja ihmisten aktivoima mielikuvituksensa saavat lukijan pitämään häntä ystävänään. Kirjasi muistuttaa meitä siitä, että vakavimmat vammat eivät ole fyysisiä. Pahimmat vauriot kohdistuvat mieleen, ja sellaiset vaikuttavat sukupolvesta toiseen. Tästä luonto toimii hyvänä vertauskuvana.”
“Olen omistanut Margaritan maan ja veden hiljaisille – niille, jotka yhteiskunnassa ja ekokriisissä ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Koen Finlandia-palkinnon osoittavan, että maailmassa on yhä tilaa monimuotoisuudelle eli ihmisluonteiden ja luonnon kirjolle”, Anni Kytömäki kertoo.
c. Kari Tahvanainen
9.5.2021 äitienpäivänä
